Launeen diakoniatyön joulu ei rakennu lahjoista, vaan ihmisistä. Heistä, jotka tarvitsevat apua ja heistä, jotka auttavat. Diakoniatyötä Launeen seurakunnassa tekevät Mika Leppäaho, Lotta Jensen ja Eija Paulamäki
Launeen seurakunnan diakoniatyössä joulunaika ei ole pelkästään juhlavalojen loistetta ja tunnelmallisia lauluja. Se on samalla vuoden kiireisintä aikaa ja hetki, jolloin avun merkitys kirkastuu kaikkein selvimmin. Johtava diakoniatyöntekijä Lotta Jensenin mukaan joulua ennen ihmisten huolet nousevat pintaan.
– Joulunaikaan liittyy paljon juhlaa, mutta myös paljon huolta. Moni miettii, miten selvitä ruoista, lahjoista tai ylipäätään siitä, voiko kutsua ketään kotiin, jos ei ole varaa tarjota jouluruokia.
Jensen kokee joulun joka vuosi suurena työn ja huolen aikana. Avun tarve on kasvanut selvästi.
– Meidän vastaanotoillamme näkyy erityisesti taloudelliset vaikeudet ja työttömyys.
Seurakunta vastaa avuntarpeeseen lisäämällä vastaanottoja, ohjaamalla ihmisiä Kelan ja sosiaalitoimen palveluihin sekä jakamalla lahjoituksena saatuja jouluherkkuja.
– Taloudellinen ahdinko vie voimia ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. On tärkeää, että ihminen saa kohdatuksi tulemisen kokemuksen. Joulun alla sen merkitys korostuu.
Jensenille yksi vuoden tärkeimmistä tilaisuuksista on Liipolan seurakuntakeskuksen jouluaaton ateria.
– Odotamme yli sataa ihmistä Liipolaan. Monelle se on ainoa joulupöytä ja ainoa paikka kohdata toisia. Joulussa tärkeintä on se, ettei kukaan jää yksin.
Joulu voi olla kaikkein vaikein hetki
Diakoniatyöntekijä Eija Paulamäki kohtaa työssään erityisesti yksinäisyyttä. Syksyn ja alkutalven ajan se on noussut selvästi esiin.
– Vastaanotoilla ihmiset kertovat, että yksinäisyys tuntuu raskaalta. Joulu saattaa olla vaikea, jos on menettänyt läheisen tai jos sukulaiset ovat kaukana. Jokainen kokee oman tilanteensa eri tavalla. Toiselle yksinolo on hyvä valinta ja toiselle se on raskas taakka.
Paulamäelle yhteisöllisyys on yksi seurakunnan tärkeimmistä tehtävistä.
– Meillä on monenlaisia kohtaamispaikkoja. Kauneimmat joululaulut, ryhmät ja perjantaiaamiainen, joka valmistetaan hävikkiruoasta. Sen jälkeen ruoka jaetaan mukaansa sitä haluaville. Siellä syntyy aitoja keskusteluja ja ihmiset kohtaavat toisensa.
Kiireestä huolimatta työyhteisön henki on aina lämmin.
– Meillä on hyvä tunnelma. Kun näkee, että pienikin hetki kuuntelemista voi helpottaa ihmisen oloa, niin se muistuttaa työn merkityksestä.
Pysähtyminen on joulun suurin lahja
Diakoniatyöntekijä Mika Leppäaho puhuu joulusta rauhan ja läsnäolon juhlana.
– Tavallinen ihminen voi tehdä jouluna paljon hyvää pienillä teoilla. Meillä kaikilla on liikaa kiirettä ja joskus kiire ulottuu ihmissuhteisiinkin. Pysähtyminen toisen luo, hetki yhdessä ja kuunteleminen ovat suuria tekoja, jotka muistetaan.
Leppäaho kertoo, että asiakkaat antavat usein palautetta siitä, että diakoniatyöntekijöillä on aikaa kuunnella.
– Se on asia, jonka haluaisin haastaa jokaista tekemään. Ei tarvitse sanoa mitään erityistä. Riittää, että on vain läsnä.
Leppäaho on tehnyt jouluaattoja töissä useammankin kerran, myös Liipolan yhteisessä ruokailussa.
– Joulu on sydänten juhla. Minulle se syntyy pienistä valmisteluista, joululauluista ja läheisten muistamisesta. Lahjojen ei tarvitse olla suuria. Tärkeintä on, että niissä on sydäntä.
Petri Görman