Lumilauta ja erilaiset laskettelusukset ovat nuorison liikuntavälineet nykyisin kuin polkupyörä isovanhemmille. Nykyisin kuusamolainen Tomi Taskinen on kertonut, että hän tiesi jo kouluun mennessään ihastuneensa uuteen harrastukseensa lumilautalasketteluun. Hollolan Messilässä oli pojan ollessa 8-9 – vuotias pujottelu- ja Freestyle- rinteet. Messilän rinteissä alkoi Tomin kilpailu-ura lumilautailijana. Kaukana oli terveellä pojalla ajatus osallistua Pekingin 2022 talviparalympialaisten pystylaskun Banked-slalomiin Suomen joukkueessa.
Nuorukaisen taidot kehittyivät lukiossa Sotkamossa. Siellä oli 2000-luvulla ainoa urheilulukio, missä oli lumilautailijoille erityislinja. Ennen ylioppilaskirjoituskevättä ja pahaa onnettomuutta helmikuussa 2011 Joensuun talvikarnevaaleja lukiolainen Tomi oli osallistunut jo moniin junioreiden lumilautakisoihin kuten 17-vuotiaana Moskovassa 2009 Maailmancapin kisoihin. Liikunnallisen lautailijan joukkue oli kilpailuhenkisyydessään kuin toinen perhe. Joensuun torin talvikarnevaalien helmikuussa 2011 lumilauta- hyppynäytös muutti nuoren urheilijan tulevaisuuden.
Freestyle- ja lumilautailukarnevaalit olivat vauhdissa, ja pakkasta oli päivällä -30. Joensuun torille rakennettu näytöspaikan latu-ura oli epävakaan jäinen hyppyrille. Alastulo oli kohtalokas, kun tuli Tomi Taskisen vuoro laskea. Vauhdittajana oli matalahkossa mäessä Spedelinko-kone, minkä vahva ilmavirta ohjasi laskettelijan väärään suuntaan. Tomi putosi kuuden metrin korkeudesta kovalle jäälle selälleen lyöden päänsä. Silloin ei kilpailijoilla ollut nykyisten määräysten mukaisia varusteita kuten kypärää ja vartaloa suojaavaa panssariliiviä.
Kovalle jäiselle pinnalle paiskautumisesta seurasi tajuttomuus, pääkallovammat ja paljon muuta. Joensuun keskussairaalasta kuvausten jälkeen hänet kiidätettiin ambulanssilla Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan, missä Tomille tehtiin useita leikkauksia. Matkalla lääkäri ambulanssissa valmisteli tulevaa leikkausta. Päävamman lisäksi hänen oikea puolensa oli halvaantunut. Perhe ja ystävät pelkäsivät pahinta.
Tänä päivänä kolmekymppisellä miehellä on Australiasta hankittu kirurgien ja neurologien suunnittelema muovinen-implanti peittämässä vaurioitunut osaa pään luista ja kehon oikean puolen toimintakykyä rajoittava halvaus. Tomi toteaakin vinosti hymyillen, että aivoihin saattoi koskea sormin ennen implantin asettamista. Tomi toteaa tyynesti, että omaisten tuki ja Kelan myöntämä eläke, sekä harrastus ja työ antaa paljon elämälle.
Lumilatailijaa ei saa irti siteistään, ei Burton-laudasta!
Väliotsikko on suora lainaus perjantaisesta Tomin haastattelusta Lahden Ankkurinrannassa. Nuori mies on todellinen sisupussi, kuntoutunut omalla tahdollaan, Kuopion yliopistollisen keskussairaalan moniosaavan henkilökunnan, perheen ja monivuotisen fysioterapeuttinsa yhteistyöllä ja tuella pyörätuolista rakastamansa lautailun huipulle.
Lumilaudalle uudelleen päästyään Tomi Taskinen päätti, että oli aika saada ammatti. Lumilautailuvalmentajan paperit ovat hänellä olleet jo muutaman vuoden taskussa. Valmennus nuorten ja vähän vanhempien harrastajien ja kilpailijoiden opettajan toi iloa. Mutta viime vuodet ovat kuluneet oman kilpauran uudelleen luomiseen. Valmentaja Mikko Wendelin näki Tomin taidot kuntoutuksen aikana ja kehotti nuorukaista lähtemään mukaan tavoitteena vammautuneiden maailmankisat.
Viimeisen neljän vuoden aikana hän on osallistunut paralautailijoiden kisoihin Eurooppa-cupiin Hollannissa marraskuussa hallikisoissa 2019, ja seuraavana talvena Pyhätunturin MM-kisoissa 2021 hän oli kymmenes. Täällä Tomi kertoi kaatuneensa ja menettäneensä hetkeksi tajuntansa. Tutkimusten mukaan ei olisi pitänyt tulla uusia vaurioita, mutta fysioterapeutti oli miehen nähdessään heti kysynyt , mitä on tapahtunut, kun onnut oikeaa jalkaasi?
Peking – kuukausi talviolympialaisten jälkeen paralympialaiset
Peking oli niin Tomille kuin kilpakumppaneille sulkeutuneena kaupunkina uusi tuttavuus. Kuljetukset eri paikkoihin sekä myös kaupungille kulkivat aikataulujen mukaan, mutta paikallisiin ihmisiin ei juuri päässyt tutustumaan. Kiinalaiset pelkäsivät korona-viruksen leviämistä. Kisapaikalla ”Linnunpesässä” tapahtui avajaiset, mutta kisat pidettiin vuoristossa 200 km:n päässä tältä.
Tomi kertoo hymyillen, että avajaisissa silmät kostuivat, kun hän yht’äkkiä muisti, että yksitoista vuotta sitten helmikuussa hän heräsi KYKS:ssa koomasta ja oli kuntoutumassa Joensuun onnettomuudesta. Nyt ollaan täällä Pekingissä ja seuraavana päivänä lasken Banked-slalomia eli pitkiä kaaria ilman sauvoja lumivallien reunustamalla kanjonissa!
Marja-Liisa Niuranen