Lahtelaiset ovat saaneet elokuvallisen historiakirjan kaupunkinsa kehityksestä ja näkyvistä tapahtumista aina Venäjän keisari Nikolai II:n 1905 antamasta kaupungin perustamiskirjasta 2000-luvulle saakka, nykyaikaan.
On todettava, että runsaasti on Vesijärvestä vettä virrannut Porvoonjokeen ja Päijänteeseen niinä vuosina, kun Lahden kylä kehittyi kauppalaksi ja nykyaikaiseksi kaupan ja teollisuuden sekä kulttuurin keskiöksi.
Lemmenlatu-elokuva on ollut elokuvateatteri Kino Iiriksessä ilmaisnäytöksenä runsaan kuukauden Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry:n suosiollisella tuella. Sen on jo nähnyt lähes 2500 lahtelaista, kertovat hymyilevät tekijät ohjaaja ja kuvaaja Keijo Skippari ja ohjaaja Tertta Saarikko.
Idea syntyi historiallisista Lahden kalentereista tunnetun Skipparin miettiessä Suomen 100 vuotisjuhlaa. Saarikko on ammatiltaan tv-ohjaaja. Hän innostui elokuvakeskuksen hallituksen jäsenenä ideasta. Lahden kaupungin kehityshistoriaa ja sen kuvaamista hän oli jo keskustellut edesmenneen miehensä, valtiopäiväneuvos Jouko Skinnarin kanssa.
Lemmenlatu on ollut ihan oikeasti olemassa nykyisten hyppyrimäkien takana Salppurin rinteissä, missä nuoriso kävi hiihtemässä, ja taidettiin siellä kesäiseen aikaan myös käsikädessä kulkea mielitietyn kanssa.
Ensimmäiset Salpausselän kisat olivat eräs varteenotettava tapahtumassa, mistä alkoi pienen Lahden tunnetuksi tekeminen maan rajojen ulkopuolella sekä Radiomäen mastot ja niiden valmistumisen jälkeen Lahden pitkäaalto radioasema. Lemmenladussa Salpausselän kisoilla ja muulla urheilutoiminnalla oli Lahden satavuotishistorian kuvauksissa erittäin suuri paino. Selvisipä elokuvaa katsoessa, että kaupungin eräs lempinimi Chicago ei tullut amerikkalaisten gangsterifilmeistä, vaan Lahden teurastamojen lukumäärästä. Tähän taisi viitata kuvaus höyryjunassa Vierumäeltä Lahteen, kun isäntä tarjosi Vuorelman käsityöliikkeeseen työhön pyrkivälle ompelijalle läskiä ja leipää.
Historiallisen dokumentin tekoon osallistuivat useat tahot muun muassa kirjailija Timo Sandberg, näyttelijöitä harrastajateatterista, näyttelijä Petri Liski Kansallisteatterista, kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta, Lahden kaupunginmuseo ja Yleisradio olivat antaneet teokselle oman panoksensa. Ylikapellimestari Osmo Vänskä oli kuvattu viime kesänä Sibeliustalossa orkesterin kanssa harjoituksissa, ja presidentti Tarja Halonen ihasteli marras-joulukuista talon valaistusta.
Nuori kaupunki tarvitsi rakennusmaata teollisuudelle ja asunnoille. Lahden kartanon patruuna August Fellmannin ja kaupungin ja pankkien välistä neuvottelua kuvattiin Rauhalan huvilassa, Jalkarannantien alkupäässä, mutta Mukkulan maita patruuna ei suostunut myymään. Niemessä oli alkanut jo kukoistava puualan yritystoiminta ja sieltä dokumentissa siirryttiin Askoon, Iskuun ja muun teollisuuden ja kaupan kuvauksiin.
Lahtisen perheen tyylikkään, vanhan rouvan juhlat huvilalla sitoi juonellisesti Lemmenlatu-dokumentin yhteen kaupungin perustamisesta nykyaikaan. Kulttuuri- ja koulutuskaupungiksi Lahti kehittyi. Toimittaja Tapani Ripatti ja nykymusiikki sai ehkä liiankin pitkän osion kaksituntisessa dokumentissa, missä olisi suonut nuorisotyölle pienen osuuden, kun toimittaja kävi Kasi-salin ovea kolkuttamassa.
Elokuva-alan ammatti-ihmisten kädenjälki näkyi Lemmenladussa alusta loppuun. Tertta Saarikko ja Keijo Skippari ovat viettäneet, kaksikon hymyssä suin kertomana, erittäin intensiivisen puolivuotiskauden viime loppuvuoden, elo–joulukuun, Kino Iiriksen naapurihuoneessa leikatessaan satojen tuntien filmimäärän yleisön nähtävään kaksituntiseen muotoon. Ehkä joka hetki ei työparia hymyilyttänyt, kun piti laskea sekunteja kuvaustapahtumia yhdistäessä. Filmi on tehty pääasiallisesti talkootyönä, erittäin pienellä budjetilla. Vanhat filmit niin urheilukisoista, musiikkiluokista ja monesta muusta tapahtumasta loivat syvyyttä ja elävyyttä Lahden kaupungin satavuotishistorian kuvaukseen.
Marja-Liisa Niuranen