Markku Koski toteaa, että maailmalla tapahtuu paljon ikäviä asioita.
– Toimittajana minua kiinnostaa kaikki asiat ja erityisesti niiden taustat. Mikään ei ole itsestään selvää. Uteliaisuus ei katoa. Se pitää miehen aina virkeänä.
Lahtelainen toimittaja, elokuvatutkija ja monialainen kulttuurivaikuttaja Markku Koski täytti 80 vuotta. Usean vuosikymmenen mittainen työ taiteen ja kulttuurin parissa on jättänyt pysyvän jäljen paitsi lukijoihin ja kuulijoihin myös mieheen itseensä.
– Vaivihkaa minusta tuli kulttuuritoimittaja. Harrastuksesta tuli sattumalta myös ammatti.
Kosken pitkä suhde taiteeseen alkoi elokuvasta ja siitä on pidetty kiinni lapsuuden ensi hetkistä lähtien.
– En ollut vielä edes kouluikäinen, kun isä vei minut Häme-elokuvateatteriin katsomaan Chaplinia Aleksanterinkadulle. En muista elokuvan nimeä, mutta se oli varhainen klassikko. Chaplinin kautta löysin elokuvat elämänmittaiselle matkalleni. Yhä vielä muistan vanhan Rauhankadun kirjaston narisevat kierreportaat elokuvakirjojen nurkkaukseen.
Jos elokuva on ollut Kosken elämän ensimmäinen kieli, niin musiikki on kulkenut rinnalla lähes yhtä pitkään. Koski tunnetaan yhtenä Suomen varhaisimmista Bob Dylan -diggareista.
– Minä olen kuunnellut Dylania yli 60 vuotta. Olen varmasti ollut ensimmäisiä faneja näillä leveyspiireillä.
Lokakuussa Koski oli kuuntelemassa Dylania Veikkaus-areenalla.
– Musiikki oli yhä kaunista, kuten aina ja mies oli vedossa. Hehtaariareenat eivät ole musiikkia varten. Konsertin soundit olivat laaduttomat.
Muusikko Otto Berger sanoi aikanaan, että Dylan fraseeraa niin hyvin.
– Siihen on helppo yhtyä. Hän tulkitsee hienoja ja persoonallisia lauluja.
Elokuvan kertomisen taito ratkaisee
Elokuva on kuitenkin ollut Kosken elämän merkittävin asia. Tampereen yliopistossa tiedotusoppia opiskellut Koski väitteli tohtoriksi 15 vuotta sitten.
– Se päätös syntyi vähän yllättäen. Professori Mikko Lehtonen ehdotti, että miksi et kirjoittaisi väitöskirjaa. Olin ehkä hieman yllytyshullu ja tartuin siksi siihen ideaan.
Kulttuurielokuvien seuraaminen jatkuu Kosken kohdalla myös eläkkeellä. Suomalaisia elokuvia tehdään nyt paljon, kuin vanhan Suomi-filmin aikaan.
– Aika harvoin enää innostun kotimaisista elokuvista, mutta onneksi helmiä myös löytyy. Tämän vuoden alussa 100 litraa sahtia iski tajuntaani. Se on ajaton ja hieno kuvaus suomalaisuudesta.
Suomalaisista ohjaajista Kosken mielestä kaksi on ylitse muiden eli Nyrki Tapiovaara ja Risto Jarva.
– Jarvan Työmiehen päiväkirja on edelleen suosikkejani.
Tutkija Koski toteaa, että elokuvassa ratkaisee se, miten tarina on kerrottu ja kuinka se tuodaan silmien eteen.
– Aihe ei ole minulle tärkein, vaan se, mitä sen ympärille on rakennettu.
Kulttuurielämä muuttuu – uteliaisuus ei
Koski on kirjoittanut vuosikymmeniä myös Filmihulluun ja kirjoittaminen pitää mielen vireessä yhä edelleen.
– Taide antaa minulle energiaa. Olen kiinnostunut monista asioista ja ne kaikki ovat kantaneet koko elämän ajan minua.
Kulttuuripersoona Koski on elänyt kulttuurin muutoksen läheltä.
– Silloin 1960-luvulla tehtiin taidetta rohkeammin. Se ei ollut niin ammatillista, vaan taiteilijat innostuivat ja uskalsivat heittäytyä. Ylioppilasteatterin jutut olivat tärkeimpiä asioita.
Omassa elämässään Koski arvostaa arjen humoristista keveyttä. Lauantain juhlissa hän päätti puheensa Jouko Tallinmäen sanat mielessään.
– Minäkin haluaisin olla köyhä kalastaja Kanadasta.
Elokuvatutkijan kuvitteellinen elämäkertaelokuva sisältäisi komedian ja tragedian piirteitä.
– Siinä pitäisi maalata draaman koko kaari isolla pensselillä.
Bob Dylanin Every Grain of Sand soi uudelle vuosikymmenelle siirtyneen miehen päässä korvakärpäsenä.
– Tähän sävelmään päättyi myös Veikkaus-areenan konsertti. Haluan edelleen ymmärtää maailmaa yksi hiekanjyvä kerrallaan.
Petri Görman