kuva: Helsinki Effect – dokumentti kertoo menneestä maailmasta, mutta se puhuu nykyhetkelle. Ohjaaja Arthur Franck löysi Etykistä elokuvansa ytimen ja maailman, joka ei ole enää entisensä.
Ohjaaja Arthur Franck ei halunnut lähteä kentälle kameran kanssa. Hän halusi palata ajassa taaksepäin arkistojen kautta. Franck oli pitkään haaveillut dokumenttielokuvasta, jonka voisi rakentaa pelkästään arkistomateriaaleista. Helsinki Effect on tämän haaveen huipentuma. Se on elokuva kylmän sodan aikaisesta Helsingin huippukokouksesta ja sen odottamattomasta jälkikaiusta.
– Kyllästyin ajatukseen lähteä kuvaamaan jotain uutta. Halusin kääntää katseeni historiaan ja katsoa, mitä arkistot voisivat kertoa meille tästä ajasta, Franck kertoo.
Franck aloitti dokumentin käsikirjoituksen neljä vuotta sitten. Hän ei arvannut, kuinka ajankohtainen elokuva olisi vuonna 2022, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan sytytti uuden kriisin Euroopassa.
– Historia alkoi toistaa itseään. Tragedian kautta tarinalla oli jälleen paikka nykyhetkessä.
Ohjaaja toivoo, että katsojat ymmärtäisivät elokuvan ydinsanoman, vaikka maailma muuttuu, niin diplomatia ei ole turhaa.
– Neuvottelut, konferenssit ja sopimukset ovat hitaita, mutta juuri siksi ne ovat arvokkaita.
Franck muistuttaa, että ilman Etykiä emme tiedä, miten kylmä sota olisi päättynyt.
– Se antoi raamit yhteiselle tekemiselle. Dokumentin tekeminen opetti minulle, että suuristakin aiheista voi tehdä elokuvia, kun uskaltaa luottaa omaan näkemykseensä.
Suomalaista diplomatiaa suurennuslasin alla
Franckin dokumentti pureutuu myös siihen, millainen oli Suomen puolueettomuus ETYK-aikana ja kuinka siihen maailmalla suhtauduttiin.
– Varsinkin amerikkalaiset toimittajat piirtävät dokumentissa kuvan siitä, miten ovelasti suomalainen diplomatia pelasi peliään. Meitä ei nähty Neuvostoliiton sätkynukkeina, vaan tasapainottajina.
Elokuva näyttää, miten suomalaiset navigoivat idän ja lännen välillä ilman, että ärsyttivät kumpaakaan osapuolta.
– Se oli meidän omaa osaamistamme, omaa peliä. Ei ollut kyse suomettumisesta, vaan ovelasta, pitkäjänteisestä diplomatiasta.
Dokumentti peilaa 1970-luvun Suomen roolia maailmanpolitiikassa.
– Tuolloin puolueeton Suomi toimi sillanrakentajana – asemassa, jota ei enää ole. Olimme hyvä isäntämaa, koska emme kuuluneet sotilasliittoihin. Nyt tilanne on muuttunut. Olemme osa länttä.
Mikä Etyk oikeastaan oli?
Vuonna 1975 Helsingissä järjestetty ETYK-huippukokous oli Neuvostoliiton ja länsimaiden yhteinen yritys löytää yhteisiä pelisääntöjä kylmän sodan keskellä.
– Kokouksessa paikalla olivat Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford, Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev ja 33 muuta valtionjohtajaa.
Suomessa oli puolueeton valtio ja tässä asemassa se oli loistava vaihtoehto kansainvälisiä valtioiden välisiä suhteita käsittelevälle konferenssille.
– Emme kuuluneet sotilasliittoihin ja emme olleet tunnustaneet kumpaakaan Saksaa. Juuri tuo asema teki meistä ihanteellisen isäntämaan.
ETYKin tuloksena syntynyt Helsingin päätösasiakirja ei tuonut välitöntä muutosta, mutta se loi raamit, joiden sisällä Itä-Euroopan vapautuminen myöhemmin mahdollistui.
– Se oli pitkän työn lopputulos. Kesti puolitoista vuosikymmentä ennen kuin se todella kantoi hedelmää. Jos diplomatiaa ei tehdä, ei mikään muutu. Se on se perusta, jolle kaikki rakentuu.
Arkistomateriaalia ja tekoälyä
Helsinki Effect on teknisesti ja taiteellisesti poikkeuksellinen dokumentti. Siinä ei nähdä perinteisiä puhuva pää -haastatteluja.
– Sen sijaan elokuva yhdistää kekseliäästi arkistomateriaalia ja modernia teknologiaa.
Dokumentissa Brežnev puhuu tekoälyn avulla englantia.
– Se on osa luovaa ratkaisua, jolla tuodaan vanhat äänet nykypäivään tekoälyn mahdollistamana.
Kansainvälinen rahoitus Saksasta ja Ranskasta mahdollisti laajemman arkistomateriaalien käytön ja panostuksen visuaalisiin yksityiskohtiin.
– Tämä ei ole pelkästään historiaa vaan se on myös elokuvaa, joka elää ja hengittää taiteellisesti vahvasti.
Dokumentti ei ole vain tarina menneestä konferenssista.
– Se on tarina diplomatiasta, pitkäjänteisestä työstä ja siitä, kuinka historian suuret linjat eivät aina näy heti – mutta jättävät jäljen, joka kantaa vuosikymmenien päähän.
Juuri nyt elämme keskellä uutta kansainvälistä murrosta.
– Etykin jälki näyttää nyt kirkkaammalta kuin koskaan aiemmin.
Petri Görman