Kotimainen omenakausi on hyvässä vauhdissa ja sato täällä Etelä-Lahdessakin runsas, jopa ylitsevuotavainen. Ensimmäisiä ”Saa ottaa” -kyltillä varustettuja pussukoita ja koreja alkoi ilmestyä portinpieliin reilu kuukausi sitten, ja edelleen niitä siellä täällä näkyy.
Meidän vanhat, arviolta reilusti yli viisikymppiset omenapuumme tuottavat satoa aina vain, vuodesta toiseen ja laadusta tinkien. Puille tehtiin kesäleikkaus heinäkuun lopulla. Trimmauksen teki asiansa osaava ammattilainen. Ja hyvin tekikin, vanhaa arvostaen. Lehti- ja oksajätettä syntyi hurja kasa ja raakileita putoili maahan hirmuinen määrä. Omenapuiden alus näytti tiheältä miinakentältä. Hiki tuli kun mietin keräysurakkaa ja selkäparkani kestävyyttä haravointi- ja lapiohommissa.
Mutta kun hätä on suuri, apu tulee läheltä. Naapuri vinkkasi oivasta apurista. Hänellä on omenakerääjä, malli virtaviivaistettu, mutta idea kuulemma keksitty jo 1800-luvulla. Vakuudeksi riitti esittely. Omenat hävisivät pitkän varren päässä pyörivien rihmojen läpi ja kopan sisään kevyellä rullausliikkeellä. Halusin ehdottomasti samanlaisen! Soitto lähiliikkeisiin tuotti eioota, mutta verkosta sain tilattua apurini. Miinakenttä katosi hujauksessa, raakileet päätyivät pääosin isoihin ämpäreihin ja lopulta kaatopaikalle. Omppupuiden alusten rullailu tuntuu nyt leikiltä.
Näin kypsien ja kypsyvien omenoiden aikaan kerääjä ja keräilijä pääsevät töihin, kun puiden alta on ensin poimittu hyvät ja syömäkelpoiset yksilöt käsin. Niitä on vähemmistö. Huonot kokevat saman kohtalon kuin raakileet aiemmin.
Omenoiden poiminnassa puusta on apuna ollut teleskooppivartinen, pussilla varustettu omenapoimuri. Halpismalli aiemmilta vuosilta, mutta toimii. Sillä on jälkikasvu päässyt kurottelemaan isompia eriä suoraan oksilta. Hieman kolhiintuneet, mutta kelvolliset olen hillonnut eli lohkonut parhaat palat uunipelille, muussannut pehmeäksi mössöksi, pussittanut ja laittanut pakkaseen. Pari omenapiirakkaakin olen leiponut, vaikka en kovin kätevä emäntä olekaan.
Kyllä omenankeruu on kuulkas tekniikkalaji! Ensi vuonna pääsee ehkä hiukan vähemmällä. Vastaava runsas sato kun kuulemma toistuu tyypillisesti joka toinen vuosi. Mutta tänä vuonna me tytöt ja pojat vaan rullaillaan.
Tuija Veirto
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on asunut pitkään Etelä-Lahdessa