
Lahden kaupunginteatteri esitteli tulevaa ohjelmistoaan syyskauden avauksessaan maanantaina pari viikkoa sitten. Markkinointitempaus on tarjonnut jo useamman vuoden ajan hyvän mahdollisuuden nähdä ja kuulla tulevasta kaudesta tiivis koonti pääosin ohjaajahaastattelujen muodossa. Ohjelman käsikirjoitus oli nytkin tuttu ja suuren näyttämön istumapaikat täpösen täynnä. Teatterinjohtaja Lauri Maijala ylisti ohjelmistoaan, yleisöä, haastateltavia ja esityksiä sanoja säästelemättä suuren maailman tyyliin, vinoa huumoria unohtamatta.
Teatterinjohtaja itse ohjaa syksyn suursatsauksen, Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin gangsterimusikaalin (Maijalan käyttämä termi) Kolmen pennin ooppera. Siitä makupalana nähtiin kaksi laulunumeroa, jotka näyttelijät esittivät rooliasuissaan Minna Välimäen suunnittelemissa lavasteissa. Musikaali on kohonnut klassikoksi niin estradeilla kuin levytyksinäkin. Ainakin avajaisissa näyttämön piippuhyllylle nostettu orkesteri ja näyttelijöiden laulut soivat hienosti yhteen.
Kiinnostavin lahtelaisesta vinkkelistä lienee Hyvin toimeentulevat ihmiset. Lahdessa syntyneen ja asuneen Kerttu-Kaarina Suosalmen romaaniin (1969) perustuvan näytelmän päähenkilö Veijo muistuttaa kuulemma kovasti Salinkallion edesmennyttä äidinkielenopettaja Kauko Sarastetta, niin kertovat tämän paremmin tunteneet lähteet. Sarasteella on ollut iso rooli usean oppilaansa kirjoittajaksi ryhtymisen alkutaipaleella. Ja kyllähän palkittu kirjailija Suosalmi Lahdessa tunnetaan paremmin kuin Helsingin kulttuuripiireissä. Ainakin nimi tunnistetaan, vaikka ei hänen kirjojaan välttämättä olisi avattukaan. Kysykää vaikka avajaisyleisöltä, joka todisti asiaa käsinostoillaan.
Kantaesityksenä Lahdessa nähdään myös Lentävä ruotsalainen – arktinen katastrofi 1897. Esitys perustuu tositapahtumiin. Ystäväni tiesi kertoa, että siitä on kirjoitettu muutama kirjakin (Insinööri Andréen ilmapurjehdus ja Kotkan lento pohjoisnapaa kohti). Mutta voi sitä ruotsalaisten fiiniyttä ja suuruudenhulluutta! Pohjoisnapaa kuumailmapallolla valloittamaan lähteneellä kolmen miehen retkikunnalla oli ”matkaeväinään” muun muassa samppanjaa ja eväskorissa mitä lie. Huonostihan siinä kävi. Näytelmän visuaalisuus on huikea, jos ohjaaja Linda Wallgrenia ja Maijalaa on uskominen.
Osana avauspuheenvuoroa kuultiin teatterijohtajan ”monologi” eli sata syytä rakastaa teatteria (lievästi paperilta luntattuna). Kolmessa minuutissa Maijala ennätti ladata tiskiin niistä parikymmentä, ylistäen samalla teatteria tunteiden kuntosaliksi. Intohimoisimmankin rakkauden liekkeihin vettä saattavat roiskia korkealle kohoavat lippujen hinnat. Mutta kaikella on hintansa, kuten Kolmen pennin oopperan alaotsikko kuuluu. Alennuslippuryhmät kannattaa tarkistaa, saman päivän lippuja kytätä, ainakin jos on opiskelija tai kuuluu nuorisoon. Eläkeläisillekin tarjotaan erikoisalennusta saman viikon päiväesityksiin. Ei lainkaan huono tarjous lähteä jumppaamaan tunteita vaikka vain tutustumistreffeinä teatteriin.
Tuija Veirto
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on asunut pitkään Etelä-Lahdessa

