Sisällissodan muisti on pitkä

Kuva: Hennala 1918 tapahtuman pääjuhla pidettiin helatorstaina 10.5. Hennalan juhlakentällä. Valtiovallan tervehdyksen toi eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen, ensim. kuvassa oikealla, ja seuraavat tervehdykset toivat Matti Huutonen, SAK, Ville Skinnari, SDP, Tuula Sandberg, VAS, Mika Kari, Lahden kaupuki, Huutosen takana istuu Launeen kirkkoherra Heikki Pelkonen.


Hennalan entisellä varuskunta-alueella pidettiin Helatorstaina seminaareja ja muistojuhla 1918 Suomen sisällissodan tapahtumien muistoksi. Tapahtumat liittyvät kiinteästi Suomen valtion silloisen hallinnon itsenäisyysjulistukseen. Venäjän tsaarivallan kumoutumiseen jälkeen Suomi ei ollut sen suuriruhtinaskunta, vaan omaa itsellistä valtiota rakentava yhteiskunta. Suomi oli julistautunut itsenäiseksi valtioksi ja irronnut Venäjästä joulukuussa 1917 allekirjoitetulla sopimuksella, jonka oli allekirjoittaneet P.E. Svinhufvudin hallitus, ja vahvistanut silloisen Venäjällä vallassa olleen bolssevikipuolueen puheenjohtaja V. I. Leninin hallintonsa puolesta.

Suomi ei ollut ainoa maa Euroopassa, missä oli levottomuuksia ja ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa liikehdintää. Saksan keisarikunnan pienet ruhtinaskunnat muuttuivat Saksan Liittotasavallaksi ja Itävalta-Unkarin ruhtinaskunta hajosi kahdeksi valtioksi sodan melskeen päätyttyä Versaillesin rauhaan 1919. Sodassa, missä oli mukana lähes koko sivistynyt maailma, menetettiin sotilaita ja siviilejä useita miljoonia.

Helatorstaina pidetyssä toisessa seminaarissa Hennalan nykyisessä ravintola Päämajassa, entinen Sotilaskoti, oli kuulijoita runsaasti. Tilaisuudenkeskustelijoina olivat kansanedustaja, historiantutkija Erkki Tuomioja, entinen lahtelainen historioitsija Veli-Pekka Leppänen ja juuri Hennalan sisällissodan naisvankien kohtelusta väitellyt yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Marjo Liukkonen Lahdesta. Suomen kansalaissota, sisällissota tai veljessota, sillä on monta nimeä, syttyi uuden Neuvosto-Venäjän federatiivinen tasavallan, 1917, liepeille. Naapurissa vallankumoukselliset tahot kiistelivät muutaman vuoden vallasta. Maamme yliopistoissa eivät tutkijat ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitkä tahot aiheuttivat tuhansia uhreja punaisten ja valkoisten suomalaisten taistellessa keskenään. Mutta lyhyt kevät kauden 1918 sisällissota oli julma ja verinen.

Suomen kansa oli repeytynyt kahteen osaan Hennalan esitelmijöitten mukaan. Jo ehkä 1905 työläisten yleislakko, mikä johti 8-tuntisen työaikalain hyväksymiseen marraskuussa 1917 ja torpparien 1918 saama lakimääräinen oikeus lunastaa vuokramaataan oli vauraan väen puolella katkeruuden aihe. Itsenäistyvässä Suomessa kulki sosialistisen aatteen puolesta puhujia köyhän kansan keskuudessa. Kirkon uskonto muuttui maalliseksi sosialismin opiksi. Maattomat, loiset ja kerjäläiset ja työttömät, joita oli noin 40 prosenttia kansasta, uskoivat, että uusi oppi antaa nopeasti mahdollisuuden nousta kurjallistosta ihmisarvoiseen elämään ja leivänsyrjään kiinni. Osa ihmisistä uskoi, on mahdollista rakentaa Neuvosto-Venäjästä uusi tasa-arvoisten ihmisten kansakunta. Sinne muuttanut ihmiset Suomesta, vaurastakin väkeä USA:sta ja Kanadasta, mutta he pettyivät katkerasti.

Köyhä kansa, rahvas, ei tyytynyt Suomessa oloihinsa, kun todennäköisesti vallasväki oli puolestaan katkera menetyistä oikeuksistaan. Syntyi uhittelua molemmin puolin ja seurauksena kapinamieliala ja sisällissota. Siitä seurasi muun muassa kenttäoikeudet, missä työläiset, punaiset joko vangittiin tai ammuttiin. Syntyi vankileirejä, kuten suuret punavankileirit Lahden seudulle Hennalaan ja Tammisaareen, punavankileirejä oli ehkä 60 koko maassa.

Hennalan leirillä oli miehiä, naisia ja lapsia. Lahdessa ja Fellmannin pellolla oli runsaat 20 000 punavankia muutaman viikon ajan keväällä 1918. Osa heistä oli menossa Venäjälle ja osa vapautettiin, mutta Hennalan leirille oli määrätty vietäväksi myös naisia lapsineen. Yhtenä kriteerinä valkoisilla kenttäoikeuden pitäjillä oli vangita Hennalaan housuja ja kivääriä kantavat naiskaartilaiset, mikä oli Marjo Liukkosen esityksessä ja hänen väitöskirjansa keskeisiä asioita. Naiskaarteja oli muodostunut Turkuun, Satakuntaan ja Etelä-Suomeen sekä Hämeeseen. Vankileirin päällikkö, virolaissyntyinen eversti Hans Kalm on ollut ehkä päälliköistä murhanhimoisin. Hänen aikanaan Hennalassa ammuttiin tutkimatta satoja vankeja huhti-toukokuussa 1918 muutamaa viikkoa ennen rauhan tekoa, naisia 216. Toinen Liukkosen esiin nostama teema on rodunjalostusoppiin liittyviä tutkimuksia vangeilla.

On syytä todeta Marjo Liukkosen saama kova kritiikki hänen sosiologian alaan kuuluvasta väitöskirjastaan Hennalan Naismurhat 1918, (Rovaniemen yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta). Historioitsijat ovat hyökänneet rajusti lehdistössä hänen tutkimusmenetelmiään vastaa. Muistan opiskeluaikana käydyt keskustelut Tampereen yliopiston käytävillä sosiologian professorien julkaisemista oppikirjoista, esimerkiksi Yrjö Littunen, Erik Allart, Antti Eskola ja Faina Jyrkilä sekä Paavo Koli. Ei professoreilla 1960-luvullakaan ollut helppoa tutkimusmenetelmiään todistaessaan.

Marja-Liisa Niuranen

Kullankukkulalla taisteltiin vain päivä

Kuva: Kullankukkulanmäki oli strategisesti merkittävä paikka, koska sieltä oli mahdollisuus tarkkailla liikennettä Lahden kaupunkiin ja puolustaa Hennalan varuskuntaa, Hennala-opas Seppo Toivonen toteaa.


– Punaiset kaivoivat ensimmäisenä juoksuhaudat ja poterot Kullankukkulalle huhtikuun puolivälissä vuonna 1918, josta he pystyivät ampumaan konekivääreillä sekä Marolaan että muualle Launeen pelloille. He olivat aitiopaikalla väijymässä, kun saksalaiset marssivat Launeenkatua pitkin 19.4. aamulla Renkomäen Simolanmutkasta Lahden rautatieasemalle, Hennala-opas Seppo Toivonen kertoo.

Punaiset eivät kuitenkaan tienneet, keitä tulijat olivat, joten he eivät ampuneet ennen kuin taistelu puhkesi rautatieasemalla.
– Toinen saksalaisosasto valloitti Hennalan kasarmit ja he jatkoivat hyökkäystä kohti Kullankukkulaa ja nykyistä Radiomäkeä.

Kullankukkulan maastossa voi vielä havaita sisällissodassamme käytettyjä juoksuhautoja.

Kullankukkula oli punaisten voimakkain tukikohta. Kaksi saksalaista komppaniaa hyökkäsi Kullankukkulaa vastaan ja kiivas taistelu kesti lähes tunnin.
– Lopputuloksena punaiset joutuivat vetäytymään illan aikana Kullankukkulalta ja sen takana olleelta Santamäeltä. Rintamalinja muodostui satamaan menevän rautatien suuntaiseksi nykyisen urheilukeskuksen alueella.

Toivosen mukaan paikallisilla valkoisilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä mukaan taistelutoimintaan, koska saksalaisten armeija oli hyvin koulutettu, kun taas suomalaisten sotilaiden koulutus oli todella heikko.
– Saksalaisilla on ollut suojeluskuntataustaisia oppaita ja tulkkeja Lahdessa. Kaikkiaan Lahden seudun taisteluissa kaatui noin 100 saksalaista sotilasta.

Hennala punaisille takaisin

Punaiset saivat miehitettyä osan Hennalan kasarmeista 22.4. Tällöin Kullankukkulan nykyisinkin nähtävät taisteluasemat olivat saksalaisten miehittämät ja se oli etulinjana punaisia vastaan. Taisteluja ei kuitenkaan käyty.
– Kullankukkulan vieressä oli Santamäki, joka oli myös saksalaisten hallussa. Santamäen korkeuskäyrä on vanhoissa kartoissa Radiomäen korkuinen. Nykyisin tämä alue tunnetaan Starkin pääkonttorin alueena.

Tallinpassin alue oli kahden tulen välissä sisällissotamme viimeisen viikon aikana.
–  Punaisten panssarijuna yritti kaksi kertaa lähestyä 24.4. kaupunkia, mutta saksalaisten tykki- ja konekiväärituli pakotti junan perääntymään. Punaisille sen menetys olisi ollut liian iso asia.

Sota ratkesi vapunpäivänä, kun saksalaiset sotilaat hyökkäsivät Okeroisten suunnasta ja valtasivat Hennalan kasarmialueen ja nykyisen Kärpäsenmäen alueen.

Sääriluita löytyi tietyömaalta

–  Eräs mies kertoi hiljattain, että olivat pikku poikina keränneet nykyisen hautausmaan metsiköstä luita laatikoihin. Nykyistä Helsingintietä rakennettaessa oli sitten kauhakuormaaja ”tuhonnut” heidän laatikkonsa. Luita oli löytynyt, mutta niitä ei ollut noteerattu erikoisemmin. Todennäköisesti tietyöt olisi pysäytetty pitkäksi aikaa, jos tämä tieto olisi kiirinyt viranomaisten korviin.

Eniten vainajien jäänteitä on löytynyt nykyisen S -Marketin alueelta ja sieltä, missä on punaisten muistomerkki.
–  Hennalan kasarmialuetta salaojitettiin 1920-luvun alussa, joten sieltä tuskin löytyy enää mitään jäänteitä uuden asuinalueen rakentamisen yhteydessä.

Toivonen kuitenkin uskoo, että Hennalan alueelta saattaa löytyä joitakin yksittäisiä hautoja.
–  Kasarmialueen eteläpään harjoitusaluetta ei ole ymmärtääkseni kaivettu missään vaiheessa sisällissotamme jälkeen. Sieltä mahdollisesti voidaan tehdä vielä tieteellisesti mielenkiintoisia löytöjä. Saattaa olla, että siellä on vielä pieniä joukkohautoja, joista emme tiedä.

Petri Görman

Anttilanmäellä, Marolassa ja Kullankukkulalla taisteltiin sisällissodassa – Jääkärit ja valkoiset eivät taistelleet Lahdessa

Kuva: Tutkimuspäällikkö Hannu Takalan mukaan Marolan alueella käytiin kiivaita taisteluja 19.4.1918. Radiomäellä saksalaisia sotilaita odottivat punakaartilaiset ja sen vuoksi he eivät päässeet rautatieasemaa pidemmälle etenemään.


Lahti toimi sisällissodan loppunäyttämönä Suomessa vuonna 1918. Etelä-Lahdessa Marolan, Kullankukkulan ja Santamäen alueella sekä Radiomäellä käytiin kiivaita taisteluita 19.4.1918, kun saksalaiset sotilaat marssivat kaupunkiin Renkomäen suunnasta.
– Punakaartilaiset olivat kaivautuneet asemiinsa Radiomäelle sekä Kullankukkulanmäelle ja he tiesivät odottaa saksalaisia joukkoja kaupunkiin, Lahden kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Hannu Takala kertoo.

Saksalaiset yrittivät tulla nykyistä Launeenkatua pitkin rautatieasemalle.
– He eivät kuitenkaan päässeet rautatieasemaa pidemmälle, koska punaisten joukot odottivat konekivääreiden kanssa heitä Radiomäellä.
Sen vuoksi saksalaiset joutuivat marssittamaan lisää sotilaita asemanseudulle, joilla oli mukana muun muassa tykkipattereiden jaoksen puolikkaita.
– Tykeillä he sitten pommittivat keskustaa, Kullankukkulaa, Radiomäkeä ja Santamäkeä.

Anttilanmäellä ja Marolan alueella useat talot vaurioituvat tai paloivat tulituksessa, joka oli kiivasta erityisesti taistelun ensimmäisenä päivänä.
– Lahtelaiset siviilit joutivat kokemaan heti sisällissodan arvaamattomuuden ja mielettömyyden, kun talojen kattojen yli viuhui konekiväärien luodit ja kranaatit.

Punaiset siirtyivät urheilukeskukseen

Kaksi seuraavaa päivää Lahdessa oli rauhallista, koska saksalaiset saivat Lahden kaupungin haltuunsa. He miehittivät Radiomäen ja punaisten joukot olivat siirtyneet tässä vaiheessa nykyisen urheilukeskuksen maastoon.
– Hennala, Kullankukkula ja Santamäki olivat siirtyneet myös saksalaisten haltuun ja myös Hennalassa oli iso alue heidän joukkojensa hallinnassa.

Punaiset sotilaat yrittivät murtaa saksalaisten sotilaiden puolustusasemia Etelä-Lahdessa Kullankukkulalla ja Santamäessä, mutta he eivät onnistuneet tavoitteissaan.
– Yksittäisiä punaisia kiersi alueen kauempaa ja he pääsivät pakenemaan itään Kouvolaan ja Kotkaan.

Saksalaiset kokivat kovia tappioita Lahdessa

Saksalaiset ottivat punakaartilaisia ja muita epäiltyjä vangeiksi ja he teloittivat heti ensimmäisenä hyökkäyspäivänä muutaman punakaartilaisen Etelä-Lahdessa.
– Jääkärit ja valkoiset eivät osallistuneet Lahden taisteluihin. Hans Kalmin joukot saapuivat Lahteen päivän myöhässä ja sen vuoksi he eivät taistelleet täällä.

Renkomäestä tulleet saksalaiset kärsivät kovia tappioita ja noin 100 64 sotilasta kuoli reilun viikon kestäneissä operaatioissa.
– Lahdessa sisällissotaa käytiin Lahden punakaartilaisten ja saksalaisten sotilaiden välillä. Myös länsisuomalaisten punaisten joukko-osasto operoi Lahdessa ensimmäisen sotapäivän aikana.
– Sen jälkeen Lahdessa sodittiin saksalaisten ja länsisuomalaisten punakaartien kesken, koska lahtelaiset punakaartilaiset lähtivät kaupungista pakoon. Paikalliset punaiset tiesivät, että jos kaupunki menetetään, niin sen länsipuolelta on pakko päästä pois.

Panssarijunaa ei uskallettu käyttää

Punaisilla oli panssarijuna käytössään, jonka he ajoivat taistelujen tiimellyksessä Herralasta Lahden Mytäjäisiin.
– Saksalaiset joukot kohdistivat panssarijunaan kovan tulituksen ja sen vuoksi punaiset joutuivat vetäytymään.

Tutkimuspäällikkö Takalan mukaan punaisilla olisi ollut ylivoima Lahden taisteluissa, jos he olisivat uskaltaneet ajan panssarijunan esimerkiksi rautatieasemalle.
– Se olisi pystynyt tulittamaan konekivääreillä saksalaisia esimerkiksi Marolassa ja Santamäessä.

Punaiset pelkäsivät menettävänsä sen, eivätkä he sen vuoksi ajaneet sitä missään vaiheessa taisteluja Mytäjäistä pidemmälle.
– Se olisi ollut liian iso henkinen tappio punaisille, jos he olisivat menettäneet panssarijunan taistelujen tiimellyksessä vastapuolelle.

Aktiivisia taisteluja ei käyty

Lahtelaiset joutuivat pelkäämään sisällissodan taistelutilanteita aina vapunpäivään saakka, vaikka aktiivisesti kaupungissa kaupungin keskustassa ei sodittu 19.4. jälkeen.
– Punaiset olivat yrittäneet itärintaman läpimurtoa ensimmäisten taistelujen jälkimainingeissa, mutta eivät olleet onnistuneet siinä.

Saksalaiset lähtivät vapunpäivänä vastahyökkäykseen ja punaisten asemat murtuivat helposti.
– Silloin Lahdessa tapahtui punaisten massa-antautuminen. Tilanne muuttui liian kireäksi, kun lahtelaiset punakaartilaiset olivat jo antautuneet ja länsisuomalaiset eivät tunteneet taistelualuetta juuri ollenkaan.
– Lahden punakaartin esikunta pakeni Hennalasta idän suuntaan Lahden eteläpuolelta. Sisällissota päättyi, kun saksalaiset marssivat Hennalan varuskunta-alueelle vapunpäivänä vuonna 1918.

Petri Görman

Marjo Liukkonen: Jokaisessa ihmisessä asuu latentti Eichmann

Kuva: Väitöskirjallaan yhteiskuntatieteiden tohtori Marko Liukkonen haluaa kertoa sellaisen viestin Hennalasta, että tapahtumat eivät olleet kuitenkaan pelkkää sankaritarinaa, vaikka suomalainen historiankirjoitus on näin väittänyt tähän saakka. -Tälläkin hetkellä jossain päin maailmaa on samanlaisia leirejä, joissa tapahtuu yhtä iljettäviä asioita. Meissä jokaisessa asuu latentti Eichmann, joka saattaa tilaisuuden tullen mennä liian pitkälle.


Lahtelainen Marjo Liukkonen väitteli 23.3. yhteiskuntatieteen tohtoriksi Hennalan vankileirin naisista Lapin yliopistossa. Väitöskirjatyöhön kului neljä vuotta aikaa. Aihepiiri on kiinnostanut tutkijaa koko aikuisiän ja hänen on tarkoitus jatkaa jo lähitulevaisuudessa Hennalaan liittyvää tutkimustyötä.
– Tähän mennessä on tiedetty, että Hennalassa olisi ollut hieman yli 10 000 sotavankia sisällissotamme lopussa. Vapaussodan arkistosta olen kuitenkin löytänyt Hans Kalmin esimiehelleen Verner Ossian Juveliukselle lähettämän sähkösanoman, jossa Kalm arvioi sotavankeja olevan 16 000-18 000 toukokuussa 1918, yhteiskuntatieteen lisensiaatti (väit.) Marjo Liukkonen sanoo.

Tutkija Liukkonen on varma, että sisällissodan loppuratkaisut olisivat pitkittyneet, jos jääkärit ja saksalaiset sotilaat olisivat tulleet Lahteen myöhemmin.
– Mannerheim yritti kaikin keinoin pitkittään tilannetta niin, että ulkopuolisia joukkoja ei olisi maahan päästetty.

Martti Pihkala oli mukana vuonna 1914 jääkärivärväyksessä ja hän erityisesti halusi keväällä 1918 jääkärit ja saksalaiset Suomeen sisällissodan loppuratkaisuihin.
– Pihkala oli todennut, että kylvöt on päästävä vielä tekemään.

Lahteen jääkärit saapuivat saksalaisten tukema 20.4.1918. Valkoiset saivat siten merkittävän lisätuen koulutetuista sotilaista sodan loppuratkaisuihin.
– Lahdessa viimeinen merkittävä taistelu käytiin huhtitoukokuun vaihteessa, kun punaiset puolustivat Hennalan kasarmeja Kullankukkulan mäellä.

Viikon taistelujen jälkeen punaiset pakenivat Hennalaan ja sieltä Herralaan.
– Osa punakaartista pakeni Venäjälle. Hennalaan tuotiin noin 20 000 punavankia.
Punavangit muualta kuin Lahdesta
– Ihmetelen suuresti, miksi lapsia ja naisia tuotiin sotavangeiksi Hennalan vankileirille. Joukossa oli myös sellaisia naisia, joilla oli jopa seitsemän lasta mukanaan. Ei sellaisen porukan kanssa voi lähteä sotimaan.

Hennalassa teloitettiin 216 naista ja kuusi naista oli kuollut sairaalassa.
– Olen aivan varma, että Hennalassa naisia kuoli huomattavasti enemmän, koska ei tuolloin kirjattu esimerkiksi kirkonkirjoihin.

Kasarmi 22 ja 30 oli tarkoitettu naisvangeille

– Kasarmi 22:n alakerrassa oli sisällissodan jälkeen myös kuolemaantuomittujen sellit.
Toukokuun lopussa vuonna 1918 Hennalan vankileirillä oli enää 10 000 sotavankia.
– Osa lapsista ja naisista oli vapautettu, mutta siihen mennessä oli ehditty jo osa naisvangeista teloittaa.

Myös Lahteen oli lähetetty kielto, että sotavankeja ei saa teloittaa.
– Jossakin paikoissa noudatettiin sääntöjä. Vankileireillä vartijat eivät saaneet trokata ylihintaan ruokaa vangeille. Lahdessa sen annettiin tapahtua kuitenkin aivan vapaasti.

Ihmisiä pidettiin tarkoituksellisesti nälässä

Tutkijan mukaan vaikea ruokatilanne heijastui myös Hennalan olosuhteisiin, mutta sotavankien nälkiinnyttäminen oli myös suunniteltua.
– Aikaisemmissa Hennalan vankileiriä koskevissa tutkimuksessa ei ole tuotu esiin, että sotavankeja pidettiin Lahdessa tarkoituksellisesti nälässä.

Hollolan kunnanlääkäri ja Lahden kaupunginvaltuuston ensimmäinen puheenjohtaja Johan Vitali toimi Hennalan vankileirillä ylilääkärinä.
– Vitali viestitti esimiehelleen Helsinkiin, että sotavangeille annetaan 2000 kilokaloria ruokaa joka päivä. Hän luetteli, kuinka heille on tilattu leipää, lihaa, kalaa, makkaraa ja voita.

Toinen Hennalan vankileirin lääkäri Mauno Vannas on kertonut Silmä silmästä -kirjassaan, että hän ei koskaan nähnyt vangeille annettavan voita tai makkaraa.
– Vangit ovat kertoneet muistelmistaan, että he saivat kovaa murikkaa ruoaksi, joka repi heidän suoliston rikki.

Tutkija huomauttaa, että tuskin Vitalin mainitsemia elintarvikkeita oli edes ostettu vankileirille tai sitten ne olivat menneet siellä niin sanotusti parempiin suihin.
– Myöhemmin toukokuussa, kun saksalaiset luovuttivat juureskuormansa sotavankien käyttöön, heille tarjottiin juureskeittoa.

Kenttäoikeus toimi laittomasti Hennalassa

– Muihin vankileireihin verrattuna Hennalassa tapahtui asioita, joista haluttiin vaieta sisällissodan jälkeen.

Dragsvikissä ja Santahaminassa ei teloitettu yhtään naista.
– Vankileirit eivät olleet mitään ketjuhotelleja, vaan olosuhteet olivat riippuvaisia niiden johtajista.

Lahdessa myös kenttäoikeus toimi laittomasti.
– Se ei koostunut tuomareista. Virolainen valkoisten johtaja Hans Kalm oli saanut koulutuksen maatalousoppilaitoksessa.

Myös ylituomari Oskari Lehtonen antoi tutkijan mukaan Hennalassa siunauksen tapahtumille.
– Naisilta kysyttiin vain nimi ja, että onko hän ollut punakaartissa. Useat heistä valikoitiin teloitettaviksi pidätyskorttien perusteella. Jos kenttäoikeus sai selville, että nainen oli kuulunut punakaartin sotilaisiin, niin kuolemantuomio oli selvä.

Myös korskeakäytöksisiksi luokitellut naiset tapettiin Hennalassa.
Suomi oli hetkeä aiemmin itsenäistynyt, eikä oma oikeuslaitos ollut vielä kehittynyt.
– Kenelläkään ei ollut laista ja sen tulkinnasta vielä selkeää käsitystä.
Nationalismi ja rotuhygienia, joka oli uusi tieteenala, oli vaikuttanut erityisesti kalmilaisiin.
– He olivat poikkeuksellisen koulutettuja sotilaita. Heidän joukossaan oli maistereita ja opettajia.

Petri Görman

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011