Omenasato kypsyy kaksi viikkoa aikaisemmin kuin yleensä

Kuva: Hannu Murtoniemen puutarha tuottaa aina runsaan omenasadon. –Mehu riittää aina seuraavaan kesään asti. Syön paljon omenia, mutta niiden mehustaminen on minun intohimoni.


– Kuivuus ei ole vaikuttanut omenasatoon ainakaan negatiivisesti. Omenasato on todella runsas tänä syksynä, Hannu Murtoniemi kertoo.

Murtoniemen pihassa kasvaa seitsemän erilaista omenapuulajiketta. Sieltä löytyy talvi- ja kesälajikkeita sekä harvinainen rautatieomenapuu.
– Kaneliomenapuussa kasvavat maukkaimmat omenat.

Murtoniemen perheessä mies mehustaa omenat ja vaimo leipoo niistä piirakkaa.
– Ei meillä mehu koskaan kesken talven lopu. Yhdestä kottikärryllisestä omenia saa 15 lirtaa mehua.

Omena-asiantuntija Murtoniemen mukaan lähes jokaisessa omakotitalon puutarhassa Ali-Juhakkalassa kasvaa omenapuita.
– Sen vuoksi omakotiyhdistys osti keväällä omenamurskaimen ja mehupuristimen, joita se vuokraa alueen asukkailla pientä korvausta vastaan. Omakotiyhdistys käyttää kertyneet varat alueen lapsien iloksi muun muassa juhannus- ja uudenvuodenjuhliin.

Nyt on oikea aika mehustaa

– Omenan tulee olla hieman raaka, kun sen mehustaa. Silloin mehusta tulee kirkkaampaa ja sitä saa enemmän.

Murtoniemi kertoo, että ylikypsä ja jauhoinen omena ei ole paras mahdollinen mehustusomena.
– Omenasato kypsyy nyt kaksi viikkoa normaalia aiemmin. Nyt on oikea aika mehustaa kotipihan omenasato.
Mehustamisen jälkeen nesteestä siivilöidään kuohu pois, jonka jälkeen se keitetään 80 asteeseen.
– Sen jälkeen on mahdollista nauttia terveellisestä ja raikkaasta omenamehusta.

Helppohoitoinen omenapuu

– Kaikki vesioksat, jotka nousevat ylöspäin puuta, on leikattava pois, ettei puu pääse kasvamaan liian isoksi.

Murtoniemi tekee omille omenapuille hoitotoimenpiteet aina joka syksy ennen ensimmäisiä pakkasia.
– Muutoin pakkanen iskee omenapuihin ja ne vaurioituvat.

Toinen vaihtoehto omenapuiden oksien leikkaamiseen on kevät.
– Silloin leikkaustoimenpiteet on tehtävä ennen kasvukauden alkua ennen kuin silmut puhkeavat niihin. Omenapuu tuottaa hyvin, kun sitä hoitaa.

Petri Görman

Digitaalinen nopeusnäyttö Keijutielle oli mukava yllätys

Kuva: Juha Aalto, Suvi Suominen sekä hänen lapset Vilma ja Viola sekä Lasse Latvatalo haluavat, että Keijutien liikenneturvallisuutta lisättäisiin.
– Nyt tällä tiellä ajetaan liian kovaa vauhtia ja etenkin lasten liikenneturvallisuus on vaarassa.


Ali-Juhakkalan omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Lasse Latvatalo kertoo, että liikennemäärät ovat kasvaneet Alijuhakkalantiellä sekä Keijutiellä. Samalla myös autojen nopeudet ovat kasvaneet, vaikka molemmille kaduille on rakennettu jo yli 10 vuotta sitten töyssyjä hidastamaan liikennettä.
– Molemmilla teillä on 30 km/h nopeusrajoitus, mutta yleisesti niillä ajetaan yli viittäkymppiä, Latvatalo toteaa.

Töyssyt toimivat erittäin hyvin hidasteina, mutta samalla ne aiheuttavat tärinää omakotitalojen rakenteisiin ja ne häiritsevät talvella lumenaurausta.
– Haluamme nyt herättää keskustelua, kuinka saamme suitsittua nopeuksia Ali-Juhakkalan molemmilla pääkaduilla ilman että auraaminen tai muu liikkuminen häiriintyy.

Puheenjohtaja on ollut yhteydessä Lahden kaupungin liikennesuunnittelupäällikköön.
– Siellä tiedostettiin hyvin ongelmat ja minulle kerrottiin, että kaupunki ei lähde kovin helposti hidasteita enää rakentamaan, koska niistä on tullut paljon palautetta.

Keijutien molemmissa päissä ovat nopeusrajoitus kyltit, mutta huomataanko niitä tarpeeksi hyvin.
– Keskiviikkona saimme digitaalisen nopeusnäytön Keijutien eteläpäähän. Toivottavasti se hillitsee hieman ylinopeuksia alueella.

Turhat töyssyt voisi poistaa

Juha Aallon mielestä pari töyssyä voi alueella olla, mutta eteläpään töyssy on aivan turha.
– Se aiheuttaa lähitaloihin tärinää ja talvella lumenauraus on hankalaa sillä kohtaa. Runsaslumisena talvena tie kapenee metrin ja se aiheuttaa myös ongelmia. Tie kapenee silloin liikaa. Viime talvena Keijutien auraus ei ollut todellakaan laadukasta.

Aalto on huomannut, että töyssylle jarrutetaan voimakkaasti ja sen jälkeen Rengastien risteykseen kiihdytettään voimakkaasti.
– Töyssyllä ei ole siinä kohtaa mitään virkaa. Ehkä nopeusrajoitusten maalaaminen saattaisi auttaa asiaan jonkin verran, mutta kyllä se ihmiseltäkin vaatii tietynlaista liikennemoraalia.

Keijutiellä ei kovinkaan moni aja Aallon mukaan kolmeakymppiä.
– Alijuhakkalantieltä töyssyjä on poistettu ja siellä on jäljellä enää vain keskimmäinen töyssy. Keijutiellä liikennemäärät ovat kuitenkin paljon suuremmat.

Liikenneturvallisuus ennen kaikkea

Suvi Suomisen perhe asuu Keijutiellä ja hän haluaa säilyttää kaikki töyssyt liikenneturvallisuuteen vedoten.
– Töyssyt laskevat ajonopeuksia ja se lisää lasten turvallisuutta. Lapsia kulkee tiellä joka päivä molempiin suuntiin. Olen sitä mieltä, että myös meidän aikuisten turvallisuudesta on huolehdittava.

Lapsi saattaa ajattelemattomuuttaan pelmahtaa pihalta kadulle ja jos auto osuu kohdalle, niin siitä tulee pahaa jälkeä.
– Ihmiset ovat tänä päivänä hieman piittaamattomia liikenneturvallisuudesta. Liian moni ajattelee, että lapset tulee opettaa kulkemaan tiellä. Lapset kuitenkin toimivat aina spontaanisti. He lähtevät juoksemaan mielenkiintoisen asian perässä laput silmillä. Eivät he silloin havaitsee ympäristöstään mitään.

Suominen uskoo, että Keijutien varressa asuvat ihmiset ajavat hieman muita hillitymmin autoa.
– Ne autoilijat, jotka käyttävät Keijutien reittiä läpiajoon ovat huomattavasti muita autoilijoita välinpitämättömiä. Toivon, että läpiajoliikenne kielletään ainakin Keijutiellä.

Petri Görman

Alijuhakkalan omakotiyhdistys

Isot tontit ja väljä asuminen on parasta Ali-Juhakkalassa

Kuva: Lasse Latvatalo ja Onerva Vartiainen kehuvat Alijuhakkalan yhteisöllisyyttä


ETELÄ-LAHDEN OMAKOTI- JA ASUKASYHDISTYKSET ESITTÄYTYVÄT

Etelä-Lahdessa toimii tällä hetkellä kymmenen omakoti- ja asukasyhdistystä. Monet näistä yhdistyksistä on perustettu jo useita kymmeniä vuosia sitten. Ne ovat olleet omien alueidensa tärkeitä puolestapuhujia sekä yhteisöllisyyden että asuinalueen identiteetin kehittäjiä. Omalähiö on tehnyt vahvaa yhteistyötä näiden yhdistysten kanssa jo 40 vuotta. Tässä juttusarjassa otamme selvää siitä, mitä näille yhdistyksille kuuluu juuri nyt ja mikä on omakotiyhdistysten rooli tämän päivän yhteiskunnassa, jossa sosiaalinen kanssakäyminen uhkaa muuttua digitaliseksi some-höpinäksi.


Pohjanmaalla lapsuutensa viettänyt Lasse Latvatalo joutui asumaan ensimmäiset vuodet Lahdessa kerrostalossa. Isoihin tontteihin tottunut pohjalainen ei viihtynyt kaupungin hälinässä, eikä kerrostalossa ollenkaan. Latvatalo vaimoineen etsi jatkuvasti omakotitaloa, jossa on isohko tontti. Vappuna 2009 perhe muutti Ali-Juhakkalaan, eikä aio sieltä muuttaa mihinkään. Myyntityötä tekevä Latvatalo kehuu alueen sijaintia ja toteaa, että sieltä on helppo lähteä joka suuntaan Suomea.

1. Miten asukasyhdistyksenne toiminta on muuttunut vuosien varrella?
Perustamisvuodesta 1950 tietysti monella tapaa, mutta erityisesti viime vuosina toiminta on tiivistynyt ja digitalisoitunut. Toiminta on keskittynyt muutaman isomman tapahtuman ympärille, koska pienempiin tapahtumiin ja talkoohommiin ei osallistujia ole saatu enää vuosiin. Juhannuskokko on edelleen suosituin yksittäinen kyläläisten tapahtuma. Tiedottamisen osalta iso parannus tapahtui muutama vuosi sitten Facebookin myötä. Tiedottaminen on paljon helpompaa ja nopeampaa, jolloin sitä tulee paremmin myös hoidettua. Nettisivut ovat toki edelleen olemassa tarkempaa tietoa varten. Kevät ja syysinfo jaetaan edelleen postilaatikoihin kaikille alijuhakkalalaisille.

2. Millaista asukasyhdistyksen toiminta on tällä hetkellä?
Henkitoreissaan olevaa yhteisöllisyyttä pyritään tukemaan kaikin tavoin. Puistojen välineistöä on uusittu, jotta niissä olisi kiva yhdessä touhuta. Yhdistykselle on hankittu myös ”fanituotteita” jotta naapurit tunnistaisi toisensa helpommin. Ympärillä tapahtuvista asioista on pyritty tiedottamaan aktiivisesti ja asukkaille on tarjottu mahdollisuuksia osallistua infotilaisuuksiin ja katselmuksiin. Ne tapahtumat, joista asukkaat ovat tykänneet on toteutettu ja niitä on kehitetty. Olemme koko ajan korvat ja silmät tarkkana erilaisten toiveiden ja tarpeiden suhteen ja kehitämme toimintaa toivottuun suuntaan. Olemme aktiivisia mutta turhat hötkyilyt on karsittu.

3.  Kuinka paljon teillä on jäseniä?
Alueen kolmestasadasta taloudesta jäsenmaksun maksaa vuosittain noin 85 eli alle 30 prosenttia kokonaismäärästä.

4.  Miksi asukasyhdistyksen jäseneksi kannattaa liittyä?
Ilman jäseniä yhdistyksen toiminta loppuu, eikä alueen eduista ja kehittämisestä huolehdi kukaan. Yhdistyksenä meissä on isompaa voimaa. Voimme ottaa kantaa ja vaikuttaa sellaisiinkin asioihin joihin yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta tai voimia.

5.  Huolettaako asukasyhdistyksen jäseniä tällä hetkellä mikään erityinen asia?
Kehätien vaikutus alueen melutasoon on yksi yleisesti mietityttävistä asioista.
Salinkallion koulun lopettaminen on todella harmillinen juttu. Yhteisöllisyyden hiipuminen puhuttaa myös paljon ja tietysti se, että omakotiasumisen kustannukset nousevat jatkuvasti.

6.  Millainen asuinalue teillä on?
Monelle täysin tiedostamaton paratiisi 5 minuutin päässä keskustorilta. Isot tontit, väljä asuminen ja runsas luonto tarjoavat upeat puitteet asumiselle ja viihtymiselle. Lähes kuin maalla asuisi mutta kaikki palvelut ovat kuitenkin aivan vieressä.

7.  Onko asuinalueella tapahtunut jo sukupolvenvaihdos ja miten se näkyy?
Osittain on. Alueen ikärakenne on nuorentunut ja lapsiperheitä näkyy entistä enemmän. Heitä toivotaankin aktiivisesti mukaan yhdistyksen tapahtumiin ja toimintaan. Juuri viime syksynä käytiin kaupungin kanssa keskustelua leikkipuiston kehittämisestä, kun sen käyttäjät ovat lisääntyneet. Remontointia on tehty monessa talossa asukkaiden vaihtuessa.

8. Missä omakotiyhdistys yleensä kokoontuu?
Salinkallion koululla ja Ravintola Keijussa

9.  Mitä haluaisitte parantaa alueenne palveluissa?
Apteekki ja kioski saisivat lähistöllä olla.

10. Koska Teillä on kevätkokous?
Vuosikokous pidettiin jo 15. helmikuuta


Yhteisöllisyys on Ali-Juhakkalan tunnusmerkki

Onerva Vartiainen on asunut Ali-Juhakkalan omakotialueella vuodesta 1970 lähtien. Kauppojen määrä on asuinalueella vähentynyt paljon.
– Alijuhakkalantiellä ja Keijutiellä oli vielä 1970 -luvulla kaupat, jossa paikalliset ihmiset kävivät ostoksilla. Sen jälkeen, kun Kotipokki rakennettiin Hennalaan, kuolivat nämä pikkukaupat pois.

Vartiainen toteaa, että onneksi asuinalue on ollut lapsiperheiden suosiossa aina.
– Tällä hetkellä asuinalue houkuttelee erityisesti nuoria ja perheellisiä ihmisiä, koska täällä on loistavat ulkoilumaastot ja lyhyet matkat kaupunkiin. Sen lisäksi lapsille ovat olleet koulut aina lähellä.

Ensimmäisen kerran Vartiainen lähti mukaan asukasyhdistyksen toimintaan 1970 -luvun lopulla.
– Haluan sanoa kiitokset Hannu Mieskolaiselle, koska hän on tehnyt paljon pyyteetöntä työtä asukasyhdistyksessä pitkään. Nyt meidän nuoremman polven johtoportaalla on helpompi toimia. Olen ihaillut heidän ahkeruutta ja tarmokkuutta tarttua yhteisöä koskettaviin asioihin.

Ali-Juhakkalan asuinalueelle rakennettiin ensimmäiset omakotitalot 1950-luvulla.
– Samaan aikaan, kun ihmiset rakensivat omakotitaloja alueelle, niin he olivat myös aktiivisesti mukana asukasyhdistyksessä. Yhteisessä omistuksessa olleet mehumaijat kiersivät silloin syksyisin talosta taloon. Isot puutarhat antoivat perheille joka syksy kunnon marjasadon.

Yhteisöllisyys on vieläkin asuinalueen yksi tunnusmerkki
– Korsipuistossa järjestetään vieläkin Korsijuhlia ja juhannuskokko palaa joka kesä alueen halkovassa toisessa puistossa.

Ensimmäinen sukupolvenvaihdos asukkaiden osalta tapahtui Vartiaisen mukaan 1980-luvun alussa.
– Alueen täydennysrakentaminen on onnistunut myös hyvin. Voin sanoa, että olemme sosiaalisia ihmisiä, koska alueellamme on hoitokoteja ja palveluasuntoja. Ihailen, kuinka hyvin hoidamme esimerkiksi kehitysvammaisia aikuisia, lapsia ja nuoria Suomessa.

Puistoalueille on tehty myös ladut, joita Vartiainen kiittelee.
– Tämä on meidän kotikylä, jossa ihmiset tuntevat suomalaiseen perinteiseen tapaan vielä toisensa.

Petri Görman

Alijuhakkalan ilotulitus veti hienosti väkeä Korsipuistoon

Jo perinteeksi muodostunut Ali-Juhakkalan asukasyhdistyksen uuden vuoden ilotulitus keräsi taas hienosti porukkaa.

Yhdityksen järjestämää tulitusta oli seuraamassa n.100 henkeä ja tunnelma oli korkealla.

Sää suosi tapahtumaa sillä pakkasta ei ollut juuri nimeksikään joten yleisö tarkeni tulla paikalle. Tulitusta oli seuraamassa paljon lapsiperheitä ja juuri sen takia tulitus alkaakin jo klo 19:00. Tulitteiksi on valittu tarkoituksella mahdollisimman hiljaisia mutta kauniisti sädehtiviä tulitteita. Näin kenenkään ei tarvitse pelätä ja tapahtumaan on kiva tulla. Tulitteet hankitaan aina Kiekkoreippaan myyntipisteestä joten samalla tuetaan heidänkin toimintaansa.

Puolivuotta alueella asuneet Leevi, Jenni, Niko, Minna ja Iina tulivat paikalle Mustamäenkadulta naapurin suosittelemana. Kannatti tulla, oli perheen yhteinen mielipide. Leevin mielestä parasta olivat isot sädetikut jotka yhdistys jakoi kaikille lapsille.

Yhdistyksellä oli myös pieni myyntikoju jossa Kaisa Horkka ja Jaana Laakso myivät Ali-Juhakkala heijastimia sekä kuumaa kaakaota. Kauppa kävikin hyvin. Kiitos siitä kaikille.

Nyt on taas hyvä jatkaa uutta toimintakautta ja uusien tapahtumien järjestelyjä. Tulkaa jatkossakin mukaan tapahtumiin ja olkaa muutenkin aktiivisesti mukana yhdistyksen toiminnassa niin homma pysyy virkeänä ja elinvoimaisena.

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011