Edesmennyt, molemmat sodat käynyt isäni ei olisi sielun silmin voinut kuvitellakaan, että sellainen ristisiitos kansallismielisistä ihmisistä kuin venäläiset uusnatsit voisi joskus edes syntyä. Hänen mielestään ryssä oli ryssä, vaikka voissa paistaisi, eikä natsiaatettakaan tarvinnut hänelle paljon selvitellä. Nyt uusnatseja on tulossa juhlimaan satavuotiaan Suomen itsenäisyyttä sekä Venäjältä että Ruotsista – vieläpä ruotsalaisten aatetovereiden kutsumana.

Ääriryhmien edustajilla ovat ennenkin menneet isänmaallisuus ja kiihkomielinen nationalismi sekaisin niin kuin vellit ja puurot entisellä kirjanpitäjällä. Malliesimerkki heistä on Turun kaupunginvaltuustossakin näihin päiviin asti vaikuttanut Sinivalkoisen Rintaman Olavi Mäenpää, poliittisilta näkemyksiltään alkujaan demari, sittemmin SMP:läinen ja siviiliammatiltaan yksityisetsivä. Jouduttuaan erotetuksi SMP:stä Mäenpää veti omaa, entistä populistisempaa linjaa kunnallispolitiikassa ja on ollut säännöllisesti tekemisissä poliisin kanssa.

Tapasin Mäenpään aikanaan Nykyposti-lehden haastattelun tiimoilta, jonka yhtenä aiheena olivat värikkäät turkulaispersoonat. Hän otti lehden reportterit vastaan keskustassa sijaitsevassa työhuoneessaan, joka oli täynnä sakeaa tupakansavua ja jonka yhtä seinää koristivat C. G. E. Mannerheimin ja Che Guevaran muotokuvat. Heidät mies mainitsi suurimmiksi idoleikseen, millä yritti kumota väitteet väitetystä äärioikeistolaisuudestaan. ”En ole fasisti, vaan nationalisti, kuten Mannerheim ja Che”, Mäenpää totesi, mutta unohti, että Kuuban vallankumouksen sankarina juhlitti Guevara oli syntynyt Argentiinassa.

Mäenpään ja hänen kaltaistensa ääriajattelijoiden uholla ei ole mitään tekemistä Suomen itsenäisyyden juhlimisen ja sen kanssa, mitä me olemme kansakuntana sadan vuoden aikana saavuttaneet. He ovat samanlaisia kiihkoilijoita kuin Suomen leijonan symbolikseen ottaneet väkivaltaiset klanipäät. En ihmettele yhtään, että leijonakorua kaulassaan pitänyt, tamperelaisen Popeda-yhtyeen nokkamies, Pate Mustajärvi luopui lopulta riipuksesta. Se oli hänen mielestään alkanut viestiä juuri päinvastaisia arvoja kuin mihin suurin osa sotaveteraaniemme työtä kunnioittavista suomalaisista, kuten hän itse, uskoo.

Vapautemme, jonka me taistelemalla säilytimme, ei tarvitse minkäänlaisten äärisiipien edustajien alleviivausta tai puumerkkiä. Suomalainen turisti on voinut tuulettaa Barcelonassa vapaan Katalonian puolesta, mutta natsitervehdyksiä kaupungin pääkadulla, La Ramblalla esittänyt hourupää olisi varmasti saanut tukevasti kuonoonsa. Venäläiset ja ruotsalaiset uusnatsit olisivat itsenäisyyspäivämme epätoivotuimpia kuokkavieraita. Jos rajat on pantava kiinni, kuten intomielisimmät suomalaiset vaativat, suljetaan ne sitten mieluummin vaikkapa suuren juhlapäivämme ajaksi kaiken maailman uusnatseilta.

Toivotan joka tapauksessa hyvää satavuotisjuhlaa ja itsenäisyyspäivää kaikille. Jos aiotte katsoa Tuntemattoman sotilaan, muodossa tai toisessa, ei ole väliä, minkä version valitsette. Ne kertovat kuitenkin jokainen pohjimmiltaan samasta, meille kaikille suomalaisille yhteisestä ja tärkeästä asiasta.

Ilkka Isosaari