Uusia, uusvanhoja ja utopistisia oppiaineita

Miksi me käymme koulua? Mitkä ovat perusopetuksen haasteet tulevaisuudessa? Opiskelemmeko me päättötodistusta vai elämää varten? Vaikeita kysymyksiä, joihin en osaa suoralta kädeltä vastata. Omat pedagogiset kykyni riittävät virallisesti ainoastaan laskettelun opettamiseen. Siinä sivussa voin ja saan antaa oppia maastohiihdon ja lumilautailun alkeissa.

Tuntuu kuitenkin, että nykypäivänä koululla ja kodilla, eli lasten vanhemmilla toiveet menevät monesti ristiin. Puhutaan kasvatusvastuusta, jota sälytetään entistä enemmän opettajille, vaikka heidän toimintaansa arvostellaan ja tapoja puuttua epäkohtiin karsitaan jatkuvasti. Omassa nuoruudessani saimme ammatinvalinnanohjausta vähän siihen malliin, että ihminen työskentelisi valmistumisensa jälkeen koko loppuikänsä samassa ammatissa. Jo minun ikäluokkani ylioppilaat ja peruskoulun kasvatit, ovat joutuneet etsimään uutta ammattia vielä 40 tai 50 vuotta täytettyään. Parhaillaan aikuisikään tulevat koululaiset saattavat tehdä elämäntyönsä ammateissa, joista me vanhat pierut emme ole koskaan edes kuulleet tai osanneet uneksiakaan.

Seuraavaksi esittelenkin, mihin suuntaan koulujen lukujärjestystä voisi muuttaa, missä oppiaineissa tarvitsisimme lisäpanostusta tulevaisuutta ajatellen ja mitä me voisimme ottaa kokonaan uusiksi oppiaineiksi. Lista on puolittain kieli poskella laadittu ja perustuu puhtaasti oman elämäni kokemuksiin, joten antakaa mahdolliset virheet anteeksi. Älköön kukaan ammattipedagogi pahoittako tästä mieltään.

1) Lisätään liikuntatunteja. Yhä nuoremmat koululaiset liikkuvat entistä vähemmän. Läppärin ja älykännykän parissa he saavat liikuntaa lähinnä sormille. Jotkut ovat kyllä kieltämättä saavuttaneet ihailtavan näpyttelynopeuden. Siinä olisi entinen sihteerikokelas jäänyt konekirjoitustunnilla kakkoseksi. Kuitenkin tällä menolla osa teineistä kuolee ennenaikaisesti veritulppaan perseessä Istuminen tappaa kohta yhtä tehokkaasti kuin rasva ja sokeri.

2) Terveysopin tunteja lisää. Ennen ainetta opetettiin lähinnä liikuntatuntien tueksi. Nyt kun ylipaino tuhoaa työikäistä väestöä entistä tehokkaammin, oikeilla ja terveellisillä ravintotottumuksilla olisi mitä suurin merkitys. Muodikkaat dieetit eivät todistetusti kanna pitkälle. Kyse on pysyvistä elämäntapojen valinnoista. Rasva ja sokeri ovat jo nyt nuorisolle jopa suurempi uhka kuin huumeet, tupakka ja alkoholi. Välimerellinen ruokavalio ei tarkoita pizzan ja spagetin mättöä.

3) Kotitaloustunteja enemmän. Moni nuori ei osaa valmistaa edes einesruokaa, keittää kananmunaa tai vettä, ja vielä kehuskelee sillä. Voiko siis pitää ihmeenä, että suurin osa kasvuikäisistä tottuu epäterveelliseen pikaruokaan. Suomalainen kouluruoka oli välillä niin huonoa, että moni aikuinen ei koske vieläkään mihinkään, jota on joutunut syömään koulussa. Ikävä kyllä moni ei myöskään suostu kokeilemaan mitään, mitä ei ole ennen maistanut. Ulkomaan matkakohteetkin valitaan sen mukaan, onko paikan päällä McDonald´s tai muita kansainvälisen ketjun ravintoloita.

4) Ensiapu voisi olla uusi oppiaine ja väylä lääketieteen pariin. Väkivallan uhka leviää maailmalla, halusimmepa tai ei. Emme elä enää lintukodossa. Silti meidän pitäisi suojella myös niitä, jotka tulevat pakoon mielivaltaista väkivaltaa omasta kotimaastaan. He ovat kuitenkin maahanmuuttajista ylivoimainen enemmistö.

5) Tanssi voisi myös olla mitä suotavin uusi oppiaine, ja tarkoitan nimenomaan perinteisiä paritansseja, ei mitään tanhua tai balettia. Valssin, humpan, tangon, foxin, jiven, jenkan ja samban ääressä nuoret tutustuisivat vastakkaiseen sukupuoleen ja osallistuisivat sitä kautta mitä luontevimmin kovasti kaivattuihin synnytystalkoisiin. Jokainen nainen arvostaa tanssitaitoista miestä.

6) Kansalaistaito takaisin. Kohta ollaan siinä pisteessä, että armeijaan määrätyt tai hakeutuvat pojat ja tytöt eivät enää osaa sitoa omia kengännauhojaan. Meillä on pääministerinäkin insinööri, joka ei tiedä, mitä tapahtuu, kun tappi irrotetaan veneestä.

7) Taloustaito mukaan opetusohjelmaan ja nimenomaan paino sanalla taito. Liian moni nuori lankeaa auttamattomasti pikavippikierteeseen. Korko kasvattaa velkaa tavoittamattomiin, koska prosenttilaskua eivät hallitse enää pitkän matematiikan lukeneetkaan.

8) Äidinkieli on oppiaineista ehkä tärkein. Ainakin sillä pärjää pitkälle. Miksi murrosikäisille opetetaan edelleen ainekirjoitusta? Se on kirjoitelman muoto, jota ei tarvitse missään vaiheessa tosielämässä. Itse innostuin suomen kielestä vasta lukion kahtena viimeisenä vuonna, kun opettajamme pani meidät kirjoittamaan kuviteltuja puheita, yleisönosaston kirjeitä, vastineita, lehtiartikkeleja ja -arvosteluja. Myös työhakemusten ja cv:n laadinta voitaisiin sisällyttää äidinkielen tunneille.

9) Uskonnon sijaan enemmän historiaa. Suurin osa sodista juontaa juurensa uskonnollisiin erimielisyyksiin. Uskontoa opetetaan suurin piirtein kaikille jo pikkulapsesta lähtien. Myöhemmin oppiaineena kouluissa tuleva historia saattaisi kuitenkin havahduttaa meidät oppimaan vanhoista virheistämme. Historia onkin ehkä äidinkielen jälkeen toiseksi tärkein oppiaineistamme.

Lisäksi mielestäni kännykät eivät kuulu todellakaan koulualueelle, edes välitunneilla. Eihän puhelimeen höpöttämistä sallita korkean tason johtajiston palavereissakaan tai vetäytymisissä, eikä ravintoloiden tietokilpailuissa.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 kommentti “Uusia, uusvanhoja ja utopistisia oppiaineita

  1. Hyvää taattua Ileä. Oli sitten kieli poskessa tai ei. Vaikeata on olla listastasi eri mieltä. Enkä olekaan. Erityisesti tykkään äidinkielen ja historian opiskelun tärkeydestä. Sehän kouluttaa elämään.
    Listasi on liian hyvä ja ”oikea”. Siksi sitä ei voi ottaa vakavasti…

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Eduskuntavaaliehdokas Harri Pikkarainen: Nyt pitää tehdä kaikki, jotta sote-palveluissa riittää työvoimaa
Keijo Skipparin dokumenttielokuva taiteilija Olavi Lanusta kertoo ainutlaatuisen tarinan
Eduskuntavaaliehdokas Mira Nieminen: Suomessa tulee panostaa ihmisten arjen turvallisuuden vahvistamiseen
Vastaava kirjastonhoitaja Terhi Lehti: Esteettisesti kaunis kirjasto houkuttelee varmasti lisää asiakkaita
Huhtikuun eduskuntavaalit kiinnostavat lahtelaisia
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: En etsi valtaa loistoa joululaulu on myös aito rukous
Mika Heinonen: Päihteidenkäyttö ei saa olla läsnä siellä, missä lapset ovat päiväkodissa ja koulussa
Arkkitehti Päivi Airas: Lahdessa on pitkät perinteet julkisen taiteen tilaajana
Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
ARKISTO