Suomi on ristikkohullun paratiisi

Tunnustan heti alkuun olevani ristikkohullu. Kaltaiselleni ihmiselle on ollut suuri etuoikeus syntyä Suomeen, jossa suurin osa aikakauslehdistä ja osa sanomalehdistäkin julkaisee ristikoita. Kuvaristikot ovat lisäksi suomalainen erikoisuus, joihin ei muualla maailmassa törmää. Kuvaristikoissa käytetään tehtävän sisällä erikokoisia vihjekuvia. Muissa maissa harrastetaan niin sanottuja perusristikoita, joissa vihjeluettelo on ristikon ulkopuolella ja kaikki vihjeet tekstimuodossa. Ilta-Sanomat julkaisee meillä säännöllisesti tätäkin tehtävämuotoa.

Kuva- ja perusristikko ovat saaneet aikojen saatossa monenlaisia kilpailijoita, mutta siitä huolimatta ensin mainittu on pitänyt pintansa yleisön suosikkina. Kryptoilla on oma täyttäjäkuntansa, mutta ne ovat alkuoivalluksen jälkeen varsin puuduttavaa ja mekaanista täytettävää. Piilosanat ovat ihan mukavia – samoin tuorein tuttavuus, pokeriristikko.

Tiettävästi ensimmäinen suomalainen sanaristikon laatija oli nimimerkki Suometar, jonka tehtävä julkaistiin vuonna 1925 Suomen Kuvalehdessä. Lehti on edelleenkin ansiokkaasti vaalinut kotimaista ristikkoperinnettä, julkaisemalla välillä myös keskitasoa visaisempia tehtäviä, joiden täyttäminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Ensimmäisen kuvaristikon laati shakkimestari Osmo Kaila. Tehtävä julkaistiin Helsingin Sanomissa 1955.

Ristikot ovatkin paperille painettavan lehden myyntivaltteja. Digitaalisessa muodossa tehtäviä on vähintäänkin hankala täyttää, eikä niistä syty samalla tavalla. Suomessa myydään edelleenkin kymmeniä ristikkolehtiä. Aikanaan yhtenä syynä, miksi Seura oli Apua vastaan käydyssä levikkitaistelussa niskan päällä, pidettiin nimenomaan parempaa ristikkoa. Tällä hetkellä tilanne taitaa olla juuri toisin päin. Pettymykseni oli suuri, kun naapurilehtemme Lahdessa puolitti ilmestymiskertojensa määrän ja pudotti ristikon sivuiltaan. Lukijoille oli kuitenkin luvattu, ettei yhtäkään vakiopalstaa lopeteta.

Koska ristikkoväki koostuu tarkkanäköisistä ihmisistä, lehden toimitukseen tulvii välittömästi palautetta pikkuisestakin virheestä. Muistanpa eräänkin kerran, kun painokone oli syönyt Seuran ristikosta kokonaisen vaakarivin. Tehtävähän oli kerrassaan mahdoton täyttää, ja lehden toimitussihteerinä en ehtinyt pariin päivään tehdä muuta kuin vastata yhtenään soivaan puhelimeen ja yrittää lohdutella vihaisia lukijoita. Muutama vakiotilaajista oli silti hoksannut heti, mistä oli kysymys. Sovimme sillä kertaa, että palkinnot jaetaan kaikkien henkilötietonsa lähettäneiden lukijoiden kesken.

Näin kesäaikaan tuskin on mukavampaa tekemistä kuin ristikon täyttäminen mökkiterassilla. Ne, joita puoliso moittii laiskottelusta, voivat puolustautua, että ristikoiden ratkominen ehkäisee dementiaa. Tutkimusten mukaan ristikkojen ystävillä on ikätovereitaan nuoremmat aivot. Se näkyy niin parempana huomio- ja päättelykykynä kuin terävämpänä lyhytkestoisena muistina. 50 – 96 -vuotiailla tutkimushenkilöillä, jotka viettivät aikaansa ristikoiden ja muiden sanallisten tehtävien parissa oli aivotoiminta samalla tasolla kuin kymmenen vuotta nuoremmilla.

Yksi ristikkoentusiasti on helmikuussa 91 vuotta täyttänyt Aira Samulin, joka on toiminut myös Ilta-Sanomien jokavuotisen ristikkokisan suojelijana. Kerran Hyrsylänmutkassa, vahvan pannukahvin ääressä hän innostui kuvailemaan, mikä rakkaassa harrastuksessa on parasta: ”Saatat illalla viettää tunnin tai pari pirttipöydän ylle kumartuneena, jotain vihjettä pähkäillen, eikä se tunnu avautuvan millään. Sitten heräät aamulla ja sinulla on ratkaisu valmiina päässäsi. Äkkiä takaisin tehtävän ääreen!”

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO