Suomen A-maajoukkue nappasi Valko-Venäjältä kahdessa peräkkäisestä ottelusta komeat 4 pistettä. Vielä vähän aikaa sitten Suomi-futis manattiin alimpaan helvettiin vailla mahdollisuuksia mihinkään. Nyt jo uskaliaimmat puhuvat Ranskan ja Espanjan haastamisesta MM-karsinnassa. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin muistaa, että MM-karsinnoissa ei voitoilla ole hirveästi juhlittu, eikä Suomi tule missään nimessä haastamaan näitä kahta jalkapallomaailman huippua kisapaikasta.
Varmasti voidaan jatkossakin lyödä kapuloita rattaisiin isoille maille ja se jos mikä on tietenkin mannaa pohjamudissa rypeneelle A-maajoukkueelle.
Nähtävästi sinänsä komea tasapeli Espanjan kanssa vieraissa taisi nostaa kotoisten maajoukkuepalloilijoiden kurssin uuteen nousukiitoon. Varmasti Espanja-peli antoi pelaajille ja valmennusjohdolle uudenlaista itseluottamusta omaan tekemiseen. Ajatus ”Ei me nyt niin huonoja ollakaan” alkoi kyteä pelaajien pääkopassa ja kun Valko-Venäjältäkin vielä hieman onnella napsittiin pisteitä, on suomipelaajien itseluottamus pienessä kasvussa koko ajan. Henkimaailman juttuja siis.
Paatelaisen päätähtäimenä on alusta lähtien olleet jo ensi vuonna alkavat EM-karsinnat. Ranskassa pidettäviin EM-kisoihin vuonna 2016 pääsee ensimmäistä kertaa peräti 24 joukkuetta nykyisen 16 sijaan, joten paikkojakin on enemmän jaossa kuin tähän asti. Joukkuetta on kasattu nimenomaan näitä karsintoja silmälläpitäen, joten senkin takia suurin osa konkareista heivattiin heti alussa laidan yli ja tilalle otettiin kokemattomia, mutta lahjakkaita nuoria.
Nyt tämä Paatelaisen suunnitelma alkaa pikkuhiljaa kasvaa hedelmää. Joukkue alkaa näyttämään joukkueelta, joka taistelee tiukan joulukuusitaktiikan mukaisesti ja jokainen pelaaja tietää oman roolinsa joukkueessa.
Maalivahdiksi on tarjolla kaksi vahvaa miestä eli Hradecky ja Mäenpää. Puolustuksen itseoikeutettu johtaja on Niklas Moisander, jota viedään jo kovaa vauhtia Espanjan liigaan. Keskikentällä Roman Jeremenko on se ratkaiseva joukkueen avainpelaaja, joksi isoveljensä Aleksei jr. ei koskaan henkisesti kasvanut. Kärjessä Teemu Pukki alkaa myös pikkuhiljaa lunastamaan maalintekijän viittaa. Mies joka kylmänviileästi ratkaisee pelit, kunhan saa edes yhden paikan, on aina tarpeen missä tahansa joukkueessa. Kunhan Pukki vain pääsisi seuraan, jossa pääsee säännöllisesti pelaamaan ja pöllyttämään maaliverkkoja.
Nyt käytävässä MM-karsinnassa nuori joukkue saa hyvää kokemusta ja oppia huippumaita vastaan pelaamisesta. Se oppi on vain saatava kasvamaan korkoa, niin jatkossa hyvä tulee. Paljon on tietenkin kiinni arpaonnesta, minkälaisen lohkon Suomi saa EM-karsintaan, mutta pakko on myöntää, että minä ikuisena skeptikkona Suomifutiksen suhteen, olen alkanut kääntää pikkuhiljaa takkiani.
Nimittäin tasan kaksi vuotta sitten kirjoitin Sporttinurkassa surullisen Ruotsi-tappion ( 0 – 5 ) jälkeen seuraavasti:
”Pelin aikana mietiskelin, että kuinkahan hyviä jääkiekkoilijoita noista maajoukkueen potkupallisteista olisi tullut, jonkinlaisia palloilulahjakkuuksia kun ilmeisesti ovat. Nyt kaverit hukkaavat uransa Suomen futismaajoukkueessa, joka ei tule ainakaan kymmeneen seuraavaan vuoteen pääsemään minkäänlaisiin arvoturnauksiin tai sitten minä syön hatullisen sitä itseään”
Jokohan pitäisi ennakoida ja alkaa miettimään, millaisilla mausteilla se hatullinen maustetaan…
-Pete Salomaa-