Suomestako uusi Espanja?

Elokuun viimeisinä hellepäivinä hieraisin oikein silmiäni, kun toisessa iltapäivälehden lööpissä luki, että Suomi on uusi Espanja. Vertailtiin siis sääolosuhteita. Tutustuttuani tarkemmin tekstiin kävi taas ilmi, että jollain toimituksen säävastaavista oli ideapalaverissa välähtänyt. Itse jutussa oli löyhä yhteys ilmastonmuutokseen ja Suomen poikkeuksellisen kuumaan kesään, mutta loppu olikin pelkkää hatustavetoa.

Ironista kyllä, jutun kirjoittaja saattoi osua vertauksessaan enemmän kuin oikeaan, mutta enää ei puhutakaan säästä. Olen palstallani kehuskellut enemmän kuin ystävyys velvoittaa pitkäaikaisesta työtoveristani, Fuengirolassa nykyään asuvasta Jorma Kalliokoskesta. Hän sattui sopivasti pohtimaan nettisivuillaan esimerkkitapausten kautta, miten huonosti köyhimmillä espanjalaisilla menee. Kalliokoski arvelee, että Suomesta voi todella tulla kohta uusi Espanja, sillä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa entisestään.

Espanja on EU:n neljänneksi suurin talousmahti, silti 30 prosenttia kansasta elää ilman nykyaikaisia kommunikaatiovälineitä, eli suoraan sanottuna säkissä. Maan eteläkärjessä, Cadizissa viisihenkinen perhe asuu ahtaissa tiloissa vähintäänkin vaatimattomasti. Lapsilla on huoneessaan ainoastaan sängyt ja pieni hyllykkö olemattomille leluille. Vanhemmilla on olohuoneessaan sohva ja pari tuolia, tv ja pieni kirjahylly, jossa pari kirjaa ja muutama rihkamakoriste. Ruoka on saatu sosiaaliavusta. Vesi pitää hakea muualta, ja kylpyvedetkin keittää kattilassa. Vesihanat eivät ole toimineet kuukausiin.

Perheenisä hakee töitä aktiivisesti joka päivä, vaimo pitää kodin siistinä ja auttaa lapsia koulunkäynnissä. Perhe saa avustuksena 400 euroa kuukaudessa, mutta pakolliset menot ovat 470 euroa, eli talous on valmiiksi 70 euroa miinuksella. Pelkästään vuokraan hupenee 200 euroa. Ei ole puhettakaan, että lapsille liikenisi rahaa harrastuksiin.

Toinen tapaus tulee Aurinkorannikolta, suomalaisten hyvin tuntemasta Benalmadenasta. Akateeminen pariskunta liimailee puhelinnumeroitaan rantabulevardilla mahdollisen työn toivossa. Paikallisella työnvälityksellä ei ole mitään tarjottavaa. Omat vanhemmat avustavat taloudellisesti nuortaparia, jolle työnhaku on ainoa harrastus. Siitä he saavat ainakin ilmaista liikuntaa. Vuokra asunnosta on suomalaisittain vaatimattomasti 200 euroa.

Myös niillä, joilla menee hieman paremmin, elämä ei ole pelkkää aurinkoa. Barcelonasta hieman etelään sijaitsevassa Tarragonassa asuu niin ikään viisihenkinen perhe lähellä kurjuusrajaa. Isä on entinen armeijan upseeri ja härkätaisteilija. Kuukausitulot ovat noin tuhat euroa kuukaudessa, joista kotiäidin tulot kattavat 400 euroa. Vuokra asunnosta on 200 euroa kuussa. Pakollisten kulujen jälkeen perheellä ei jää senttiäkään mihinkään ylimääräiseen.

Köyhien espanjalaisten on turha uneksia perheen yhteisistä elokuva- tai teatteri-illoista tai muista kulttuuririennoista. Koko perheen riemulomasta puhumattakaan. Onneksi tv löytyy joka nurkasta, sillä espanjalaiset ovat olleet kautta aikojen Euroopan ahkerimpia televisionkatsojia. Uutisista näkyy kuitenkin enimmäkseen poliitikkojen hymyä ja kädenpuristuksia, pönötyskuvia toisten poliitikkojen kanssa. Tuntuuko tutulta?

Kalliokoski kysyykin aiheellisesti, hakeeko Suomen hallitus toimillaan meille samanlaista tulevaisuutta. Köyhät, työttömät ja työkyvyttömät ovat valtiolle vain riesa ja kuluerä. Eläkeläisiä ja muita vähäosaisia kyykytetään leikkauksilla kunnolla, kunnes he ovat lopulta mukavuusalueensa ulkopuolella täysin puolustuskyvyttömiä. Siinä ahdingossa yli 25 asteen lämpötilat ovat enää pieni lohtu.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Osallisuuskoordinaattori Sanna Virta: Kaupunkilaiset kaipaavat uusia suoran vaikuttamisen tapoja
Eduskuntavaaliehdokas Emmi Lintonen: Suomi täytyy nostaa takaisin koulutuksen kärkimaaksi
Eduskuntavaaliehdokas Harri Pikkarainen: Nyt pitää tehdä kaikki, jotta sote-palveluissa riittää työvoimaa
Keijo Skipparin dokumenttielokuva taiteilija Olavi Lanusta kertoo ainutlaatuisen tarinan
Eduskuntavaaliehdokas Mira Nieminen: Suomessa tulee panostaa ihmisten arjen turvallisuuden vahvistamiseen
Vastaava kirjastonhoitaja Terhi Lehti: Esteettisesti kaunis kirjasto houkuttelee varmasti lisää asiakkaita
Huhtikuun eduskuntavaalit kiinnostavat lahtelaisia
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: En etsi valtaa loistoa joululaulu on myös aito rukous
Mika Heinonen: Päihteidenkäyttö ei saa olla läsnä siellä, missä lapset ovat päiväkodissa ja koulussa
Arkkitehti Päivi Airas: Lahdessa on pitkät perinteet julkisen taiteen tilaajana
Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
ARKISTO