Sopisiko kaksipuoluejärjestelmä Suomeen?

Olen usein leikitellyt ajatuksella, millainen maa Suomi olisi, jos meillä olisi kaksipuoluejärjestelmä. Siinähän vallasta tavoittelevat käytännössä kaksi pääpuoluetta, joista vaalivoiton saaneella olisi hallitusvalta ja hävinnyt istuisi oppositiossa. Järjestelmä on käytössä ainakin Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Maltalla.

Itse asiassa tietyt talouselämän vaikuttajat ja jotkut kokoomuslaiset kävivät vuosituhannen alussa keskustelua kyseisestä aiheesta. Arveltiin, että käytäntö lisäisi äänestysinnokkuutta ja helpottaisi puolueen valintaa. Muissa puolueissa ei ajatukselle sytytty. Muun muassa vihreiden Osmo Soininvaaran mielestä kaksipuoluejärjestelmä olisi epärealistinen ja kansanvaltaa halveksiva. Vastustajien mielestä se myös kaventaisi kansalaisten valinnanvapautta.

Ainakin nykyisenkaltainen tilanne politiikassa voitaisiin helposti siirtää kaksipuoluejärjestelmään. Meillä taistelevat vastakkain porvarikoalitio ja punavihreät. Toisella puolella olisivat siis kokoomus, keskusta, perussuomalaiset, siniset, ruotsalaiset ja kristilliset, toisella demarit, vihreät ja vassarit. Jako vastaisi karkeasti ottaen aika pitkälle nykyistä hallituksen ja opposition välistä asetelmaa sekä sosialistien ja ei-sosialistien välistä jakolinjaa. Virallisestihan vihreät ovat ei-sosialistinen puolue.

Jaottelu ei ole aina ollut näin selkeä. Historia tuntee myös aikakausia, jolloin oikeiston ja vasemmiston rintamat olivat hajonneet. Kekkosen noustessa presidentiksi, kokoomuslaiset ja demarit pitivät yhtä. Keskusta, joka kantoi tuolloin vielä nimeä Maalaisliitto, teki yhteistyötä kommunistien kanssa ja kumarteli nöyrästi Neuvostoliittoon päin. Kokoomus ja SDP ovat vetäneet kunnallispolitiikassa yhtä köyttä tämän jälkeenkin.

Kaksipuoluejärjestelmässä joku pienempi ryhmittymä voi päästä vaa´ankieliasemaan. Meillä se olisi nykytilanteessa perussuomalaiset. He eivät tule toimeen sinisten eivätkä vihreiden kanssa, vaikka puolueella on lähes identtinen ohjelma ensin mainittujen kanssa. Kristityt taas ovat ilmoittaneet, että heille kelpaisi hallituskumppaniksi mikä puolue tahansa, ja niinpä on melkein kelvannut aikojen saatossa ruotsalaisillekin.

Muuttuisiko mahdollisessa kaksipuoluejärjestelmässä sitten mikään olennaisesti? Kyllä. Ainakin rintamien sisäiset välienselvittelyt kasvaisivat räjähdysmäisesti. Politiikassahan ei ole niin pientä yksikköä, etteikö sen sisällä saataisi riitaa aikaiseksi. Sen ovat Suomen Kommunistisen Puolueen ja Suomen Maaseudun puolueen korkoa kasvaneet hajaannukset vahvimmin osoittaneet.

Kaksipuoluejärjestelmä merkitsisi myös marginaalipuolueiden lopullista tuhoa, tosin sama saattaa tapahtua luonnollisen kehityksen kautta. RKP:n kaltaisen kielipuolueen merkitys vähenee entisestään mitä monikulttuurisemmaksi Suomi kehittyy, samoin käy kristillisdemokraateille, vaikka puolue yritti uudistaa ilmettään nimenvaihdolla. Uskonto ja politiikka ovat aina olleet viheliäinen yhdistelmä.

Tällainen viihteellinen spekulointi, ei poista kuitenkaan sitä tosiseikkaa, että lähestyvien eduskuntavaalien alla taas entistä useammalla äänestäjällä on sormi suussa, minkä numeron lipukkeeseensa piirtäisi. Hjallis Harkimon lanseeraama Liike Nyt tekee tuloaan politiikan kentälle, mutta ehtiikö se mukaan kevään vaaleihin? Ainakaan historiallinen ennuste liberaalille ryhmittymälle ei ole kovin mairitteleva, vaikka Suomen ensimmäinen presidentti olikin Kansallisen Edistyspuolueen jäsen, samoin kuin suunnattoman vastuun kantanut Risto Ryti. Sen jälkeen eduskunnassa ovat käyneet kuihtumassa Suomen Kansanpuolue, Liberaalinen Kansanpuolue ja Nuorsuomalaiset. Sitä paitsi julkkisvetoiselle puolueelle ei ole olemassa sosiaalista tilausta. Pellejä on riittänyt eduskunnassa ennestäänkin.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Juha Tapiola ja Sirkka-Liisa Papinaho: Suomalaisilla on oikeus laadukkaisiin hyvinvointipalveluihin lähialueellaan tulotasosta riippumatta
Jyrki Joensuu ja Terho Anttolainen: Sosiaali- ja terveysalan osaamista on pakko saada aluevaltuustoon
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2022!
Turvakodin sosiaalityöntekijä Pia Hiekkaranta: Kukaan ei saa jäädä keskelle kriisiä yksin
Kansanedustaja Mika Kari: Lahdessa ja maakunnissa on oltava samanlaiset kriteerit päästä omaishoidon tuen ja resurssien pariin
Osallisuuskoordinaattori Sanna Virta: Lahtelaiset ovat ottaneet hyvin vastaan osallistuvan budjetoinnin
Markkinagallup Päijät-Hämeen aluevaaliehdokkaille
Mato Valtonen: Lahti on potenut aina identiteettikriisiä, mutta se on hieno kaupunki
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Jumalanpalvelukset jatkuvat normaalisti, mutta kirkkosalin tiloja osastoidaan koronaturvallisiksi
Kestävän liikkumisen hankepäällikkö Anna Huttunen: Älypyörätielle asennettiin uudet infotaulut ja niitä lisätään eri puolille kaupunkia
Sote-keskustelu jatkuu: Seppo Korhonen vastaa Marina Erholalle
Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymän toimitusjohtaja Marina Erhola: Tietämys hyvinvointialueen valmistelusta ei vielä ole riittävällä tasolla
Pasi Tuomaila: Päihteiden helppo saatavuus on suurin ongelma Lahdessa
Valosuunnittelija Mikko Skyttä:
 Perhepuiston linnassa on paljon muotoja ja niiden kanssa on mukava leikkiä valoilla
Kaupunginvaltuutettu Maria Mäkynen: Ylisukupolvinen pahoinvointikierre on katkaistava Lahdessa
Kaupunginvaltuutettu Niko Liukkonen: Lahden kaupungin talousarvion tulisi olla plussalla
Lahden seudun työllisyyden kuntakokeilussa vaikeuksia
Kaupunginvaltuutettu Marju Markkanen: Haluan olla rakentamassa hyvinvoivaa ja elinvoimaista Lahtea
Erkki Nieminen: Liisu on liian kallis ja kehitys menee väärään suuntaan
Kaupunginvaltuutettu Martti Talja: Lahdesta tulee tehdä hyvä ja turvallinen kaupunki asua
ARKISTO