Ilen Hajatelmat

Sopisiko kaksipuoluejärjestelmä Suomeen?

Olen usein leikitellyt ajatuksella, millainen maa Suomi olisi, jos meillä olisi kaksipuoluejärjestelmä. Siinähän vallasta tavoittelevat käytännössä kaksi pääpuoluetta, joista vaalivoiton saaneella olisi hallitusvalta ja hävinnyt istuisi oppositiossa. Järjestelmä on käytössä ainakin Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Maltalla.

Itse asiassa tietyt talouselämän vaikuttajat ja jotkut kokoomuslaiset kävivät vuosituhannen alussa keskustelua kyseisestä aiheesta. Arveltiin, että käytäntö lisäisi äänestysinnokkuutta ja helpottaisi puolueen valintaa. Muissa puolueissa ei ajatukselle sytytty. Muun muassa vihreiden Osmo Soininvaaran mielestä kaksipuoluejärjestelmä olisi epärealistinen ja kansanvaltaa halveksiva. Vastustajien mielestä se myös kaventaisi kansalaisten valinnanvapautta.

Ainakin nykyisenkaltainen tilanne politiikassa voitaisiin helposti siirtää kaksipuoluejärjestelmään. Meillä taistelevat vastakkain porvarikoalitio ja punavihreät. Toisella puolella olisivat siis kokoomus, keskusta, perussuomalaiset, siniset, ruotsalaiset ja kristilliset, toisella demarit, vihreät ja vassarit. Jako vastaisi karkeasti ottaen aika pitkälle nykyistä hallituksen ja opposition välistä asetelmaa sekä sosialistien ja ei-sosialistien välistä jakolinjaa. Virallisestihan vihreät ovat ei-sosialistinen puolue.

Jaottelu ei ole aina ollut näin selkeä. Historia tuntee myös aikakausia, jolloin oikeiston ja vasemmiston rintamat olivat hajonneet. Kekkosen noustessa presidentiksi, kokoomuslaiset ja demarit pitivät yhtä. Keskusta, joka kantoi tuolloin vielä nimeä Maalaisliitto, teki yhteistyötä kommunistien kanssa ja kumarteli nöyrästi Neuvostoliittoon päin. Kokoomus ja SDP ovat vetäneet kunnallispolitiikassa yhtä köyttä tämän jälkeenkin.

Kaksipuoluejärjestelmässä joku pienempi ryhmittymä voi päästä vaa´ankieliasemaan. Meillä se olisi nykytilanteessa perussuomalaiset. He eivät tule toimeen sinisten eivätkä vihreiden kanssa, vaikka puolueella on lähes identtinen ohjelma ensin mainittujen kanssa. Kristityt taas ovat ilmoittaneet, että heille kelpaisi hallituskumppaniksi mikä puolue tahansa, ja niinpä on melkein kelvannut aikojen saatossa ruotsalaisillekin.

Muuttuisiko mahdollisessa kaksipuoluejärjestelmässä sitten mikään olennaisesti? Kyllä. Ainakin rintamien sisäiset välienselvittelyt kasvaisivat räjähdysmäisesti. Politiikassahan ei ole niin pientä yksikköä, etteikö sen sisällä saataisi riitaa aikaiseksi. Sen ovat Suomen Kommunistisen Puolueen ja Suomen Maaseudun puolueen korkoa kasvaneet hajaannukset vahvimmin osoittaneet.

Kaksipuoluejärjestelmä merkitsisi myös marginaalipuolueiden lopullista tuhoa, tosin sama saattaa tapahtua luonnollisen kehityksen kautta. RKP:n kaltaisen kielipuolueen merkitys vähenee entisestään mitä monikulttuurisemmaksi Suomi kehittyy, samoin käy kristillisdemokraateille, vaikka puolue yritti uudistaa ilmettään nimenvaihdolla. Uskonto ja politiikka ovat aina olleet viheliäinen yhdistelmä.

Tällainen viihteellinen spekulointi, ei poista kuitenkaan sitä tosiseikkaa, että lähestyvien eduskuntavaalien alla taas entistä useammalla äänestäjällä on sormi suussa, minkä numeron lipukkeeseensa piirtäisi. Hjallis Harkimon lanseeraama Liike Nyt tekee tuloaan politiikan kentälle, mutta ehtiikö se mukaan kevään vaaleihin? Ainakaan historiallinen ennuste liberaalille ryhmittymälle ei ole kovin mairitteleva, vaikka Suomen ensimmäinen presidentti olikin Kansallisen Edistyspuolueen jäsen, samoin kuin suunnattoman vastuun kantanut Risto Ryti. Sen jälkeen eduskunnassa ovat käyneet kuihtumassa Suomen Kansanpuolue, Liberaalinen Kansanpuolue ja Nuorsuomalaiset. Sitä paitsi julkkisvetoiselle puolueelle ei ole olemassa sosiaalista tilausta. Pellejä on riittänyt eduskunnassa ennestäänkin.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kaakkois-Turkin nähtävyydet – Kemer Turkin Riviera
Suunnitteluinsinööri Carita Uronen: Tuhkimontieltä ei tule ajoyhteyttä Helsingintielle
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntaneuvosto haluaa, että tilaratkaisut on tehtävä välittömästi
Kaavoitusarkkitehti Markus Lehmuskoski: Liian korkeat kerrostalot eivät sovi Liipolaan
Valtuustotukea käytettiin Lahdessa värikkäästi – Vihreät hankkivat kalliin älytelevision ja Kokoomus maksoi vuokrakulujaan valtuustotuella
Filosofian maisteri Elina Salomaa: Some mullisti mediatapahtuman katselukokemuksen, muttei television valta-asemaa
Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset sekä Ratia suhtautuvat kriittisesti valtuustotukeen
Tutkija Marjo-Riitta Liukkonen: Hennalaan pitäisi perustaa sisällissotamuseo
Keskusta, Vihreät ja Vasemmistoliitto kannattavat kohtuullista valtuustotukea
Kirjailija ja metsätalousinsinööri Juha Inovaara: Halusin tallentaa metsäteollisuuden murrosajat jälkipolville
Lahtelaiset demarit ja kokoomuslaiset ovat myötämielisiä valtuustotuelle
Kirjailija Raija Oranen: Lukijan täytyy saada pala ikuisuutta
Elä terveesti, mutta mistä löytyy apu sairaalle?
Pro Lahti -ryhmän Kalle Aaltonen: Huumeongelma pitäisi reilusti myöntää, eikä vain lakaista sitä maton alle
Mirva Illi-Lampio: Perhekahvilat ovat tärkeitä vertaistuellisia kohtaamispaikkoja
Harri Tele: Vintage-ihmiset ovat tietoisia kuluttajia, joille tavaran laatu merkitsee paljon
Kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Lahdessa tilakeskus pohtii, miten palvelut ja tilat sopivat toiminnallisesti yhteen
Muusikko Vesa Haaja: Pääesiintyjät soittaa hyväntuulista rillumareikeskikaljakuppilajazzbillyä
Terve ikääntyminen ja elämäntavat Miestenpiirissä
Toimitusjohtaja Jukka Anttonen: Uudenpellonkadun kevyenliikenteenväylästä on tehty jo suunnitelma
ARKISTO