Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvien kansanedustajien niin sanotut kakkosasunnot Helsingissä ovat jälleen nousseet puheenaiheeksi. Eikä syyttä, sillä niiden ansiosta kansanedustajat voivat nostaa itselleen verottomia kulukorvauksia. Tällä kertaa asialla oli perussuomalaisten murheenkryyni Teuvo Hakkarainen, joka on ilmoituksensa mukaan viettänyt aikaansa työtehtävien vuoksi asuinkäyttöön soveltumattomassa saunatilassa.
Hakkarainen vuokraa Taka-Töölössä sijaitsevaa saunaa yhdessä puoluetoverinsa, Ville Vähämäen kanssa, joka asuu samassa taloyhtiössä. He maksavat tilasta vuokraa 695 euroa kuukaudessa, 347,50 euroa per nuppi. Tilan omistajan mukaan se ei sovellu asumiskäyttöön. Siitä huolimatta Hakkaraiselle on maksettu korotettua kulukorvausta viiden vuoden aikana yhteensä 29 000 euroa puhtaana käteen, tietää Iltalehti kertoa.
Hakkaraisen temppuilun teki kannattavaksi RKP:n entisen ministerin, Stefan Wallinin pioneerihanke – vai pitäisikö sanoa myyräntyö – jonka seurauksena eduskunnan kansliatoimikunta päätti vuonna 2013 muuttaa kulukorvausohjetta. Aikaisemmin kakkosasunnon sai omistaa puoliksi vain oman puolisonsa kanssa. Nyt eronnut Wallin oli vielä tuolloin naimisissa Elina Pirjatanniemen kanssa, mutta osti Etu-Töölöstä kaksion yhdessä siellä asuvan helsinkiläismiehen kanssa.
Kaikkien kulukorvauksien äiti, isä, isoäiti ja isoisä on tietystikin ollut keskustan Paavo Väyrynen, jonka Keminmaalla sijaitsevasta jalasmökistä tuli vuonna 1982 legenda kertaheitolla. Suomessa poliittinen muisti on kuitenkin ikävä kyllä niin lyhyt, että ajan virrassa on mennyt parikin äänestäjäsukupolvea, jotka eivät muista tai tiedä Paavon tempauksesta mitään. Kuten Väyryselle niin luontevaa on, hänen tapauksessaan etelässä sijaitseva kakkosasunto olikin luksusluokkaa verrattuna pohjoiseen jääneeseen varsinaisen ”kotiin”. Väyrynen osoitti jo aikanaan luovaa kykyä käytännön ongelmia ratkaistessaan.
Väyrynen oli asunut perheineen keskeytyksettä toistakymmentä vuotta Helsingissä. Tästä huolimatta hän oli ilmoittanut vakituiseksi asuinpaikakseen Keminmaan Lapissa, minkä perusteella hän oli oikeutettu eduskunnan päivärahaan. Sitä maksettiin tuolloin kahden asunnon ylläpidosta ja kilometrien perusteella. Väyrynen nostikin ylimääräisiä tuloja noin 4 100 markkaa kuukaudessa.
Todellisuudessa Väyrysten Keminmaan-koti oli vaatimaton, muutaman neliömetrin kokoinen siirrettävä jalasmökki. Helsingissä perhe asui keskeisellä paikalla Kruununhaassa, 173 neliön arvohuoneistossa. Sittemmin kansanedustajien asuinpaikka määriteltiin heidän asunto-olojensa perusteella, jolloin Väyrysen ohella muutama muukin menetti päivärahansa. Lisäksi päivärahat korvattiin kulukorvauksilla.
Eikö kansanedustajien ahneudella ole mitään rajaa? Semminkin, kun kansalaisia on vaadittu yhteisiin talkoisiin. Pikkurahasta ei pitäisi Hakkaraisella ja kumppaneilla ainakaan olla pulaa. Suhteellisen hyvän kuukausiliksan lisäksi kansanedustajat joutuvat käyttämään omaa rahaansa harvoin. Tämä kävi ilmi, kun kokoomuksen Susanna Koski ei uskaltanut vastata pitkäaikaistyöttömän haasteeseen elää kuukausi toimeentulotuen perusosalla, eli 491 eurolla.
Kosken mukaan ei ollut yleisen keskustelun kannalta mitenkään hedelmällistä, että kansanedustajan palkkaa ja toimeentulotukea verrattaisiin keskenään. ”Kulurakenne on ihan itsestään selvästi erilainen. Tässä työssähän pystyy viikkokausia elämään käymättä esimerkiksi lainkaan ruokakaupassa”, hän tuli paljastaneeksi. Samaan aikaan pienituloisten menoista ruoka ja asuminen haukkaavat leijonanosan.
Odotan edelleenkin innolla jonkin kotimaisen valtamedian perusteellista selvitystä, paljonko kansanedustajat ansaitsevat oikeasti käytännössä. Paljonko heille jää todellisuudessa ylimääräistä käyttörahaa välttämättömien ja pakollisten menojen jälkeen? Tällainen tutkiva journalismi palvelisi kansan kaikkia rivejä. Aniharvalla meistä ruokahuolto sujuu yhtä jouhevasti kuin Koskella ja hänen kollegoillaan. Päinvastoin, monessa perheessä ongelmana on, mitä tänään syötäisiin. Vai syödäänkö ollenkaan.
Ilkka Isosaari