Kuten viimeksi hieman arvelinkin, niin maajoukkuetauolla tulee tapahtumaan Pelicansin pelaajaosastolla muutoksia. Yllätys sen sijaan oli, että ulkomaanavuista parhaimmistoon kuulunut Lee Goren sai lähteä. Tähän TJ Kaarnalla oli kyllä hyvä selitys. Goren ei täyttänyt niitä saappaita, jotka johto ja valmennus oli asettanut yli 200 000 euroa maksavalle ulkomaalaispelaajalle.
Vaikka Goren väsäsikin liki piste per ottelu, ei miehen luisteluvauhti yksinkertaisesti riittänyt Suikkasen nopeaan pelityyliin. Lisäksi miehellä oli ongelmia lonkan ja polven kanssa ja tiedossa olisi varmasti ollut huilijaksoja vammojen takia Tosin täytyy lisätä, ettei vauhti ole tällä kaudella riittänyt kovin monella muullakaan, joten muitakin lähtijöitä palkkahaitarin yläpäästä tällä viikolla vielä tulee.
Lee Goren sai lähteä, kun pelaajabudjettiin haluttiin lisää liikkumavaraa
Nyt kun tilaa budjettiin on saatu, niin pitäisi löytää sapluunaan sopivia pelaajia. Yksi jo löytyi, sillä Carolina Hurricanes-pakki Jamie Mc Bain saapui Lahteen vahvistamaaan puolustusta. Kyseessä on siis NHL- sulkupelaaja, joka häipyy sittten pikaisesti maisemista, kunhan NHL joskus alkaa.
Kaupungilla liikkuvat huhut ovat tuomassa takaisin viime kauden onnistujia eli Ryan Laschia ja Niko Hovista, joiden alkukausi rapakon tuolla puolen ei ole ollut kovinkaan onnistunut. Laschillla on pelattuna 6 ottelua, josta saldona pisteet 1+1. Lisäksi mies ei ole mahtunut kokoonpanoon kahdessa ottelussa. Sen paremmin ei ole mennyt Hovisellakaan. Tällä hetkellä mies pelaa ECHL-liigaa eli AHL:n farmiliigaa ja kaiken lisäksi kakkosmaalivahdin roolissa. Luulisi, että Philadelphiallekin olisi parempi vaihtoehto, että Hovinen torjuisi SM-liigassa kuin farmin farmissa.
AHL on tällä hetkellä kovatasoinen sarja, koska joukkueissa pelaa paljon NHL-pelaajia ja tämä taas tietää vaikeuksia joillekin suomalaisista mahtua kokoonpanoon. mm. Antti Tyrväinenkin saisi tällä hetkellä Lahdesta isomman roolin kuin Oklahomasta, eri asia kiinnostaako Anttia Lahteen palata.
Yksi potentiaalinen nopsajalka Pelsuille voisi olla Eero Somervuori, jota HIFK kaupittelee. Kaverilla on kyllä potentiaalia maalintekoon (viime kaudella 23 maalia), mutta tällä kaudella ei ole natsannut ja silloin maisemanvaihto voisi tehdä hyvää. Viikko sitten siirto Lahteen oli jo lähellä, nyt kun Gorenista on luovuttu, niin jokohan tällä viikolla kauppa onnistuisi? Sittenhän tarjolla olisi vielä Perttu Lindgren, joka sai potkut jokin aika sitten KHL-joukkueestaan. Tosin miehen palkkapyyntö saattaa olla Pelicansille liian korkea…No, ensi viikolla ollaan taas viisaampia.
-Pete Salomaa-
Marraskuun laulut soivat Namikalle mollivoittoisesti
Kuten viime viikolla tuli mainostettua, paneudun tällä kertaa omalla puheenvuorollani tarkemmin Namikan alkukauden otteisiin. Lahtelaisjoukkue kärsi neljännen perättäisen tappionsa rökälelukemin surkeasti kautensa aloittaneen Uudenkaupungin Korihaiden hampaissa keskiviikkona. Vasta pari viikkoa sitten vallinnut minivoittoputki on jo menneen syksyn sateita, ja lumien myötä palasivat Lahteen myös tappioiden tiet. Kauden pisin, nyt neljän ottelun mittainen, tappioputki ei lupaa kummoista saldoa marraskuulta. Namika kohtaa nimittäin vielä tämän kuukauden aikana tämänhetkisen sarjakärjen, kuten myös sarjakakkosen, -kolmosen ja -nelosen.
Namika on tiedotteidensa mukaan pyrkinyt sopeutumaan aikaan JRS (Jälkeen Roope Suonion) kyttäämällä vapaita pelaajia markkinoilta. Suomalaiskoripallossa tämä tarkoittaa käytännössä divaripelaajia tai Korisliigan penkinlämmittäjiä. Namikan oma juniori Vesa Heinonen jäi KTP:ssa viettämänsä reilun vuoden aikana juurikin penkkikallen rooliin ja lahtelaisjoukkue uutisoikin tiistaina napanneensa 21-vuotiaan pelurin takaisin riveihinsä. Vaikka paluumuuttaja Heinonen ei ole sateentekijä tai mikään muukaan poppamies, tuo hän kuitenkin joukkueeseen kaivattua taistelija-asennetta ja leveyttä seitinohueen pelaajarotaatioon. Heittävän takamiehen tai pienen laitahyökkääjän tontilla operoiva Heinonen on tiettävästi mukana kokoonpanossa ensi viikon keskiviikon kotipelissä Bisonsia vastaan.
Ohuesta pelaajarotaatiosta päästäänkin luontevasti ulkomaalaisvahvistusten otteisiin. Namikan hyvällä tahdolla alempaan keskikastiin sijoitettava joukkue nimittäin tarvitsisi menestyäkseen huipputason vahvistukset. Raha rajoittaa talousvaikeuksissa painivalle joukkueelle tiukat rajoitukset pelaajabudjetin suhteen ja siinä valossa tarkasteltuna joukkueen ulkomaalaiset ovat olleet kelvollisia hankintoja.
Jordan Hasquet on osoittamassa piristymisen merkkejä, mikä tarkoittanee sitä, että miehelle ei joulutauon aikaan välttämättä lyödäkään näppiin menolippua Montanaan. Sentteri Louis Johnsonin kuntokäyrä on valitettavasti juuri päinvastainen. Kauden ensimmäisissä peleissä onnistunut korinaluspelaaja on hakannut päätään tehottamasti seinään viime otteluissa. Uudessakaupungissa keskivikkona vaisusti esiintynyt takamiehenväkkärä Emmanuel Holloway taas on mikä on: räjähtävä, vaihtelevan tehokas ja välillä turhan itsekäs. Liikaa ei Hollowayn päälle voi loskaa kuitenkaan kaataa, sillä voittosaldo saattaisi hyvinkin näyttää pyöreätä nollaa ilman tulisen jenkin panosta.
-Mikko Blomberg-