Pelicans aloitti kautensa kehnosti. Kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen plakkarissa oli nolla pistettä ja nolla tehtyä maalia. Sitten alkoi tapahtumaan. Esiin nousi Pelicansin kolmoskentällinen Kangasniemi-Siikonen-Koivisto. Seuraavat yhdeksän ottelua olivat iloista ja hyvää pelaamista, vaikka sekaan muutama niukka tappiokin mahtui.
Kaikki näytti hyvältä. Sitten tuli lokakuinen ilta Hämeenlinnassa, jolloin kaikki meni pieleen. Juuri joukkueeseen hankittu Antti Tyrväinen esitti tappotaklauksen ja HPK:n Joonas Lehtivuori talutettiin vertavaluvana lasarettiin. Pelicansin valmennusjohto ei virhettä tilanteessa nähnyt ja tämä onkin ollut valmentajakaksikon johdonmukainen linja: Pelaajia ei heitetä bussin alle, vaan omia suojellaan ja puolustetaan.
Ehkäpä tässä tilanteessa olisi kannattanut myöntää se, että Tyrväinen tuli tilanteeseen aivan liian lujaa, täysin vastustajaa kunnioittamatta. Myös suurinta osaa Pelicansin faneista tällainen taklaus suoraan sanoen oksetti. Lahdessa tunnetusti tykätään kovista taklauksista, mutta kukaan ei pidä tämänlaatuisista järjettömistä päälleajoista.
Tästä eteenpäin nähtiin mm. todellinen kotikonttaus Kalpaa vastaan sekä saamaton nollanyhjäys Helsingissä. No, Tyrväistä ei tästä kai kuitenkaan voi syyttää, sillä samoihin aikoihin Pelicansin sairastupa alkoi täyttyä uhkaavasti. Ihme-Iikka sai Saipaa vastaan päähän kohdistuneen taklauksen ja jäi sairastuvalle. Vuorollaan tai samanaikaisesti Iikan kanssa ovat sen jälkeen olleet poissa mm. Siikonen, Koivisto, Sopanen, Poulsen, Heino ja Vartiainen sekä tietenkin pitkän pelikiellon saanut Antti Tyrväinen.
Lisäksi hyökkäyksestä myytiin Tapparaan viime kauden maalitykki Sebastian Repo, joka ei sitten lopulta tainnut oikein istua Matikaisen ja Nurmisen kovaan ja nöyryyttä korostavaan ”pelimies on työmies”-muottiin.
Puolustuksessa on myös ollut melkoinen kato, kun ylivoimapelin ykköstykki Juha Leimu on ollut viime kauden tapaan selkävaivainen ja uhkapeli miehen peluuttamisessa vain ylivoimilla uhkasi kostautua joka pelissä oman pään takaiskuina. Niinpä Leimu siirrettiin sairastuvalle tammikuuhun asti. Pitkään poissa on ollut vahvuudesta myös J-P Pietilä. Tähän kun lisätään vielä Lassenin ja Hovisen loukkaantumiset, on Pelicansilta poissa tällä hetkellä yhteensä kaksi kentällistä pelaajia.
Tämä ei voi olla näkymättä pelin laadussa, vaikka Sportilta ja Ilvekseltä pisteet kairattiinkin rimaa hipoen. mm. ylivoimapeli on tällä hetkellä uskomatonta kuraa. Tähän yksi vaikuttava tekijä on tietenkin viivapeloitteen puuttuminen Leimun muodossa.
Onneksi tähän saumaan tuli maajoukkuetauko, jonka aikana joukkue voi nuolla haavojaan. Positiivista on myös se, että tauon jälkeen Pelicans-nuttuun palaa muuan Justin Hodgman. Tosin hänkin on varmasti aluksi keskenkuntoinen, mutta taidot lienevät kuitenkin tallella.
Liiga on tänä vuonna niin tasainen, että junasta ei voi yksinkertaisesti pudota, ei vaikka kuinka joukkueessa olisi paljon loukkaantumisia. Onneksi Peliitta-lainat ovat täyttäneet hienosti ruutunsa poissaolojen paikkaajina. Esimerkiksi 3-4 ottelun tappio- tai voittoputki muuttaa joukkueen sijoitusta tällä hetkellä sarjassa radikaalisti joko ylös- tai alaspäin. Siitä kertoo se, että vaikka Pelicans on tällä hetkellä vasta sijalla 11, on kolmas sija vain vaivaisen viiden pisteen päässä.
Yksi neljäsosa siis kaudesta takana. Koska joulu lähestyy pikkuhiljaa tai ainakin pikkujoulukausi, voisin lähettää joulupukille ihan pienen toivelistan Pelicansiin liittyen:
1. Anna Antti Tyrväiselle lisää järkeä pelata kovaa, mutta oikein. Ei ole tarkoitus tappaa ketään, eihän? Mies osaa oikeasti pelatakin, kunhan vain ymmärtäisi jättää ne kaikkein järjettömimmät taklaukset pelistään pois.
2. Anna Justin Hodgmanin olla se Justin Hodgman joka täältä lähti keväällä 2012
3. Säästä Janne Juvonen loukkaantumiselta. Voutilainen on aivan liian katsomaton kortti liigapeleissä.
4. Säästä Iikka Kangasniemi loukkaantumiselta. Pitkästä aikaa nähdään viihdyttävä pelaaja turkoosinutussa.
5. Laita Juha Leimun selkä pelikuntoon, jotta ylivoimalla saataisiin jotain aikaan.
6. Anna Erkinjuntti-Tyrväinen-Sopanen-kolmikon löytää viimekeväinen hurmos
7. Anna Matikainen-Nurminen kaksikolle pitkämielisyyttä pitää lahtelaiset omat suurlupaukset joukkueessa, vaikkei peli aina niin hyvin kulkisikaan
(Vuoden sisään menetetty ”omat pojat”, nuorten maailmanmestarit Larmi, E.Sopanen ja Repo…)
-Pete Salomaa-