Lahden turkoosipaidat yllättivät monet, jopa kovimmat faninsakin pudottamalla ison pahan HIFK:n kesälomille liigan säälipleijareissa. Vai pitääkö nykyään sanoa, että Lomarengas- kierroksella?
Joka tapauksessa Pelicansille ei paljon etukäteen mahdollisuuksia annettu, sillä HIFK oli pöllyttänyt lahtelaisia kaikissa runkosarjan kohtaamisissa, mutta niin vaan Stadin kingit lähtivät viettämään kesälomiaan yhdessä Jokereiden kanssa. Siinäpä olikin sitten itkun paikka pääkaupungissamme, kun kumpikaan helsinkiläisseuroista ei yltänyt edes kahdeksan parhaan joukkoon. Varsinkin helsinkiläiskeskeinen iltapäivälehtimedia oli ihmeissäään. Mitenkäs siinä nyt noin kävi? Eikös tämänkin kauden pitänyt olla helsinkiläisseurojen totaalista dominointia ja voittokulkua, jossa muilla joukkueilla on vain statistin rooli?
No sitä makeammin naurettiin kehäkolmosen ulkopuolella, jossa ei stadilaisten mukaan ole edes elämää. Paras selitys stadilaisseurojen konttaukselle ja hengettömälle pelille löytyi aina niin asiantuntevalta Jatkoaika keskustelufoorumilta, jossa eräs nimimerkki kertoi syyksi sen, että pikkukaupungeissa ei ole pelaajilla mitään muuta tekemistä kuin vain ja ainoastaan pelata.
Helsingissä on kuulemma todella vaikeata pelaajan elää, kun houkutuksia on niiiin paljon, ettei itse peliin pysty keskittymään. Kannattaisi ehkä ottaa laput pois silmiltä ja käydä tutustumassa johonkin liigapaikkakuntaan. Kyllä niitä houkutuksia löytyy pelaajille muistakin kaupungeista, ei kai täällä ”landellakaan” nyt ihan 1800-lukua eletä? Toisaalta jääkiekkoilijan silmin nähtynä Helsinki tosiaan on erittäin houkutteleva kaupunki. Kovat liksat ja pitkät kesälomat varmasti kiinnostaa monia. Minua ainakin kiinnostaisi.
Juha Leimu pääsee kokeilemaan jalkakikkansa tehoa viime vuoden joukkuettaan Tapparaa vastaan.
Seuraavaksi vuorossa onkin sitten seuraava kanto kaskessa eli Tappara, tuo Tampereen toinen kiekkoylpeys. Tälläkään kertaa runkosarjan pelit eivät luo ainakaan hyvänolon tunnetta turkoosipuseroon. Turpaan tuli neljä kertaa ja voittoja vain yksi, sekin jatkoajalla. Ennakkoon siis selvä sarja eli Tappara vie ja Pelicans vikisee? Ei ehkä niinkään, sillä jo HIFK:n pudottaessaan Pelicans näytti, etteivät runkosarjan keskinäiset pelit merkitse mitään. Jatkoonmenijä ratkaistaan nyt ja tässä. Jos Pelicans onnistuu voittamaan ensimmäisen kohtaamisen Hakametsässä tai ainakin ensimmäisen kotipelinsä, niin luulen, että ottelusarjasta saadaan mielenkiintoinen ja pitkä. Materiaalietu on selkeästi Tapparan puolella, mutta altavastaajana peleihin lähtevä Pelicans on yllätysvalmis.
On se nähty ennenkin, että playoff-peleissä henki voittaa materian. Muistelkaapas vaikka viime vuoden Ässiä. Porista ei viime vuonna löytynyt paras joukkue materiaaliltaan, mutta hengeltään vahvin löytyi varmasti ja juuri se oli se ratkaiseva tekijä lopputuloksessa. Pelicansilla ei ole mitään hävittävää tässä sarjassa, sillä kaikki odottavat Tapparan pääsevän helposti tästä parista jatkoon. Mitä pitemmälle Pelicans pystyy Tapparaa kiusaamaan, sitä kovemmaksi muodostuvat tamperelaisten paineet.
Sama trendi on ollut huomattavissa myös A-nuorten liigassa, jossa ylivoimainen ennakkosuosikki ja runkosarjan ylivoimainen voittaja Blues on ollut välierissä lievästi sanoen kusessa Pelicansin kanssa. Kotonaan espoolaiset ovat piesseet lahtelaiset rumin lukemin, mutta aina Lahdessa Pelicans on voiton viennyt. Hatunnosto nuorille komeasta kaudesta, joka voi vielä päätyä mitaliin.
Perjantaina se sitten vihdoinkin alkaa eli kannun metsästys ihan tosissaan. Kun nyt on päästy kahdeksan parhaan joukkoon, ei tavoite voi olla tästä eteenpäin mikään muu kuin mestaruus. Eipä osannut moni ”asiantuntija” arvata ennen kautta, että Lahden Pelicans on mukana siinä taistossa. Usein pelaajat sanovat, että kevät on pelaajan parasta aikaa, mutta on se kyllä fanienkin parasta aikaa. Jokaisella pelillä on suuri merkitys ja tunteet vilistävät vuoristorataa niin otteluiden kuin ottelusarjojenkin sisällä. Kiekko jäähän!
Pete Salomaa