Pääsinpäs tälläkin kaudella käyttämään tuota otsikkoa! Paras ehkä käyttää se jo nyt, kun on neljän ottelun voittoputki alla ja tulevasta ei tiedä…
Tätä kirjoittaessa on säälipleijaripaikka enää kuuden pisteen päässä ja suora playoff-paikka 11 pisteen päässä. Kiitos siitä Ilvekselle, jolta Pelsut napsivat pienten alkuvaikeuksien jälkeen kolmesta peräkkäisestä matsista täydet 9 pinnaa.
Ai niin ja tietenkin kiitos myös Jesse Niinimäestä, joka upotti viimeisessä pelissä vanhan joukkueensa tehoin 2+1. Niinimäessä on kyllä potentiaalia, joka saataneen täyteen käyttöönsä vasta ensi kaudella, kunhan mies toipuu lonkkaleikkauksesta täyteen kuntoon ja jalka alkaa kulkemaan vilkkaammin. No, saa mies vähän kentällä surffaillakin, jos tekee joka ottelussa puolikuntoisena moiset tehot.
Jesse Niinimäki, Pelicans – surffailemalla tehot 2+1!
Pelicansin todellinen osaaminen ja kunto punnitaaan kuitenkin vasta tulevissa peleissä, kun vastassa ei ole heikko Ilves. Viikonloppuna ovat vastassa perjantaina Blues vieraissa ja lauantaina Jokerit kotiluolassa. Erittäin pahoja pelejä siis luvassa, joista olisi hyvä poimia vähintäänkin kolme pistettä, jos aiotaan pysyä kilpajuoksussa mukana.
Viimeiset 15 peliä Pelicans on pelannut niinkin korkealla pistekeskiarvolla kuin 2,07 pistettä/ottelu. Tälläinen tahti jatkossa tietäisi varmasti playoff-paikkaa. Samaan aikaan esim. vahvan alkukauden pelannut Idän ihmeen Saipan pistekeskiarvo viimeisissä 15 pelissä on ollut vain 1,07 pistettä/ottelu.
Tasaisella taulukolla Pelicans saisi siis lopuista peleistä 15 pistettä enemmän kuin Saipa ja eroa on nyt 8 pistettä. Saipa tosin on pelannut kaksi peliä vähemmän. Näinköhän Pelicansin kunnonajoitus olisi sittenkin mennyt fiksummin kuin Saipan?
Tosin ihan liikaa siimaa annettiin muille alkukaudesta ja voikin olla, että se kostautuu nyt loppukaudesta, kun jokainen matsi tuntuu jo nyt olevan playoff-peli. Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle, sillä pelejä on vielä pelattavana paljon.
Ensimmäistä kertaa tällä kaudella on positiivinen fiilis Pelicansin tekemisistä. Toivottavasti ensi viikolla on vielä samat ajatukset…
– Pete Salomaa-
Namikan viikon saldona kaksi rökäletappiota
Namika Lahden tilanne Korisliigassa käy yhä tukalammaksi. Joukkue kärsi kaksi rumaa tappiota viikon sisällä, ensin Mansikka-aholla Kouvojen vieraana ja sitten keskiviikkona Lahden Urheitutalolla, kun sarjakärki Tampereen Pyrintö kävi kävelemässä helpot pisteet kotiinviemisiksi Manseen.
Jo ennakkoon hankalaa asetelmaa vaikeutti keskiviikkona useammankin Namikan runkopelaajan puuttuminen pelaavasta kokoonpanosta: matsista olivat syrjässä niin jenkkisentteri Louis Johnson, laitahyökkääjä Cedric Latimer kuin takamies Aleksi Alanenkin. Johnsonin lievä sormivamma mahdollisti jo allekirjoittaneenkin aiemmin hekumoiman Hasquet-Kelley-Holloway – amerikkalaistrion peluuttamisen, mutta sillä ei ollut ottelun lopputuloksen kannalta ainakaan positiivista vaikutusta.
Vaikka Namika hävisi Pyrinnölle lähes 40 pistettä, ei lopullisia johtopäätöksiä vahvistuskolmikon yhteispelin toimivuudesta voi keskiviikkoisen ryöpytyksen perusteella kuitenkaan vetää. Tamperelaiset olivat kotijoukkuetta niin paljon taitavampia, isompia ja kovempia, että tappio tuskin olisi muuttunut voitoksi, vaikka valmentaja Ilkka Palviaisella olisi ollut jokainen mahdollinen pelaajansa käytettävissään.
Jokaisessa pilvessä on kuitenkin kultareunus, ja Namikan loukkaantumistilanteessa se on nuorien pelaajien saama lisävastuu. Keskiviikon pelissä niin Joonas Vaino, Aapeli Alanen kuin paluun viikko sitten pelikentille tehnyt Valtteri Mäkäläinenkin saivat kukin mukavasti peliminuutteja. Jokaisen edellä mainitun nuorukaisen otteissa oli hyviä väläyksiä, mutta ennen kaikkea silmiin pisti Valtteri Mäkäläisen kova peliasenne, joka näkyi nuorukaisen puolustuspelissä ja vahvoissa ajoissa. Mäkäläisen pelityylissä on paljon samanlaista räväkkyyttä kuin hänen isoveljellään Villellä, ja olisikin hienoa nähdä Mäkäläisten veljeksistä nuorimman pelaavan vaihteeksi loukkaantumisista vapaa kevätkausi.
Namika ei ehdi pitkään suremaan tappiotaan, sillä joukkueen seuraava peli on jo huomenna Salossa. Vilpas on vain neljä pistettä Namikaa edellä sarjataulukossa, joten jaossa ovat erittäin tärkeät sarjapisteet jumbosijoja ratkottaessa. Johnsonin tilanne on huomisen pelin suhteen vielä epävarma, joten saamme ehkä vielä toistamiseen nähdä Namikan pienemmät ja vikkelämmät vahvistukset tositoimissa yhdessä. Toivottavasti tulostaulullekin saadaan Hasquet-Kelley-Holloway – kolmikon encoressa lahtelaisittain siistimmät numerot.
-Mikko Blomberg-