Pelicans alamäessä

Kun ylemmäs ei enää pääse, on usein edessä matka alaspäin. Näin on juuri käymässä Lahden turkoosinutuille SM-liigassa. Kolme viimeisintä peliä on päättynyt tappioihin. Tosin Tapparalta saatiin nyhjäistyä edes piste Smolenakin viime sekuntien maalilla.

Viimeiset pelit ovat näyttäneet huonoilta. Pelicans näyttää luulevan pääsevän helpolla kiinni pisteiden syrjään ja taistelemaan herätään ikäänkuin vasta pakon edessä, kun pelikello näyttää liki täyttä aikaa. Aravirta onkin jo ehtinyt vaatimaan pelaajiltaan tiukempaa otetta peliin koko 60 minuutin ajan. Olisiko loistavasti käyntiin lähtenyt kausi vähän saanut muutaman kaverin luulemaan itsestään liikoja? Pisteitä kerättiin aluksi aika helpolla, kun muiden joukkueiden peli oli enemmän tai vähemmän sekaisin.

Nyt monet joukkueet, Kärpät, JYP ja Tappara etunenässä, ovat parantaneet otteitaan ennakko-odotusten tasolle, joten jatkossa voittojen kairaaminen tulee vaatimaan jokaiselta pelaajalta 100% panosta. Ei muuten tarvi olla kummoinenkaan ennustajaeukko, jos ennustaa että tuo Kärpät, JYP ja Tappara-kolmikko on varsin pian liigan kärkitrio.

Pitäisikö tässä sitten huolestua? No ei. Pelicans on kokenut joukkue, jossa pelattuja SM-liigaotteluita on hurja määrä. Kyllä joukkue klaaraa myös nämä huonommatkin ajat, sillä ei taito mihinkään katoa. SM-liiga on todella tasainen sarja, joten muutama tappio putkeen tulee eteen varmasti kaikille joukkueille. Lisäksi edelleen Pelicans johtaa sarjaa ja vaikka muutama joukkue piakkoin Pelicansin sarjataulukossa ohittaakin, niin paniikkinappulaa ei vielä kannata edes etsiä.

Hyvän alun ansiosta Pelicansin realistinen tavoite on sarjassa varmastikin sijat 6-10. Sitä paremmat sijoitukset ovat huuhaa-miesten höpöjuttuja, jotka eivät perustu mihinkään muuhun, kun loistavaan lentokeliin ensimmäisissä kymmenessä pelissä, joka antoi ehkä liiankin hyvän kuvan ja olon Pelicansin reaalitasosta.

Loistavan alun siivittämänä on Pelicansinkin pelaajista sitten löytynyt sitä tähtikulttia, joka kuulemma kiinnostaa aina KHL:ssa asti. Ennen kauden alkuahan kaikki mediat toitottivat sitä, kuinka hajuton, väritön ja mauton joukkue on. Nyt Smolenak, Sopanen ja Myllyniemi kelpaisivat kuulemma Venäjälle, ainakin jos uskomme hevosmiesten tietotoimiston höpinöitä. Kukkuu sanon minä. Korkeintaan noista mainituista Smolenak voi lähteä, sillä miehen maalivainu ( 14 ottelua/12 maalia) on ainakin SM-liigaan tasoon nähden kovaa valuuttaa.

Tosin miehen paluuta Venäjälle voi hieman toppuutella mönkään mennyt reissu viime kaudella. Rahalla kyllä on sellainen kumma vaikutus, että se usein saa miehen pään kääntymään, vaikka muuten olisikin huonoja kokemuksia KHL:stä, joten Kaarna voi jo alkaa odottelemaan tarjouksia Venäjältä ja Saarinen katselemaan korvaavaa pelaajaa Smolenakin tilalle.

Pelicansilla on kautta jäljellä vielä 46 ottelua runkosarjassa. FC Lahdella sen sijaan enää kaksi. Sunnuntaina Kuhnurit matkaavat Espooseen Hongan vieraiksi. Lahdelle ei ottelusta kelpaa mikään muu kuin voitto, sillä pronssitaistelu on hyvin jännittävässä vaihessa. Mielenkiintoista nähdä, mikä on joukkueen vire parin viikon tauon jälkeen. Ennen taukoahan se oli loistava, mistä todistavat 10 tehtyä maalia kahdessa edellisessä ottelussa.

Voittamalla kaksi viimeistä otteluaan ( Honka ja TPS) Lahti on lähellä pronssia. Olisihan se melkoinen ihme kaiken koetun jälkeen. Kuka olisi uskonut kesäkuussa, että Lahti yleensä on edes mukana pronssitaistelussa? Silloin näytti huomattavasti todennäköisemmältä, se että Lahti putoaa ykköseen.
Toivottavasti pronssit pujotetaan lahtelaisten kaulaan TPS-pelin jälkeen 26.10. Lahden Hiihtiksellä, 5000 ihmisen todistaessa pronssijuhlaa…

-Pete Salomaa-

Namika saalistaa yhä avausvoittoaan

Niinhän siinä kävi, että Namikan 2013-2014 kauden avausvoitto jäi ottamatta kotiinviemisiksi Kotkan reissultakin. Tehokkaasti kautensa aloittanut KTP nujersi lahtelaiset kolmannen jakson irtiotollaan, kun Kotkan poikien kahden pisteen puoliaikajohto venähti hetkessä yli kymmeneen pisteeseen. Liekö lahtelaisyleisölle melkoisen tuttu Sami Toiviainen juottanut joukkueelleen voimajuomaa, mutta kotkalaisten peli-ilme oli toisella puoliskolla huomattavasti ottelun alkua tuimempi.

Tappiollisella Kotkan reissulla esiin nousi kuitenkin uusi lahtelaisonnistuja, kun kolmannessa pelissään selkeästi tasoaan nostanut Storm Warren pääsi irti 25 pisteen edestä. Kenties aiemmissa otteluissa virhevaikeuksiin itsensä paininut jässikkä sai perjantain ottelusta uutta voimaa ja itseluottamusta. Muutkin amerikkalaiset onnistuivat ainakin hyökkäyspäässä kohtuullisesti, vaikka kultaranne Robert Arnold olikin selvästi kotkalaisittain merkitty mies.

Joukkueen puolustuspeli jätti perjantai-illan matsissa paljon toivomisen varaa. Kotkalaiset pääsivät pyörittämään heittomyllyään, joka johti jopa kahteentoista onnistuneeseen kolmoseen kahdellakymmenelläyhdellä yrittämällä. Tilastojen valossa tässä onkin syy ottelun ratkaisuun: Namikan prosentti kaaren takaa kun jäi vaatimattomaan 28%:n.

Tilastoihin syvemmälle sukeltaessa osuu silmiin Namikan levypallopelin onnistuminen, eikä KTP-matsi ollut ainoa laatuaan. Kotkassa levarit menivät lahtelaisille 38-28, ja Namika onkin kolmessa ensimmäisessä ottelussaan voittanut levypallotaistelut keskimäärin kuudella irtopallolla. Koripallon kirjoittamaton sääntöhän kertoo, että levypallopeliä hallitseva joukkue päätyy yleensä myös voittamaan pelin, mutta näin ei vielä toistaiseksi ole tapahtunut Namikan kohdalla. Irtopallovoitot nimittäin nollaantuvat menetyksillä, joita kertyy lahtelaisille niin ikään noin kuusi kappaletta vastustajia enemmän ottelua kohden.

Tilastoista voidaankin päätellä, että Namika on heikko pelinrakentelussa ja vahvoilla korinaluskamppailuissa. Joukkueen hankala tilanne amerikkalaisvahvistusten suhteen jatkuu: mikäli toinen korinaluspelaajista vaihdettaisiin pelinrakentajaan, olisi sama ongelma edessä käänteisenä.

Nyt on syytä kääntää katseet jo kuitenkin tulevaan lauantaihin, jolloin Namika kohtaa Suurhallilla Uudenkaupungin Korihait. Joukkueella on myös toinen mahdollisuus avata voittotilinsä, kun jo keskiviikkona Lappeenrannan kaimaseura matkaa lahteen testaamaan uuden hallin parkettia. Avausvoitto on nyt syytä ottaa, eikä perättäisten kotipelien klaaraaminenkaan ole mahdotonta.

-Mikko Blomberg-

 

KOLUMNIT -arkisto

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011