Parodia on haastava laji

Nuorena tv-kriitikkona en ymmärtänyt alkuunkaan, mihin 1980 MTV:llä alkaneen tv-sarjan, Kuplan suosio ja hauskuus perustui. Kupla – alkuperäiseltä nimeltään Soap – oli tilannekomediasarja, joka parodioi perinteisiä saippuaoopperoita ja television iltapäiväsarjoja. Käänteitä oli joka lähtöön: murha, kidnappaus, muistinmenetys ja ufojen tekemä sieppaus. Tilanne oli outo, sillä tuolla hetkellä suomalaiset saivat vasta ensi kertaa kuulla käsitteen saippuaooppera.

Kuplan vastaanotto kertoo, miksi parodia on äärimmäisen haastava huumorin laji. Se ei toimi, jollei tunne sen viitekehystä. Helsingin Sanomien kovasanainen Jukka Kajava antoikin ainoana tv-arvostelijana sarjalle suitsutusta, koska hän oli ehtinyt nähdä ylen määrin saippuasarjoja lukuisilla Amerikan-reissuillaan.

Parodiasta ei ole pitkä matka satiiriin. Itse asiassa parodian ja satiirin välinen ero on kuin persujen ja sinisten poliittisten linjausten väliin vedetty viiva. Esimerkiksi kotimaisen tv-viihteen harvoihin valopilkkuihin viime aikoina kuulunut Pelimies-sarja oli mitä ansiokkainta satiiria. Vähän aikaa sitten Sanna Ukkolan juontamassa Pressiklubissa tarjoiltiin huumorin ja politiikan ystäville mahdollisuus nähdä Pelimiehen esikuva Hjallis Harkimo ja tätä sekä lukuisia muita suomalaispoliitikkoja imitoiva Joonas Nordman saman pöydän ääressä.

Lupaava asetelma kuivui heti alkuunsa, kun Hjallis ilmoitti, ettei ole katsonut koko sarjaa, koska piti sitä niin huonona muutenkin, ja että hänen poikansakaan eivät tunnistaneet isäänsä ensimmäisestä jaksosta. Samaan hengenvetoon Ukkola ja vieraana ollut toimittaja Reetta Räty moittivat Pelimiestä siitä, että siinä ilkeillään poliitikkojen ulkoisilla piirteillä, puhevioilla ja kävelytyylillä. Nordman ei viitsinyt alentua käymään keskustelua, jossa teos haukutaan siihen ensin tarkemmin tutustumatta. Totesi vain, että tunnistettavien piirteiden esiintuominen kuuluu satiirin perinteeseen, ja että meillä on vielä pitkä matka siihen, mitä britit tai edes jenkit tekevät.

Pelimieshän ei ole tehnyt sinänsä pilaa Hjalliksesta, vaan suomalaisesta poliittisesta päätöksenteosta, nykyhallituksen ja opposition suhteista sekä hyvä veli -järjestelmästä. Hjalliksen hahmo on ollut oikeastaan vain hämmästelevä sivustaseuraaja, mitä hän on poliittisessa elämässä todellisuudessakin. Kommentoihan mies julkisuudessa, että jos hän olisi tiennyt, millaista meno on eduskunnassa ja kulissien takana, hän olisi miettinyt kahteen kertaan kokoomukseen liittymistä. Sen sijaan Nordmanin muuntautumiskyky on ollut huikeaa, minkä rinnalla Pressiklubin jokaviikkoinen, piikikkääksi tarkoitettu loppuanimaatio vaikuttaa lähinnä harrastelijoiden puuhastelulta, eikä naurata pätkääkään.

Suositulle Putous-sarjallekin kävi vähän vanhanaikaisesti sketsihahmokisan suhteen. Sen piti olla alun mennä meta-tasolle, eli irvailla muoti-ilmiöksi nousseille talent-kisoille, mutta yleisö ei ymmärtänyt sitä parodiaksi. Nyt nämä kansan suosiosta kilpailevat pellet ovat kaapanneet ohjelmasta leijonanosan, ammattitaitoisemmin kirjoitettujen sketsien tieltä. Tänä vuonna Kiti Kokkosen Tanhupallo on erottunut ylivoimaisesti edukseen muista kilpailijoista, koska se on ainoa tuore, aito ja kivuitta synnytetty hahmo, eli poikkeaa täysin alkuperäisestä ideasta.

Viime vuonna kisan Aina Inkeri Ankeisena voittanut Pilvi Hämäläinen putosi tällä kertaa ensimmäisenä, koska hänen uusi hahmonsa, Tuija Eronen toisteli viimevuotisia maneereja. Timo Lavikaisen Bjarne ”Mursu” Walrus olisi voinut olla mitä ajankohtaisin ase taistelussa aktiivimallia vastaan, mutta ikivanhoihin ennakkoluuloihin pohjaava toteutus ampuu yli samalla tavalla kuin SAK:n 2007 hyllytetty vaalimainos, jossa Oiva Lohtander esitti mässäilevää kapitalistia.

Seuraavaksi kaudeksi Putoksen käsikirjoittajien olisikin korkea aika keksiä ohjelmalleen uusi formaatti, sillä sketsihahmot tulevat takuuvarmasti kärsimään samanlaisen inflaation kuin missit ja tangokuninkaalliset sekä muut voicet ja idolit. Jos parodia epäonnistuu tai kaikkia sen nyansseja ei ymmärretä, se muuttuu äkkiä pilkkaamiseksi, kuten Pelimies-hahmo tosikkojuontajan ja huumorintajuttomien vieraiden silmissä. Jos vitsiä ei viitsi edes kuunnella loppuun, sitä on hyvin vaikea ymmärtääkään.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Osallisuuskoordinaattori Sanna Virta: Kaupunkilaiset kaipaavat uusia suoran vaikuttamisen tapoja
Eduskuntavaaliehdokas Emmi Lintonen: Suomi täytyy nostaa takaisin koulutuksen kärkimaaksi
Eduskuntavaaliehdokas Harri Pikkarainen: Nyt pitää tehdä kaikki, jotta sote-palveluissa riittää työvoimaa
Keijo Skipparin dokumenttielokuva taiteilija Olavi Lanusta kertoo ainutlaatuisen tarinan
Eduskuntavaaliehdokas Mira Nieminen: Suomessa tulee panostaa ihmisten arjen turvallisuuden vahvistamiseen
Vastaava kirjastonhoitaja Terhi Lehti: Esteettisesti kaunis kirjasto houkuttelee varmasti lisää asiakkaita
Huhtikuun eduskuntavaalit kiinnostavat lahtelaisia
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: En etsi valtaa loistoa joululaulu on myös aito rukous
Mika Heinonen: Päihteidenkäyttö ei saa olla läsnä siellä, missä lapset ovat päiväkodissa ja koulussa
Arkkitehti Päivi Airas: Lahdessa on pitkät perinteet julkisen taiteen tilaajana
Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
ARKISTO