Totuus tulee lapsen ja humalaisen suusta, sanotaan usein. Ensin mainitulle ei ole vielä kehittynyt miellyttämisen tarvetta, toiselta on taas itsekontrolli pettänyt. Pikku ihmisten logiikka on ihan omanlaistaan ja kulkee eri raiteilla kuin aikuisten. Havainnot ja loppupäätelmät saattavat olla luovalla tavalla yllättäviä ja poikkeuksellisen hauskoja. Juuri tähän perustuu esimerkiksi Kiti Kokkosen sketsihahmon, Tanhupallon suunnaton suosio.
Kuvitellaanpa vaikkapa tilannetta, jossa lapsi näkee ensimmäistä kertaa, kun suomalaisisännät vievät ulkomaalaisen vieraansa mökillä saunomaan ja vihdottavat tätä oikein olan takaa. Jos sauna ja vihta – tai vasta – ovat olleet aikaisemmin vieraita käsitteitä, lapsi saattaa miettiä seuraavansa julmaa pahoinpitelyä.
Aikaisemmin niin sanotut Lasten suusta -palstat, jonne oli koottu jälkikasvun humoristisimpia lausahduksia, olivat aikakauslehtien luetuinta materiaalia. Nyt niistä pääsee nauttimaan silloin tällöin netin kautta. Alle kouluikäinen poika oli nähnyt kylpyläreissulla joukon ikääntyneempiä naisia porealtaassa. Hän oli huutanut vanhemmilleen, että tulkaa katsomaan: ”Täällä keitetään mummoja!”
Toinen samanikäinen oli taas ylpeillyt kavereilleen omasta isoäidistään, joka on niin fiksu, että osaa pelata pasianssia ilman tietokoneen apua. Eräs tuttavaperheeni lapsista oli nähnyt mummonsa louskuttavan kangaspuita. Hän oli jonkin aikaa ihmetellyt äänekästä touhua ja kysynyt lopulta: ”Eikö se lähde käyntiin?”
Mutta osaavat ne hieman vanhemmatkin lapset. Opettaja oli esitellyt murrosikäisille koululaisille vanhaa puhelinkonetta, joka oli hieman modernimpaa näppäinmallia. Numeroiden alla oli myös kirjaimia. ”Lähetettiinkö tästä tekstiviestejä”, joku oppilaista älysi kysyä.
Parhaat palat lasten tokaisuista ovat jalostuneet kaskuiksi, jotka kulkeutuvat sukupolvelta toiselle. Niistä kuuluisimpia taitavat olla vitsit Pikku-Kallesta. Pikku-Kalle oli kerran yllättänyt vanhempansa petipuuhista ja kysynyt, mitä nämä oikein tekevät. ”Isän mahassa on ilmaa. Yritän vain painella vatsaa pienemmäksi”, äiti selitteli. Pikku-Kallen mielestä se oli turhaa, sillä naapurin täti tulisi taas pian puhaltamaan iskän mahan täyteen.
Tämän rohkean jutun myötä toivotan kaikille Omalähiön lukijoille jo hyvissä ajoin erittäin railakasta vappua!
Ilkka Isosaari