Moi, moikka, terve!

Monille ulkopaikkakuntalaisille on edelleenkin suuri ihmetyksen aihe, että Lahden seudulla niin bussikuskit kuin matkustajatkin tervehtivät toisiaan. Pois lähtiessä on myös tapana kiittää tai heilauttaa kättä hyvästiksi. Poikkeuksiakin toki on. Ainakin se kaikkien asikkalalaisten tuntema himokuntoilija, joka ei suin surmin moikkaa edes naapuriaan. Kun joku kavereista aikoinaan kysyi häneltä syytä moiseen käytökseen, mies vastasi, että muuta Kiinaan: ”Siellä riittää ihmisiä, joita voit tervehtiä sydämesi kyllyydestä!”

Väitetään, että sosiaalisesti ulospäin suuntautuneet ihmiset eläisivät pitempään. En tiedä, paljonko tieteellisestä todistusvoimaa huomio on saanut, mutta ainakin hyvän mielen levittäminen lähiympäristössä helpottaa elämää hetkellisesti ja vähentää stressiä.

Yleisradio on kerännyt verkkosivujensa kautta kommentteja suomalaisesta tervehtimiskulttuurista. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että parantamisen varaa olisi vielä paljonkin. Toista äärilaita edusti näkemys: ”En tervehdi bussikuskia, enhän tervehdi aamulla kahvinkeitintäkään.”

Moni miettii puolitutun tullessa vastaan, moikatako vai ei. Sama ongelma ilmeni Ylen kyselyssä. Itse kuulun ehkäpä liiankin innokkaiden tervehtijöiden joukkoon, mutta suositukseni on – monien aihetta tutkineiden asiantuntijoiden tavoin – että epävarmoissa tilanteissa voi aina huoletta tervehtiä.

Useimpien kyselyyn osallistuneiden tavoin minuakin ärsyttää eniten se, että omaan tervehdykseen ei vastata. Käytösmalli on hyvin yleinen kerrostaloissa – eikä suinkaan katso ikärajoja tai sukupuolta. Jotenkuten tajuan, jos murrosikäinen ja epävarma nuori livahtaa hissistä vauhdilla ulko-ovelle sanaakaan sanomatta ja ilman katsekontaktia, mutta samaa tekevät myös vanhemmat mielensäpahoittajat.

Mitä sitten tulee edellä mainittuihin bussikuskeihin, mielestäni hyvät käytöstavat ovat luonteva osa asiakaspalvelua, ja asiakkaiden tulisi vastata samalla mitalla. Mieleenikään ei tulisi jättää tervehtimättä ja kiittämättä kaupan tai ravintolan henkilökuntaa. Se on pieni, mutta tärkeä merkki siitä, että heidän työtään arvostetaan. Eräästä entisestä työpaikastani lähtiessäni työpöytäni säännöllisesti siivonnut nainen tuli kiittämään minua henkilökohtaisesti, koska olin ollut koko lehtitalossa ainoa, joka oli tervehtinyt häntä ylitöihin jäädessään. Muille siivooja oli ollut pelkkää ilmaa.

Nykyään palvelualojen henkilökuntaa koulutetaan jo tietoisesti kohteliaaseen käytökseen. Se pätee paitsi kaupan kassoihin, myös niitä aloihin, joissa ei asiakaspalvelusta ollut suuren yleisön mielestä ennen tietoakaan. Loistavaa palvelua saa nykypäivänä yhtä lailla niin verovirastossa kuin katsastuskonttorissa. Molemmat olivat aikaisemmin suomalaisille painajaismaisia paikkoja. Kelan soittopyyntöpalvelukin toimii jouhevasti, ja myös poliisia koulutetaan olevan provosoimatta ja provosoitumatta.

Kuka kouluttaisi myös umpimielistä juroa suomalaista palvelujen kuluttajaa, jos hyviä tapoja ei ole opetettu koulussa tai saatu verenperintönä vanhemmilta? En osaa tähän suoralta kädeltä vastata, mutta neuvoisin rohkeasti kokeilemaan ja rikkomaan omia rajoja.

Ensi kerralla bussilla matkatessasi voisit sisään tullessa ainakin nyökätä tai heittää hymyntapaisen. Pois lähtiessä voisit vaikkapa rennosti heilauttaa kättäsi ennen kuin syöksyt uusiin seikkailuihin. ”Nykyään turkulaisetkin bussikuskit toivottavat huomenet ja hyvät päivät, menneinä vuosina semmoista ei kannattanut odottaa”, eräs Ylen kyselyyn osallistunut kirjoittaa.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO