Sen jälkeen kun Pelicans mystisesti viime kaudella saavutti ensimmäisen lahtelaisen kiekkomitalin kautta aikojen, on Lahdessa murehdittu tämän ihmeidentekijöitä pullollaan olleen joukkueen hajoamista kauden jälkeen. Mitä näille suurille ihmeidentekijöille sitten oikeastaan kävi uusissa haasteissaan? Jatkuiko matka tähtiin vai putosivatko he tavalliseksi kuolevaisiksi liigakartalle?
Katsotaanpa viime kauden tärkeimpien pelaajien edesottamuksia tällä kaudella:
Niko Hovinen – viime kaudella liigan tähtimaalivahti, esiintyi myös maajoukkueessa. Torjuntaprosentti 92. Tällä kaudella pelejä yhteensä 20 (pääosin ECHL) torjuntaprosentilla 89. Ei ole onnistunut murtautumaan edes AHL:aan. Tosin loukkaantuminenkin jarruttanut menoa.
Ryan Lasch – Hopeakauden pistepörssin voittaja pisteillä 62. Tällä kaudella pelejä alla 38 ECHL:ssä , AHL:ssä sekä Ruotsin liigassa. Pisteitä koossa 22. Ei ole onnistunut.
Justin Hodgman – Nousi viime kaudella liki lahtelaiseksi legendaksi ja teki pisteitä kaikkiaan 53.
Tällä kaudella pelannut Magnitogorskissa 51 ottelua tehopistein 31. Koska liiga on kovempi kuin kotoinen SM-liiga, voidaan katsoa miehen onnistuneen. Siirto jatkossa jopa NHL:aan mahdollinen.
Arttu Luttinen – Viime vuoden kapteeni. Teki 18 maalia ja yhteensä 35 tehopistettä. Nyt HIFK:ssa kasassa pisteet 7+13. Ei ole onnistunut.
Tero Koskiranta – Hopeakaudella tehot 10+32, nyt TPS:ssa kasassa 9+20. Ei ole onnistunut kantamaan vastuutaan TPS:n ykkössentterinä.
Joonas Järvinen – Viime kaudella läpilyönti liigaan ja maajoukkueeseen. Miehen vastuuseen ei kuulu tehojen tekeminen, joten jo se, että mies on pelannut koko kauden AHL:ssa onnistuneesti, saa meikäläisen antamaan Järviselle plusmerkkisen papukaijamerkin.
Lisäksi joukkueesta lähtivät Max ”liian hyvä kolmoskenttään” Wärn, Joonas Jalvanti, Teemu Rinkinen, Aaron Brocklehurst ja Jyri Marttinen. Ainoastaan Jalvannin voidaan katsoa nostaneen tasoaan viime vuodesta Bluesin alakerrassa. Rinkinen aloitti hyvin, mutta on sittemmin taantunut normipisteisiinsä. Brockle löysi Saksasta oman tasonsa ja Wärnistä en edes viitsi mainita.
Jokohan olisi aika myöntää, ettei viime vuoden joukkue ollut yksilöinä kovinkaan kummoinen. Sen sijaan valmennus ja joukkuehenki yhdessä olivat jotain sellaista, jota ei ihan joka vuosi liigassa nähdä. Sinänsä helpottavaa huomata, ettei hyvään menestykseen välttämättä tarvita parhaita pelaajia. Tarpeeksi keskivertopelaajia, jotka nöyrästi toteuttavat valmentajansa ohjeita saattaa hyvinkin riittää pitkälle. Mihin se sitten tänä vuonna riittää, nähdään parin viikon sisään?
Urheilu-uutisia – Suomi hävisi
MM-hiihdoissa on edetty odotetusti Norjan tahtiin ja muille on jätetty vain murusia. Kyllä vaan vuonomaassa osataan…Onko kyseessä valmennuksen ja harjoittelun ylivoimainen osaaminen vai sittenkin joku salainen dopingresepti? Vai olemmeko me suomalaiset vain laiskistuneet ja pulskistuneet kansakuntana? Eihän kukaan enää nykyään hiihdä kouluun kesät talvet?
Väitetään että antidoping toimikunnassa toimivat henkilöt vuotavat tietoja oman maansa hiihtovaikuttajille siitä milloin ja missä testejä tehdään ja mitkä aineet testeissä näkyvät. Mitään näyttöähän tästä ei ole olemassa. Joka tapauksessa doping on pohjaton suo ja joka ainoa voittaja saa jatkossakin todistella puhtauttaan.
Ensimmäistä kertaa tällä viikolla heitettiin epäilyksen varjo myös Norjan hiihdon päälle, kun ruotsalainen dokumentti paljasti mm. Björn Dählien korkeat veriarvot 90-luvulla. Tämä ei tullut ainakaan minulle suurena yllätyksenä, sillä mm. Sinivalkoinen valhe-dokumentissa jo asiaa sivuttiin.
90-luvulla epo tuli vahvasti kuvaan mukaan ja sitä käyttivät tiettävästi suurin osa huippuhiihtäjistä, mikä on ymmärrettävää, kun testiä epon löytämiseen ei ollut.
Ehkäpä 15 vuoden päästä saamme tietää minkä tropin voimalla tämän päivän huippuhiihtäjät hiihtävät. Ei ainakaan mustikkasopan voimalla, siitä olen varma…
Pete Salomaa