Mies – uskallatko katso peiliin?

Me miehet ajattelemme edelleen ylimaskuliinisesti. Kun kuulemme sanan feministi, pistoolin varmistin poistetaan päältä ja siirrytään hyökkäysasemiin. Me olemme muka saaneet kärsiä jo tarpeeksi ja joutuneet alakynteen. Ne tulee ja jyrää meitin! Kuka pitää enää huolta lihaa syövästä, omalla autolla ajavasta ylipainoisesta heterosta tosimiehestä, joka ei voi sietää maahanmuuttajia eikä korkeakulttuuria?

Onneksi edellä mainittu stereotyyppi on jo kuolemaantuomittu laji myös meillä Suomessa. Siitä huolimatta vähän aikaa sitten käydyssä presidentinvaalikamppailussa harva miesehdokas – enemmistön mukana myös yksi nainen – edes ymmärsi, mitä läntisen naapurimaamme lanseeraama feministinen ulkopolitiikka tarkoittaa. Vanhoillisimmat jäärät käsittivät sen merkitsevän samaa kuin feminismi – ja nimenomaan sanan vääristyneimmässä muodossa.

Kun miespuolinen elokuvaohjaaja paljastuu kyseenalaisia työtapoja noudattavaksi alistajaksi, siihen asti lähinnä vain penkkiurheilua harrastaneista kaljamahoista tulee yllättäen suuria kulttuurin ystäviä. Vajaa vuosi takaperin keskusteltiin kiihkeästi, kuka tarvitsee enää Tuntemattoman sotilaan kolmatta elokuvaversiota. Nyt samat tyypit vannovat yhtä äänekkäästi Aku Louhimiehen taiteellisten ansioiden nimeen.

Louhimiehen, Törhösen ja kumppanien puolustajien on turha vähätellä, että naisnäyttelijät tuovat esiin kymmenen vuoden takaisia tai sitä vanhempia tapahtumia. Tai että löytyyhän elokuvamaailmasta muitakin arvostettuja nimiä, aina Hitchcockista, Kubrickista, Polanskista ja Allenista lähtien, jotka ovat kohdelleet naisnäyttelijöitä kuin karjaa. Se, että näistä asioista uskalletaan puhua vasta nyt, kertoo, miten kipeitä ne ovat tapahtumahetkellä olleet.

Suomen elokuvahistoria tuntee ainakin kaksi arvostettua ohjaajaa, teatterielämä vähintään yhden äärimmäisyyksiin menneen gurun ja tv-viihdekin yhden kaupallisen suurnimen, joiden sovinistinen örvellys vaatisi kunnollisen selvityksen, vaikka he ovat kaikki kuolleet. Mitä todennäköisimmin näitä nimiä löytyy vielä enemmänkin.

Länsimaisessakin oikeuskäsityksessä on rikoksia, joiden vanhentumisesta voi olla montaa mieltä. Murha ei Suomessa vanhene koskaan. Natsi-Saksan rikollisia jahdanneet olivat sitä mieltä, että julmurit eivät tule koskaan välttymään rangaistukselta, eivät edes vanhoilla päivillään. En itsekään näe massamurhaajan tai seksuaalisen hyväksikäyttäjän korkeaa ikää syyksi mahdolliselle armahdukselle.

Kun tarkastellaan uhrin ja hyväksikäyttäjän asemaa, järjestään kaikki asettuvat uhrin puolella. Mutta kun aletaan puhua miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vielä tänä päivänä maskuliinisimmat uroot nousevat takajaloilleen. Naiset ovat yhä selvästi heikompi sukupuoli. He saavat kärsiä ja jäävät miesten varjoon jopa niin kutsutuissa hyvinvointivaltioissa. Ainoastaan, kun taistellaan jälkikasvun huoltajuudesta, naiset ovat vahvoilla. Yhä useampi lapsi kasvaa aikuiseksi yksinhuoltajaäidin helmoissa.

Miksi sitten tällä tavoin varttuneesta pojasta tulee edelleen isänsä kaltainen sovinisti? Onko siihen syypäänä äiti, jonka alistetun ja ankean arjen tämä on varmasti nähnyt vai isä, joka ei ole antanut kunnollista miehen mallia ja opettanut kantamaan vastuuta? Sukupuolten väliseen tasa-arvoon on vielä pitkä matka, ja sen taistelun etunenässä tulisi jatkossa kaikkien olla mukana. Moniko meistä miehistä uskaltaa katsoa peiliin? Louhimies on sinne jo ainakin vilkaissut.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO