Mies – uskallatko katso peiliin?

Me miehet ajattelemme edelleen ylimaskuliinisesti. Kun kuulemme sanan feministi, pistoolin varmistin poistetaan päältä ja siirrytään hyökkäysasemiin. Me olemme muka saaneet kärsiä jo tarpeeksi ja joutuneet alakynteen. Ne tulee ja jyrää meitin! Kuka pitää enää huolta lihaa syövästä, omalla autolla ajavasta ylipainoisesta heterosta tosimiehestä, joka ei voi sietää maahanmuuttajia eikä korkeakulttuuria?

Onneksi edellä mainittu stereotyyppi on jo kuolemaantuomittu laji myös meillä Suomessa. Siitä huolimatta vähän aikaa sitten käydyssä presidentinvaalikamppailussa harva miesehdokas – enemmistön mukana myös yksi nainen – edes ymmärsi, mitä läntisen naapurimaamme lanseeraama feministinen ulkopolitiikka tarkoittaa. Vanhoillisimmat jäärät käsittivät sen merkitsevän samaa kuin feminismi – ja nimenomaan sanan vääristyneimmässä muodossa.

Kun miespuolinen elokuvaohjaaja paljastuu kyseenalaisia työtapoja noudattavaksi alistajaksi, siihen asti lähinnä vain penkkiurheilua harrastaneista kaljamahoista tulee yllättäen suuria kulttuurin ystäviä. Vajaa vuosi takaperin keskusteltiin kiihkeästi, kuka tarvitsee enää Tuntemattoman sotilaan kolmatta elokuvaversiota. Nyt samat tyypit vannovat yhtä äänekkäästi Aku Louhimiehen taiteellisten ansioiden nimeen.

Louhimiehen, Törhösen ja kumppanien puolustajien on turha vähätellä, että naisnäyttelijät tuovat esiin kymmenen vuoden takaisia tai sitä vanhempia tapahtumia. Tai että löytyyhän elokuvamaailmasta muitakin arvostettuja nimiä, aina Hitchcockista, Kubrickista, Polanskista ja Allenista lähtien, jotka ovat kohdelleet naisnäyttelijöitä kuin karjaa. Se, että näistä asioista uskalletaan puhua vasta nyt, kertoo, miten kipeitä ne ovat tapahtumahetkellä olleet.

Suomen elokuvahistoria tuntee ainakin kaksi arvostettua ohjaajaa, teatterielämä vähintään yhden äärimmäisyyksiin menneen gurun ja tv-viihdekin yhden kaupallisen suurnimen, joiden sovinistinen örvellys vaatisi kunnollisen selvityksen, vaikka he ovat kaikki kuolleet. Mitä todennäköisimmin näitä nimiä löytyy vielä enemmänkin.

Länsimaisessakin oikeuskäsityksessä on rikoksia, joiden vanhentumisesta voi olla montaa mieltä. Murha ei Suomessa vanhene koskaan. Natsi-Saksan rikollisia jahdanneet olivat sitä mieltä, että julmurit eivät tule koskaan välttymään rangaistukselta, eivät edes vanhoilla päivillään. En itsekään näe massamurhaajan tai seksuaalisen hyväksikäyttäjän korkeaa ikää syyksi mahdolliselle armahdukselle.

Kun tarkastellaan uhrin ja hyväksikäyttäjän asemaa, järjestään kaikki asettuvat uhrin puolella. Mutta kun aletaan puhua miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vielä tänä päivänä maskuliinisimmat uroot nousevat takajaloilleen. Naiset ovat yhä selvästi heikompi sukupuoli. He saavat kärsiä ja jäävät miesten varjoon jopa niin kutsutuissa hyvinvointivaltioissa. Ainoastaan, kun taistellaan jälkikasvun huoltajuudesta, naiset ovat vahvoilla. Yhä useampi lapsi kasvaa aikuiseksi yksinhuoltajaäidin helmoissa.

Miksi sitten tällä tavoin varttuneesta pojasta tulee edelleen isänsä kaltainen sovinisti? Onko siihen syypäänä äiti, jonka alistetun ja ankean arjen tämä on varmasti nähnyt vai isä, joka ei ole antanut kunnollista miehen mallia ja opettanut kantamaan vastuuta? Sukupuolten väliseen tasa-arvoon on vielä pitkä matka, ja sen taistelun etunenässä tulisi jatkossa kaikkien olla mukana. Moniko meistä miehistä uskaltaa katsoa peiliin? Louhimies on sinne jo ainakin vilkaissut.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Osallisuuskoordinaattori Sanna Virta: Lahtelaiset ovat ottaneet hyvin vastaan osallistuvan budjetoinnin
Markkinagallup Päijät-Hämeen aluevaaliehdokkaille
Mato Valtonen: Lahti on potenut aina identiteettikriisiä, mutta se on hieno kaupunki
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Jumalanpalvelukset jatkuvat normaalisti, mutta kirkkosalin tiloja osastoidaan koronaturvallisiksi
Kestävän liikkumisen hankepäällikkö Anna Huttunen: Älypyörätielle asennettiin uudet infotaulut ja niitä lisätään eri puolille kaupunkia
Sote-keskustelu jatkuu: Seppo Korhonen vastaa Marina Erholalle
Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymän toimitusjohtaja Marina Erhola: Tietämys hyvinvointialueen valmistelusta ei vielä ole riittävällä tasolla
Pasi Tuomaila: Päihteiden helppo saatavuus on suurin ongelma Lahdessa
Valosuunnittelija Mikko Skyttä:
 Perhepuiston linnassa on paljon muotoja ja niiden kanssa on mukava leikkiä valoilla
Kaupunginvaltuutettu Maria Mäkynen: Ylisukupolvinen pahoinvointikierre on katkaistava Lahdessa
Kaupunginvaltuutettu Niko Liukkonen: Lahden kaupungin talousarvion tulisi olla plussalla
Lahden seudun työllisyyden kuntakokeilussa vaikeuksia
Kaupunginvaltuutettu Marju Markkanen: Haluan olla rakentamassa hyvinvoivaa ja elinvoimaista Lahtea
Erkki Nieminen: Liisu on liian kallis ja kehitys menee väärään suuntaan
Kaupunginvaltuutettu Martti Talja: Lahdesta tulee tehdä hyvä ja turvallinen kaupunki asua
Kaupunginvaltuutettu Anna Kupiainen: Lahdessa on paljon hyvää ja näitä asioita pitää nostaa esille
Kaupunginvaltuutettu Jari Rissanen: Toivon, että päihdeongelmaan on saatu kestäviä ratkaisuja vuoteen 2025 mennessä
Työministeri Haatainen vieraili Lahdessa
Kaupunginvaltuutettu Tuomas Sorsa: Haluaisin, että Lahti olisi Suomen houkuttelevin paikka yksityisille investoinneille
Toimitusjohtaja Jouni Lillman: Kuudennes Ali-Juhakkalan jätevedenpudistamon sähköstä tuotetaan tulevaisuudessa aurinkoenergialla
ARKISTO