Nyt se sitten vihdoinkin taas käynnistyy, nimittäin SM-liiga. Tai eihän se enää ole SM-liiga, vaan pelkistetysti pelkkä Liiga. Mielenkiintoa piisaa alkavaan kauteen taas paljon. Suurin muutos edellisiin kausiin on tietenkin Jokereiden kohua ja puhetta aiheuttanut siirtyminen KHL:ään ja Vaasan Sportin nostaminen Mestiksestä Jokereiden tilalle. Hienoa saada uusi seura liigaan, joten toivotetaan Vaasa tervetulleeksi liigaan.
Ainakin fanipuoli on Vaasassa kunnossa, sillä en ole aikaisemmin nähnyt sellaista vieraskannattajien invaasiota Lahden jäähallissa, kun nähtiin pari kautta sitten karsintojen ensimmäisessä pelissä. Toivottavasti Sportin fanit jaksavat kannustaa omiaan läpi epäilemättä raskaan kauden samalla tavalla, vaikkei voittoja tulisikaan samaan tahtiin kuin Mestiksessä. Ensi vuonna saamme mukaan liigaan toivottavasti myös Kouvolan, josta Pelicans saisi todellisen paikallisvastustajan.
Pelicans vuosimallia 2014-15 on valmis haastamaan Liigan kärkijoukueet
Siirrytäänpä sitten tarkkailemaan Pelicansin joukkuetta. Joukkue on nuorentunut viime kaudesta, sillä vielä viime kaudella Pelicansilla oli enemmän pappa-osaston pelaajia kuin potentiaalisia, urallaan eteenpäin pyrkiviä nuoria. Valmentaja Lämsä on harjoituskaudella antanut mukavasti vastuuta myös omille nuorille, jotka ovat myös huutoon vastanneet. Pankaapa vain korvan taakse nimet Eetu Sopanen, Taavi Vartiainen, Miska Siikonen ja Hannes Björninen. Näillä näkymin jokainen heistä tulee tekemään debyyttinsä liigassa tällä kaudella. Ja nämä pojat eivät muuten tyydy statistin tai täytemiehen rooliin.
Maalivahtiosasto on pysynyt samana eli ykkösmaalivahdin viittaa kantaa Jere Myllyniemi ja Janne Juvonen tuuraa tarvittaessa. Harjoituskausi on jo näyttänyt, että Juvonen tulee saamaan edelliskautta enemmän näyttöpaikkoja ja hyvä niin, sillä nuoressa miehessä on potentiaalia, jota ei kannata tuhlata penkillä istumiseen. Myllyniemi on parhaimmillaan maaginen, mutta kestääkö psyyke kovenevan kilpailun? Liigan mittakaavassa Pelicansilla on hyvä ja luotettava maalivahtikaksikko, mutta ihan sarjan huipputasoa se ei ole, jos verrataan vaikkapa Kärppien Karhunen-Tarkki -tandemiin.
Puolustuksessa on kaksi selkeää paria ja niiden takana onkin sitten kovempi kilpailu kahdesta jäljelle jäävästä pelipaikasta. Latvala, Tuhkanen, Kudelka ja Leimu kansoittavat kahta ensimmäistä pakkiparia. Kolmospariin riittää tarjontaa. Laurila, Pietilä, Hurri ja Manelius kisaavat melko tasaisesti peliajasta. Näillä näkymin Laurila ja Pietilä ovat lähimpänä aloituskokoonpanoa. Lisäksi reserviin jää vielä nuorin Sopanen eli Eetu. Pakkikalusto on hyvässä kunnossa ja vaihtoehtojakin riittää.
Hyökkääjistöstä löytyy taistelutahtoa (Tyrväinen, Mustonen, Alanne, Smotherman, Vartiainen), käsiä ( Redenbach, Repik, Paakkolanvaara, Hakulinen) ja arvaamattomuutta ( Leimu, Sopanen, Hakulinen). Kokoonpano on ketjuissa elänyt pitkin harjoituskautta loukkaantumisten vuoksi, eikä kentällisiä ole päästy sementoimaan halutuiksi. Ainakin alkukaudesta ykkösketjussa voisivat viilettää ulkomaalaiskolmikko Smotherman – Redenbach- Repik, jolloin kakkosketjun miehittäisivät Mustonen – Saarenheimo – Sopanen. Toinen vaihtoehto voisi olla Mustosen ja Smothermanin paikkojen vaihtaminen päikseen. Kolmonen olisi muodossa Alanne – Paakkolanvaara – Tyrväinen ja nelosketju voisi olla vaikkapa muodossa Ritamäki – Lahtela – Vartiainen. Lämsällä on varmuudella useampikin eri variaatio mielessään, jos näillä miehityksillä peli ei kulje ja miehiä voidaan helpostikin vaihtaa ketjujen välillä ilman että pelin taso sen kummemmin laskee.
Lokakuun puolenvälin tienoilla vapautuvat sairastuvalta Anrei Hakulinen ja Hannes Björninen, jotka varmasti antavat rutkasti lisää variaatiomahdollisuuksia valmennukselle. Varsinkin Hakulisen paluuta jäälle odottaa moni lahtelainen kiekkojännäri vesi kielellä. Sen verran kovat näytöt toisen polven kiekkoilija ehti harjoitusotteluissa antamaan. Näillä näkymin Hakulinen pudottaisi Alanteen nelosketjuun ja Björninen pudottaisi Lahtelan pois kokoonpanosta. Niin ja löytyyhän sieltä vielä paluumuuttaja Jesse Rohtlakin, joka on käyttökelpoinen vaihtoehto kolmos- ja neloskenttiin. Lisäksi erittäin toivottavaa olisi Marko Pöyhösen paluu liigajäille vai onko miehen ura jo lopullisesti ohi päävamman vuoksi? Kunhan loukkaantumiset saadaan minimiin, on Lämsällä käsissään positiivinen ongelma. Ketkä saavat peliaikaa?
Entäpä sitten valmennus? Tomi Lämsä palaa kotikaupunkiinsa ja nyt on sitten niiden todellisten näyttöjen aika. Jokereissa mies oli todella kovassa paikassa. Ehkäpä jopa vähän liiankin kovassa paikassa ja lisäksi vielä aika kylmiltään ilman sen suurempaa kokemusta. Ensimmäisellä kaudella runkosarjan voitto kertoo hyvää, toisaalta toinen kausi päättyi potkuihin. Lämsä on Erkka Westerlundin oppipoika ja jos oppi-isältä on yhtään tarttunut mitään mukaan, on Pelicans saanut hyvän valmentajan. Miehen uskottavuus voi pimeinä marraskuun iltoina olla koetuksella, jos peli ei luistakaan. Peukkua sen sijaan pitää nostaa Lämsälle jo tässä vaiheessa siitä että mukavasti mies on antanut nuorille peliaikaa ja näyttöpaikkoja. Lisäksi Pelicansin pelitapa on nyt nopempi ja aggressiivisempi kuin viime kaudella. Hyökkäyksiin pyritään lähtemään nopeasti ja hyökkäykset pyritään ajamaan suoraan maalille. Maalin takana kuikkimista tuskin paljon nähdään ensi kaudella. Lämsä haluaa nähdä jäällä joukkueen, joka joka ilta antaa kaikkensa. Lahden jäähallista halutaan tehdä paikka, jossa on inhottava pelata. Paikka, jossa vierasjoukkue ei pääse helpolla. Kuulostaa hyvältä, toivottavasti nuo teesit myös toteutuvat, eivätkä jää jääkiekkojargoniksi. Muniinpuhaltelijoita ei kukaan jaksa katsoa koko kautta.
Seuraa heitä:
Janne Juvonen – haastaako nuori mies vihdoinkin Myllyniemen ykkösmaalivahdin paikasta? Harjoituskausi on näyttänyt ainakin hyvältä.
Tomas Kudelka – Kuinka monta kertaa mies niistää vastustajan nenän oman maalin edustalla? Puolustuksen fyysinen liideri.
Anrei Hakulinen – Nouseeko lempinimen ”taikuri” saanut Hakulinen jo ensimmäisellä kaudellaan lahtelaisyleisön suursuosikiksi isänsä tapaan?
Potentiaalia kyllä löytyy.
Joel Mustonen – Viime kaudella jo positiivinen yllätys, nyt päässyt treenaamaan moneen vuoteen kunnolla. Tie auki maajoukkueeseen asti.
Ja loppuun tietenkin vielä Omalähiön perinteinen ”Musta tuntuu”-runkosarjaennustus ilman minkäänlaisia perusteluja:
1. Kärpät
2. Lukko
3. Tappara
4. TPS
5. HIFK
6. Jyp
7. Pelicans
8. Saipa
9. Blues
10. Ässät
11. Kalpa
12. Ilves
13. HPK
14. Sport
-Pete Salomaa-