Erkka Westerlundin MM-kisoihin valmistautuva leijonajoukkue on kokenut ennennäkemättömän määrän kieltäytymisiä. Yksi on loukkaantunut, toista ei kiinnosta, kolmannella on seuraneuvottelut kesken, neljäs haluaa harjoitella, viides on henkisesti poikki pitkästä kaudesta jne…. Syitä on monia, mutta tosiasia on, että tämän vuoden kisamiehistö on yksi kaikkien aikojen huonoimpia, ainakin näin etukäteen paperilla ajatellen. Toisaalta eihän Suomella pitänyt olla mitään mahdollisuuksia Sotshissakaan, kun vastasssa oli suuret NHL-tähdet ja silti kisoista tultiin pronssit kaulassa.
Mm. Tanskalla on kaksinkertainen määrä NHL-miehiä Suomeen verrattuna ja Ranskallakin yhtä monta kuin Suomella. Mutta onko NHL-status se autuaaksi tekevä asia, jolla mestaruuksia voitetaan? Ei ole. Kyse on joukkuepelistä, ei tilipussin koosta tai pistepörssin voitoista.
Kaiken lisäksi joitakin tuntuu harmittavan se seikka, että kovin moni kevään leijonista pelaa ensi kaudella KHL-Jokereissa. Onhan Jokereiden valmentaja juurikin Westerlund ja GM molemmissa joukkueissa Jari Kurri. Mm. Urheilulehti nosti esiin suuren salaliittoteoria, jossa Westerlund on valinnut joukkueeseen vain tulevia Jokereita, vaikka tarjolla olisi parempiakin pelaajia. Pelaajien sopimuksessa kun kuulemma lukee bonuksena MM-kisamatka…En tiedä mitä sieniä Urheilulehden toimituksessa popsitaan, mutta ajatus tälläisestä salaliitosta on kaiken kaikkiaan naurettava ja lapsellinen, eikä sovi lehdelle, joka haluaa olla uskottava lehti urheilun saralla. Totaalista Seiska-kamaa, jolla kerätään vain ja ainoastaan huomiota.
Westerlund mainitsi itsekin, ettei nyt ole valittu 20 parasta pelaajaa, vaan kuhunkin rooliin sopivimmat. Erkka on roolituksen mestari ja varmasti tietää minkälaiset pelaajat haluaa kuhunkin rooliin. Hän on seurannut nyt joukkueeseen valittuja pelaajia läpi vuoden ja on tietenkin luonnollista, että samoja naamoja löytyy myös Erkan ensi kauden Jokeri-joukkueesta. Nämä ovat miehiä joihin hän luottaa niin maajoukkueessa kuin seurajoukkueessakin. Kiva nähdä miten kisoissa käy. Mestaruuteen en usko, mutta sijat 3-8 lienee realismia.
Santiago Perunapelto
Tulipa käytyä katsomassa jalkapalloa. Lahti kohtasi SJK:n ja hallitsi matsia mielin määrin, mutta silti pisteet tasattiin. Kaiken huomion itse pelistä vei karmeassa kunnossa oleva nurmi, joka esti tehokkaasti kaikenlaisen lyhytsyöttöpelin. Pallo kun pomppi minne sattui, jos yritti pelata lyhyillä syötöillä. Niinpä peli olikin melkoista potkupalloa, jossa pitkät pallot maalille seurasivat tylsästi toisiaan.
Onneksi Lahti sai monista maalipaikoistaan edes sen yhden maalin, jolla orastava nöyryyttävä tappio käännettiin tasapeliksi. SJK:n ainoa maalikin syntyi nurmen huonon kunnon avustuksella, kun pallo pomppasi turvekasasta Jani Tanskan jalan yli ja seinäjokelainen valkopaita viipotti yksin läpi.
Muutenkin hiihtostadion alkaa olemaan surkeassa jamassa. Tulostaulu nököttää surkeana paikallaan käyttämättömänä, kun uutta ei tilalle saada. Pelitilanne ja peliaika näytetään pienellä näytöllä keskiviivan kohdalla, lisäksi äänentoisto on suoraan 70-luvulta. Puhumattakaan pääkatsomosta, joka suljetaan heinäkuussa romahdusvaaran vuoksi. Perkele mitä puuhastelua sanon minä! Lahden kaupungin tulee hoitaa nämä asiat kuntoon pikaisesti, muuten yleisö kaikkoaa.
Joukkue ja Hasse toimistolla tekevät parhaansa näissä olosuhteissa mitkä Lahdessa vallitsevat, mutta ei yleisöä paikalle houkutella Sinfonia-orkesterin bändillä (ihan hauska ”hassemainen” idea..), vaan hyvällä ja tuloksekkaalla pelillä. Moisessa perunapellossa ei Lahden taitava joukkue pääse oikeuksiinsa, mikä on sääli, sillä kotiyleisölle olisi varmasti kiva näyttää parempaa peli-ilmettä. Onneksi FC Lahti on aloittanut kautensa niin, että kärkeen ei ole matkaa kuin kolme pistettä ja kun säät paranevat paranevat kentätkin ja kun kentät paranevat, paranee Lahden pelikin. Silloin kaikki on mahdollista.
– Pete Salomaa –