Laatujournalismin voitto

Sananvapaus on yksi länsimaisen yhteiskuntakäsityksen hienoimmista saavutuksista. Sanotaan, että sanan säilä on tehokkaampi kuin suuremman tulivoiman omaavat aseet. Se on myös sananmukaisesti kaksiteräinen miekka. Toisella puolella voit viiltää vastustajasi yhdellä vedolla hiljaiseksi, mutta joudut myös kantamaan vastuun jokaisesta vedostasi. Eikä nyt puhuta tappamisesta, vaan hiljentämisestä muuten.

Vasta MV-lehden ilmestymisen jälkeen alettiin keskustella kunnolla valemediasta. Valheellisen tiedon levittämiseen oli toki syyllistytty aikaisemminkin. Nuoria journalisteja opetetaan, että niin hyvää tai mehevää uutista ei olekaan, että se kannattaisi uskoa heti todeksi. Aivan ensimmäiseksi kannattaa tarkastaa uutistahon lähteet, koskipa asia politiikkaa, lääketiedettä tai vaikkapa jonkun julkkiksen edesottamuksia.

Lähdeluettelo saattaa vaikuttaa hyvinkin vakuuttavalta, varsinkin pituutensa puolesta, mutta se ei välttämättä ole sitä. Eräskin nimekäs vaihtoehtoisia ravintosuosituksia Suomessa jakava lääkäri liittää artikkeliensa tueksi tarkat lähteet, mutta niiden tutkimustulokset itse asiassa kumoavat kyseisen gurun väitteet. On siis myös syytä lukea, mitä lähteissä kirjoitetaan. Tällaiseen lähdekriittiseen soppaan lisäsi aikoinaan oman järeän puulusikkansa kirjailija Veikko Huovinen, virne silmäkulmassaan. Hänen teoksensa Veitikka kertoi Adolf Hitleristä ja avasi ensi näkemältä muka aivan uusia näkökulmia yhden maailman karmeimman diktaattorin elämään. Kirjassa oli liitteenä laaja lähdeluettelo.

Suuri osa lukijoista meni halpaan, kuten tarkoitus olikin. Tarkempi tutkimus osoitti Huovisen pirullisen juonen. Lähteet olivat aitoja, mutta niillä ei ollut välttämättä mitään tekemistä koko käsiteltävän aiheen kanssa. Ne saattoivat koskea mitä uskomattomimpia asioita. Olisi vain puuttunut, että kirjailija olisi liittänyt omat ravintolalaskunsakin niihin. Huovisen osoitti, miten helposti fiksutkin ihmiset ovat uunotettavissa. Hänen perimmäinen tarkoituksensa oli kuitenkin varoittaa, että ei kannata lähteä yhdenkään äärisuuntauksen vietäväksi. Natsi-Saksa oli aikaansa edellä nimenomaan propagandan hallinnassa.

Netin jälkeen valeuutiset ovat vallanneet valtoimenaan alaa. Kokeilkaapa vaikka piruuttanne lähettää Facebookissa vanha sääuutinen, jossa Suomeen povataan ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kylmää tai lämmintä säätä. Vastaanotto voi olla kauhunsekainen, sillä harva viestin vastaanottajista vaivautuu katsomaan, milloin uutinen on päivätty. Näin mediakriittisiä me itseämme mediakriittisinä pitämämme suomalaiset oikeasti olemme.

Kesti kuitenkin aikansa ennen kuin sananvapauden ritarina aikaisemmin tunnettu Suomi sai valemedian suurimman paskatykin, eli MV-lehden piipun tukittua. Lainaan suoraan aiheesta kirjoittaneen, Hesarin oikeustoimittaja – paino sanalla oikeus – Susanna Reinbothin tekstiä: ”Helsingin käräjäoikeuden tuomio MV-lehden jutuissa ei jätä sijaa tulkinnoille. Sananvapaudella on rajat, ja Ilja Janitskin ja Johan Bäckman ylittivät ne ryminällä”. Suuri yleisö tuntee Reinbothin tällä hetkellä ehkä parhaiten tv-sarja Keisari Aarnion tiimoilta.

Reinboth selventää, että Janitskin ja Bäckman aiheuttivat uhreilleen niin vakavia kärsimyksiä, että oikeus vertasi tekoja pahoinpitelyihin rangaistuksia määritellessään. Törkeän kunnianloukkauksen ja vainoamisen määritelmä ei enää riittänyt. ”Janitskin ja Bäckman ovat nyt saaneet ankaran rangaistuksen. Moni heidän vihakampanjaansa osallistunut sen sijaan livahtaa rikospaikalta ilman seuraamuksia”, hän jatkaa. Reinbothin mukaan miesten toiminta rakentui netin kautta tulevaan massavoimaan: ”Vaikka yksittäisen viestittelijän rooli oli pieni, kokonaisvaikutus uhrin elämään oli tuhoava. Oikeusjärjestelmä ei kaikkia viestittelijöitä tavoita. Toivottavasti heillä on edes omatunto.”

Käräjäoikeus tuomitsi MV-lehden perustaja Ilja Janitskinin vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Venäläisessä mediassa Suomi-asiantuntijana kunnostautunut Johan Bäckman sai vuoden ehdollisen vankeustuomion.

Otsikoin, että kyse oli torjuntavoitosta, sillä sotaa valemediaa vastaan ei ole vielä lainkaan voitettu, vaan se on vasta alkamassa. Kannattaakin lukea niitä netissä tulvivia viestejä entistä kriittisemmin.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kaupunginvaltuutettu Anna Kupiainen: Lahdessa on paljon hyvää ja näitä asioita pitää nostaa esille
Kaupunginvaltuutettu Jari Rissanen: Toivon, että päihdeongelmaan on saatu kestäviä ratkaisuja vuoteen 2025 mennessä
Työministeri Haatainen vieraili Lahdessa
Kaupunginvaltuutettu Tuomas Sorsa: Haluaisin, että Lahti olisi Suomen houkuttelevin paikka yksityisille investoinneille
Toimitusjohtaja Jouni Lillman: Kuudennes Ali-Juhakkalan jätevedenpudistamon sähköstä tuotetaan tulevaisuudessa aurinkoenergialla
Kaupunginvaltuutettu Sari Niinistö: Lahti on mainettaan parempi ympäristökaupunki
Kaksi ministeriä vieraili Anttilanmäen koulussa
Puheenjohtaja Anneli Peltokukka: Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistys kerää materiaalia historiateosta varten
Launeen keskuspuiston Sorsalampeen istutettiin karppeja
Toiminnanjohtaja Jukka Ihalainen: Jokainen lapsi on aina pelastettava elämälle
Sähkäauto on toiminut partioajossa luotettavasti
Itsepalveluaika lisää Launeen kirjaston käyttömahdollisuuksia
Evakkopatsaan paljastusjuhla oli näyttävä ja upea tilaisuus
Vesa Lempinen ja Heikki Känsälä: Sähköautojen latauspisteiden rakentamiseen voi saada tukea
Anttilanmäen Kyläjuhlat oli yhteisöllisyyden voimannäyte
Marju Markkanen (sd.): Lahdessa haluttiin kunnioittaa lahtelaisten tahtoa jakamalla paikat solidaarisella prosenttimallilla
Maakuntajohtaja Niina Pautola-Mol: On luksusta juoda vettä suoraan hanasta ja pulahtaa puhtaaseen järveen uimaan
Omalähiö lomailee 5.7. – 1.8.
Projektipäällikkö Jari Volanen: Patomäen kentällä tehdään nyt viimeisiä maastomuotoiluja ja vihertöitä
Perussuomalaisten kannatus kasvoi huomattavasti Lahdessa, vanhat puolueet menettivät valtuustopaikkoja
ARKISTO