Suomalaisetkin ovat alkaneet tehtailla tv-sarjoja, joissa päähenkilö tai useampi sellainen matkustelee ympäri maailmaa ja tutustuu samalla eri maiden ruoka- ja juomakulttuuriin. En tiedä, johtuuko siitä, että absolutisti kulinaristi on saanut lähtöpisteessä yhtä huonot eväät matkalleen kuin vegaani osallistuessaan kokkikisaan, kun suomalaiset reissumiehet ovat päättäneet nimenomaan korostaa juomapuolen osuutta.
Ehkäpä oppia on otettu myös Docventures- ja Madventures-ohjelmien Riku Rantalalta ja Tuomas Milonoffilta, jotka vetivät kulinaariset kokeilunsa sellaisiin mittoihin, ettei haastajaa taida aivan äkkiä löytyä. Pojat testasivat kaikkea, minkä laki sallii – ehkä jotain sieltä harmaaltakin alueelta.
Tuoreemmasta ohjelmatarjonnasta mieleen ovat jääneet erityisesti kaksi sarjaa: Burgerimies ja Miksun baarin toinen kausi. Burgerimies on yhtä kuin Suomen ensimmäinen Top Chef, Akseli Herlevi. Hän matkasi Yhdysvaltain länsirannikolta etelän kautta New Yorkiin etsiessään täydellistä hampurilaista. Samalla dipattiin kurkkuun muutakin kuin ranskalaisia, ja enemmän kuin lääkäri määrää. Joku toimittajista kysyi Akselilta, oliko hän reissun aikana lainkaan selvin päin. Mies vastasi, että riippuu, mitä humalatilalla tarkoitetaan. Kuvausten väliin osui kuulemma joitakin palaveripäiviä, jolloin oli pakko olla juomatta.
Miksun baarin estottomasti juopottelevat veijarit, Miksu itse, apupoika Jere ja Fuengirolasta löytynyt vanha suomalaistuttu palasivat taas Espanjan Aurinkorannikolta oluenhakureissusta pitemmän kaavan kautta, pakettiautolla. Matkan aikana marbellalaisesta pienpanimosta hankittu ja Suomessa myyntiin tarkoitettu kaljalasti juotiin melkein loppuun. Kolmikko yritti myös maistella jotoksen aikana niin espanjalaisia, ranskalaisia kuin saksalaisiakin herkkuja, mutta Jere alkoi kakoa sisuksiaan ulos kaikista Mäkkärin juustohampurilaisia eksoottisemmista annoksista. Hän oli kuin sananlaskun vasikka, joka pärjää hyvin pelkästään juomallakin.
Akselin ja Miksun ulkomaalaiset kollegat eivät tee dokaamisesta välttämättä aivan yhtä suurta numeroa. Englantilainen julkkiskokki Rick Stein on etsinyt Ylen Teemalla suussa sulavia ruokalajeja eurooppalaisista pääkaupungeista. Hän todennäköisesti kavahtaisi ajatustakin ottaa loivennusta aamutuimaan, vaikka se olisi maan tapa. Viinamäen miehiä ei ole myöskään kirosanoja suustaan päästelevä skotti, Gordon Ramsay, joka ottaa kyllä paukun, mutta ei enää toista. Sellaisesta määrästä hän tulisi omien sanojensa mukaan liian nopeasti känniin. Sen sijaan Ramsay on avoimesti avautunut veljensä huumeriippuvuudesta ja epäonnistuneista yrityksistä ohjata tämä hoitoon. Aiheesta on tehty jopa oma tv-ohjelmakin.
Jamie Oliver ottaa kyllä perusbritin tavoin, mutta ei silminnähtävästi humallu ohjelmissaan. Hänen edesmennyt maanmiehensä, kunnon keikarin tavoin pukeutunut Keith Floyd puolestaan tankkasi simppeliä lounasannosta valmistaessaankin vähintään puolella pullollisella viiniä. Ennen kuolemaansa hän kärsikin vakavista terveysongelmista.
Erään huhun mukaan Floyd olisi haastanut tuotantoyhtiönsä oikeuteen sairastelunsa vuoksi ja voittanut jutun, koska työsopimuksessa oli kohta, joka edellytti häntä tutustumaan perin pohjin paitsi eri maiden ruoka-, myös juomavalikoimaan. Tarina lienee urbaanilegenda, mutta perehtymättömyydestä miestä ei voi ainakaan syyttää. Lukuisten ruokaoppaiden ohella hänen kirjallisesta tuotannostaan löytyy hervottoman hauska teos Kaikki kankkusesta (Gummerus, 1993), mikä ei taatusti petä parkkiintuneemmankaan puliukon ennakko-odotuksia. Tavallista tanakampien krapularyyppyreseptien lisäksi se sisältää muun muassa ”Viiden päin raitisteluohjelman”.
Amerikkalainen Anthony Bourdain ei myöskään sylje lasiin, mutta hän on taistellut itsensä irti huumekoukusta. Sarjassaan Kohti tuntematonta, Pohjois-Thaimaata käsittelevässä jaksossa Bourdain veti kuppia kaksi käsin kokkiystävänsä Andy Rickerin kanssa ja avautui yllättäen tv:n katselijoille. Bourdain totesi, että päinvastoin kuin luulisi, hän ei ole alkoholisti. Vaikka hän nauttiikin juttumatkoillaan reippaasti paikallisia virvokkeita ja miestä vahvempaa, hän ei ota kotioloissaan lainkaan alkoholia. Ei osta olutta jääkaappiin, eikä harrasta hyviä viinejä ruoan kanssa. ”Mutta, jos olisin alkoholisti…”, Bourdain miettii ja jatkaa: ”…tämä olisi mitä loistavin ammatti ryypätä, ja Thaimaa paras paikka siihen.”
Ilkka Isosaari