Sm-liigan hektinen ”kolme peliä viikossa”-tahti pisti liigaseurat lujille alkuvuodesta, joten nyt Suikkasen Pelicans-ryhmä viettää Hovista ja Järvistä lukuunottamatta ansaittua maaottelutaukoa.
Pelsut porskuttaa komeasti edelleen toisena vain neljä pinnaa kuopiolaisten takana, tosin Ässät vaanii kolmantena kolmen pinnan päässä ottelun vähemmän pelanneena. Paikka kuuden sakissa alkaa pikku hiljaa näyttämään varmalta, joten seuraava tavoite tulisikin olla neljän sakissa, jolloin pudotuspeleihin saataisiin tärkeä kotietu.
Kun liiga palaa tauoltaan 17.2. Suikkasella on edessään positiivinen kokoonpano-ongelma. Silloin pitäisi kokoonpanossa olla mukana pitkään poissaolleet Wärn, Pikkarainen, Pöyhönen ja Seikola. Näistä Wärnin tilanne lienee epävarmoin, sillä miestä ei ole vielä jäällä edes harjoituksissa nähty. Joka tapauksessa tuo nelikko peleihin palaa ja johonkin kentälliseen heidät pitäisi mahduttaa. Ongelmana on vain se, että ketkä heitetään katsomoon poppareita syömään. Ettei Kaitsulla olisi liian vaikeaa yksinään näitä ratkaista, ajattelin tehdä oman kokoonpanoehdotukseni.
Ykköskenttä pidetään muodossa Lasch-Koskiranta-Luttinen. Kakkoseen pistetään Smolenak-Hodgman-Pikkarainen. Kolmonen muotoon Sopanen-Immonen-Wärn ja nelonen Pöyhönen-Paakkolanvaara-Jormakka. Pakkiparit olisivat Järvinen-Seikola, Latvala-Jalvanti ja Platil-Marttinen. Näin reserviin jäisivät Loppi, Tavi, Rinkinen, Isomäki, Pietilä ja Hurri. Näistä Tavi ja Hurri lienevät lähimpänä avauskokoonpanon paikkaa.
Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää saada sairastuvalta tulevat pelurit hyvään vireeseen ennen kuin pudotuspelit alkavat. Aikaa ei ole kuin 12 ottelua, joten ehdottomasti paljon peliaikaa ainakin Pikkaraiselle ja Wärnille.
Pudotuspelejä ajatellen pelsujen kokoonpano näyttää nyt jopa pelottavan hyvältä. On hyvä maalivahti (Hovinen), puolustuksessa on taitoa (Seikola, Latvala) ja vääntövoimaa ( Järvinen, Platil). Myös hyökkäyksestä löytyy sitä kokoa, fyysisyyttä ja ilkeyttäkin, jota play offeissa juuri tarvitaan. Luulenpa että pudotuspeleissä esiin nousevat sellaiset herrat kuin Pikkarainen, Wärn, Paakkolanvaara, Luttinen ja Smolenak, joilla kyseisiä ominaisuuksia löytyy. Olisiko tämä vihdoinkin se vuosi, kun Lahdessa nähdään ensimmäisen kerran mitalipelejä? Runkosarja päättyy maaliskuun puolivälissä, jolloin ollaan ainakin vähän viisaampia, toisaalta pudotuspelit ovat täysin oma maailmansa, jossa runkosarjan peleillä ei ole mitään merkitystä…
Toisenlaisia kokoonpano-ongelmia sen sijaan on FC Lahden Tommi Kautosella, jonka palapelistä vielä muutama palanen puuttuu. Hieman hämmästyttää tieto, että joukkueeseen on tulossa vielä toinen maalivahti (Szentpeteri tai Bantamoi). Mielestäni Tuomella olisi hyvin voinut lähteä kauteen ja pikemminkin käyttää vähät rahat keskikentälle tai hyökkäyksen kärkeen.
Myös Eerolan ja Shalan tilanne on auki, mutta näkisin, että molemmille paikka joukkueesta löytyisi.
Aika paljon Lahti antaa luottoa nuorille pelaajille, mikä on sinänsä oikein. Eri asia on tietenkin se, pärjätäänkö liigassa tällä tavalla? Yleensä junnut ovat pärjänneet ihan mukavasti näin talvikaudella, kun on pelattu harjoitusmatseja tai halliturnauksia, mutta usein tason pitäminen korkealla koko pitkän kauden on nuorille ongelma. Onneksi liigakokemustakin joukkueesta löytyy.
Vaikka ykköstavoite kauteen lähdettäessä on varmastikin lähtökohtaisesti sarjapaikan uusiminen, on lahtelaisilla kuitenkin pieni yllätysmahdollisuus taistella paremmistakin sijoituksista. Tällä hetkellä ainoastaan HJK tuntuu olevan muita joukkueita selvästi edellä ja Klubin jälkeen asetelmat sarjassa ovat kohtalaisen epäselvät.
No, kauden alkuun on vielä aikaa, joten mitä vain voi vielä tapahtua….
Pete Salomaa