Olosuhteet FC Lahden viimeisessä kotiottelussa eivät olleet parhaat mahdolliset. Aika ajoin katsomossa olisi voinut kuvitella istuvansa katsomassa Salpausselän kisoja sen sijaan, että oltiin katsomassa kesälajia nimeltä jalkapallo. Kuhnurit hoitivat hommansa erinomaisesti säästä huolimatta myös viimeisessä pelissä voittaen KuPS:n 2-1 ja tuloksena oli upea viides sija liigassa. Pelin jälkeen pelaajat olivat vitossijasta silminnähden tyytyväisiä ja kaikesta päätellen myös kannattajia viides sija tyydytti. Ja mikä ettei olisi tyydyttänyt, sillä kyllähän se on paljon enemmän kuin kauden alla olisi voinut nousijajoukkueelta olettaa.
Jos joukkueesta pitäisi nostaa suurimmat onnistujat esiin, niin nimet Klinga, Hauhia ja Sinisalo löytyvät ainakin oman listani kärjessä. Varsinkin Klinga on lunastamassa suuria lupauksia seuraavasta lahtelaisesta huippupelaajasta. Hauhian varaan on hyvä rakentaa myös ensi kauden joukkuetta, sillä kapteeni teki Lahden kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen. Sinisalo nosti varmasti eniten tasoaan, sillä monet epäilivät miehen pärjäämistä liigatasolla, mutta mies näytti epäilijöille kykynsä. Lisäksi iso plussa valmentaja Kautoselle, joka näytti epäilijöille närhen munat.
Mikko Hauhia jatkaa kuhnuripaidassa seuraavat kaksi vuotta – onneksi!
Hyökkääjistä plussaa tulee Shalalle, tuolle ikihyrrälle, joka oli myös joukkueen paras maalintekijä yhdessä Tucon kanssa. Rafael näytti loppukaudesta, että miehestä on vielä vaaralliseksi hyökkääjäksi veikkausliigaan, joten jatkoa seurannee. Harmi, että Tucoa ei ensi kaudella Lahdessa nähdä, sillä miehellä on uskomaton kyky laittaa palloa pussiin. 7 maalia yhdeksässä ottelussa on niin kova saldo, ettei mikään ihme, että miehen puhelin on soinut kiivaasti ja Tuco tullaan näkemään ensi kaudella varmasti jossain tasokkaammassa sarjassa.
FC Lahti on tehnyt jatkosopimukset jo Hauhian, Tynkkysen, Länsitalon, Sinisalon, Meron, Klingan ja Karin kansssa. Seuraavana voisivat vuorossa olla herrat Mäkitalo, Hietanen, Shala, Rafael ja Tuomi. Großöhmichenin kanssa tulisi myös neuvotella jatkosta, sillä miehessä on potentiaalia parempaankin, nythän suuri osa kaudesta meni sairastuvalla. Kärjessä ei pärjätä pelkästään Shala-Rafael kaksikolla, joten jostain pitäisi uusi ”Tuco” kaivaa. Siinäpä haastetta kerrakseen…
Tuohon yllämainittuun nimilistaan tarvitaan vielä muutama täsmävahvistus, niin voidaan odotella ensi kautta hyvillä mielin. Huhuissa on väläytelty tuttuja nimiä mm. Pyry Kärkkäinen ja Riku Heini, mutta aika näyttää rantautuuko näistä kumpikaan takaisin kuhnuripaitaan.
Kiitos FC Lahti!
Kiitos Andy!
Pelsu jatkaa tappioputkessa, joka on nyt neljän pelin mittainen (ennen torstain peliä). Lisää ongelmia on tiedossa, kun Antti Niemi palaa rapakon taakse ja maalinsuulle luistelee joku kolmikosta Myllyniemi-Kuusela-Juvonen. Ykkösvaihtoehto lienee Myllyniemi, joka on pitänyt torjuntavirettä yllä mestiksessä LeKin riveissä vaihtelevalla menstyksellä. Kuuselahan lainattiin Ruotsin divariin kolmeksi peliksi, joten Joonas ei ainakaan heti ota ykkösvahdin viittaa harteilleen.
Kiitos Andy avusta!
Joukkueen peli on tällä hetkellä sen verran sekaisin, ettei edes Antti Niemi saanut suuntaa käännettyä. Ennen maajoukkuetaukoa pelataan vielä muutama matsi, mutta tauon aikana Pelicansissa hyvin todennäköisesti käy ovi molempiin suuntiin. Ainakin herrojen Myllyniemi, Richmond, Pärssinen, Pikkarainen, Saarenheimo ja Esposito lienee syytä varautua vaihtamaan maisemaa. Jotain on nyt pakko tehdä, jotta peli saadaan kulkemaan. Muuten on hyvin todennäköistä, että Lahdessa kamppaillaan tällä kaudella Ilveksen kanssa siitä, kumpi joutuu karsimaan ja ainakin meikäläisen silmissä Ilves näyttää tällä hetkellä vahvemmalta kuin Pelicans.
Huhuissa on jo pyörinyt sellaisia pelaajia kuin Somervuori ja Redenbach, jotka ovat HIFK:ssa ajautuneet valmentajan epäsuosioon. Lisäksi mahdollisuus NHL:n lock out-pelaajien palkkaamisen suhteen kasvaa koko ajan. Elämme mielenkiintoisia aikoja….taas kerran!
-Pete Salomaa-
Kiitos Roope Suonio!
Oma panokseni tämän lehden Sporttinurkkaukseen alkaa melkoisen synkissä tunnelmissa. Ajatus oli vielä viime viikon lopulla kirjoittaa Namikan tämän kauden alun edesottamuksista ja pohtia, josko tänä vuonna Lahdessakin nähtäisiin parin vuoden tauon jälkeen play-off koripalloa. Pidetään se ajatus ja palataan siihen ensi kerralla, mutta tällä kertaa kauden alku voidaan kuitenkin kuitata sillä huomiolla, että keskiviikkona saavutetulla voitolla Namikalla on nyt kasassa kolme voittoa ja neljä tappiota, ja että tämä tahti saattaa hyvinkin riittää pudotuspeleihin asti.
Syy, miksi joukkeen suoritukset voidaan nyt hetkeksi unohtaa, on maanantaina pudotettu uutispommi, joka kertoi Roope Suonion uran päättymisestä. Suonion lonkka leikattiin viime vuonna ja piskuiselta takamieheltä jäi väliin koko kevätkausi. Tänä vuonna piti kaiken olla toisin: mies oli omien sanojensa mukaan huippukunnossa ja kaikki tuntuikin hyvältä ennen Kouvot- kamppailua, jonka aikana Suonio alkoi tuntea kipua leikatussa jalassaan. Tuosta pelistä on nyt aikaa vasta neljä viikkoa ja nyt Suonion ura on lääkäreiden suosituksesta jo ohi.
Roope Suonio (kuva: Janita Onnelainen)
Suonio ei neljäntoista Korisliigakauden aikana ollut koskaan kentän tehokkain pelaaja, mutta hänellä oli aina suurin sydän. Pelkästään näin pitkän uran pelaaminen Suomen Korisliigassa kertoo miehen rakkaudesta lajiin, mutta Suoniosta se hehkui aina muita suuremmin. Hän sortui monesti hölmöihin ratkaisuihin yrittäessään siivittää lahtelaisyleisöä kovempaan meteliin vetäisemällä kolmosen metrin viivan takaa. Hän heitti pallon Urkin harmaaseen seinään lukuisat kerrat yrittäessään tarjoilla vähän turhan nättiä syöttöä. Mutta se kaikki teki hänen onnistumisistaan entistä uskomattomampia.
Kengät jalassa niukin naukin 170-senttinen koripalloilija piti päätä pidempiä vastustajia pilkkanaan yhden kauden aikana useammin kuin valtaosa pelaajista koko uransa aikana. Ja vaikka Suonio välillä innostui leikkimään pallon kanssa ja esittelemään eittämättä uskomattomia pallonhallintataitojaan, ei hänen tahtonsa voittaa jäänyt ikinä toiseksi.
Suonio kerkesi uransa aikana viettämään pari kautta Namikan lisäksi muissakin joukkueissa, mutta kyseessä on silti aina ollut ennenkaikkea lahtelainen koripalloilija. En voi muuta kun yhtyä jokaisen lahtelaisen koripallonystävän kommenttiin: kiitos Roope Suonio.
-Mikko Blomberg-