Kerrostalokytät

Kolmekymppinen Suvi oli saanut seinänaapuriltaan lapun, jossa kiellettiin käyttämästä vessaa iltayhdeksän ja aamukahdeksan välisenä aikana, koska seinän takana nukkuu lapsi samaan aikaan. Tämän kerrostalokytän narina sai välittömästi elämää suuremmat mittasuhteet, sillä Ilta-Sanomissa julkaistu juttu tulvi lapun lähettäjää tukevia puolustuspuheenvuoroja.

Kuinka siis pitäisi käyttäytyä, ettei naapuri polttaisi päreitään? Huikeimmat vinkit tulivat yhdeltä ja samalta lukijalta, joka ei luonnollisestikaan halunnut oikeaa nimeään julkisuuteen, vaan käytti nimimerkkiä ”Kohteliaisuutta”:

”Ei ole liikaa pyydetty, että laskee lavuaariin tai saaviin ennen kello 21 vettä sen verran mitä käsienpesuun tarvitsee myöhemmin. Ja vessaa ei tarvitse vetää yöllä, ehtii sen aamullakin.”

”Välioviin voi laittaa myös pehmeät tiivisteet, niin kiinnilaittamiset eivät kuulu naapuriin.”

”Televisiosta tulee lähinnä ulkomaisia ohjelmia illalla, eikä siis tarvitse pitää ääntä päällä laisinkaan.”

”Kun laittaa 2-3 villasukkaa jalkaan niin ei kuulu askeleetkaan naapuriin.”

Hetken aikaa epäilin, että kyseessä on Iltikseen kohdistunut käytännön pila, mutta kerrostalokyttääjien uhreja on ollut lehden mukaan muitakin. Yhtä on muun muassa arvosteltu ulkonäkönsä vuoksi, ja toinen on saanut palavaa paperia suoraan postilaatikosta kotiinsa.

Jokainen kerrostalossa pitempään asunut tuntee ainakin yhden kytän tai kyylän. Yleensä hän on vanhempi vihainen nainen, jolla on suora näköyhteys talon ulko-ovelle tai parkkipaikalle. Hän saattaa olla myös mies, tai mielenterveyshäiriöistä kärsivä nuorempi henkilö. Yhteistä näille kaikille on kuitenkin se, että he ovat pettyneet jollakin tavalla omaan elämäänsä ja hakevat joko seuraa tai huomiota. He eivät myöskään koskaan tervehdi sinua hissiin tullessaan tai jos avaat heille kohteliaasti ulko-oven. Heidän valituksiaan ilmestyy taloyhtiön ilmoitustaululle säännöllisen väliajoin, eikä niissä ole koskaan allekirjoitusta.

Pikainen kysely kavereilta Liipolasta ja muista Lahden lähiöistä paljasti, että kerrostalokytät ja -kyylät ovat yhä hengissä ja voivat hyvin. Jouduin aikanaan Liipolaan muuttaessani heti alkumetreillä itsekin sellaisen uhriksi purkaessani muuttokuormaa ulko-oven edessä. Pysäköinti oven eteen oli kuulemma kielletty lailla. Tämä ilmeni pakettiauton tuulilasinpyyhkijöiden alle ruutupaperille haparalla käsialalla kirjoitetusta viestistä, jossa ei tietenkään ollut kirjoittajan nimeä.

Erästä toimittajakollegaani oli syytetty välittömästi muuton jälkeen, että hän linkoaa pesukoneellaan yöaikaan pyykkiä ja viettää muutenkin häiritsevää elämää auringonlaskun jälkeen. Ilmoitettuaan, että ei edes omista pesukonetta – miksi muuten käyttäisi taloyhtiön pyykkitupaa – hän pyysi päivämäärät muista ilmoitetuista häiriöistä. Yksi sellainen löytyi. Vasta kun kollegani oli vienyt kopion työnantajansa allekirjoittamasta matkalaskusta, joka todisti, että hän oli ollut ulkomailla samaan aikaan, isännöitsijätoimistosta myönnettiin, että häiriön ilmoittaja oli heidän vanha tuttunsa, vanhempi mieshenkilö, joka halusi testata vain uusien asukkaiden hermoja.

Muistutettakoon nyt, että kerrostaloasunnostakin saa kuulua normaaleja asumisen ja elämisen ääniä. Monilla vuorotyössä käyvillä ei ole varaa hulppeampaan lukaaliin, silti heidän täytyy voida käydä suihkussa ja vessassa työvuoronsa päätteeksi. Eivät he kylpyhuoneessa jaksa pitkään läträtä. Pesukoneen käyttö yöllä kerrostalossa on taas asia erikseen.

Huomauttelussa mennään rasismin puolelle silloin, kun ilmoitustaululle ilmestyy vaikkapa lappu, jossa ulkomaalaistaustaisen naapurin kerrotaan valmistavan liian mausteista ruokaa, jonka haju muka tarttuu rappukäytävään, talossa asuvien vaatteisiin ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Valittajan oven takaa taas kyllä haistaa yleensä, koska ruokalistalla on pohjaan palaneita silakkapihvejä.

Entäpä kolikon kääntöpuoli. Olen parikin kertaa ollut ainoa henkilö, joka on avannut ovensa, kun rappukäytävästä on kuulunut neljän aikaan yöllä soitettavan musiikkia liian kovaa huoneistosta, jossa kuulemma käytetään amfetamiinia tai äänekästä avunhuutoa kämpästä, jossa mies on ilmiselvästi pahoinpidellyt vaimoaan, tai nainen miestä, ja puuttunut asiaan. Tai joku on tullut hakemaan kiireellistä apua. Tuolloin kaikki kerrostalojen kyylät ovat kyllä olleet visusti hiljaa.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO