Kenet Paavo haastaa seuraavaksi?

Vielä ei ollut Paavon aika, vaikka Väyrynen niin vakuuttikin heti ensimmäisessä presidentinvaalien tv-tentissä. Joka tapauksessa, puhutaan miehestä mitä puhutaan, hän oli tämänkertaisten vaalien piristys. Eräskin lievistä muistikatkoksista kärsinyt vanha ystäväni sai uutta virtaa elämäänsä, kun kuuli Väyrysen olevan jälleen ehdokkaana. Hän oli kaivanut kätköistään keräilyharvinaisuudeksi luokiteltavan rintanapin vuoden 1994 presidentinvaalien alta. Siinä on teksti: ”Minä EN äänestä Väyrystä!”

Aika käy edelleen 71-vuotiaan Paavon eduksi, sillä hän aloitti tavoittelunsa vallan huipulle jo Urho Kekkosen suosikkina ja nuorena opetusministerinä vuonna 1975. Väyrynen on pitkäikäistä sukua; hänen isänsä, maanviljelijä Eemeli Väyrynen ehti elää 101-vuotiaaksi. Vielä vuosi ennen kuolemaansa tämä oli ehtinyt hankkia patentin keksimälleen perunanistutuskoneelle. Nyt meillä on menossa jo toinen äänestävä sukupolvi, joka ei ole lukenut tai muista koskaan lukeneensa Paavon kyseenalaisista idänsuhteista tai humalapäisistä sekoiluista ulkoministerinä.

Ennen tätä vuotta Paavo on ollut ehdolla presidentiksi jo kolmasti. Vuonna 1988 hän kiri Mauno Koiviston jälkeen kakkoseksi ohittamalla kokoomuksen Harri Holkerin. Porvarirouvien huhuttiin menneen Manun taakse. Kuusi vuotta myöhemmin hän jäi Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin jälkeen kolmanneksi ja siten ulos toiselta kierrokselta. Vuonna 2012 Väyrysen oli jälleen tyytyminen kolmanneksi, kun Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto vielä jatkoivat mittelöä.

Itse asiassa Paavo on vain ärhäköitynyt vanhetessaan. Vaikka linjaukset ovat olleet mitä ovat, ne ovat aina miellyttäneet itänaapuria. Juuri käydyissä vaaleissa hän oli eittämättä putinistien ehdokas, kuin valettu heidän muottiinsa poliitikosta. Vaikka Väyrynen puhuisi todistettavasti niin sanottua muunneltua totuutta, hän uskoo aina puhuvansa totta. Niinhän KGB:kin opetti Vladimir Putinille.

Monet politiikan pyrkyrit ovat korvanneet kokemattomuutensa härskiydellä, mutta Paavon valttikorttina on ollut laaja kokemus yhdistettynä häikäilemättömyyteen. Väyrynen ei ole peitellyt populismiaan. Päinvastoin hän on kääntänyt kaikki vanhat poliittiset toimintamallit päälaelleen, esimerkiksi arvostellut jatkuvasti mediaa vääristelystä, vaikka juuri Paavon tavallisuudesta poikkeavien tempausten medianäkyvyys on taannut sanojensa mukaan alhaisella vaalibudjetilla kampanjoivan ehdokkaan entistä suuremman näkyvyyden.

Voisi jopa väittää, että Paavosta on tullut median lemmikki. Hän onkin kerännyt toistuvasti protestiääniä sekä kannatusta niiltä, jotka pitävät koko poliittista järjestelmäämme vitsinä. ”Toimittajat vääristelevät minun sanomisiani”, kuuluu Väyrysen usein toistama väite. Perusteluina hän saattaa mainita oman toimittajataustansa. 1960-luvun lopulla Väyrynen työskenteli Yleisradion ajankohtaistoimittajana.

Kemin maalaiskunnassa syntynyt Väyrynen onkin pysynyt pohjoisen Suomen suosikkina pitempään kuin Oulun Kärpät, eikä sitä horjuttanut edes niin kutsuttu jalasmökkijupakkakaan. Hän nosti kansanedustajille jaettua, kahden asuinpaikan kuluihin myönnettyä päivärahaa, vaikka asui käytännössä Helsingissä. Keminmaan kakkosasunto osoittautui muutaman neliön suuruiseksi, siirrettäväksi jalasmökiksi. Paavon tarun luultiin olevan loppu myös, kun häntä ei valittu vuoden 2011 vaaleissa eduskuntaan, mutta onhan Kärpätkin käynyt ottamassa vauhtia divarin puolelta.

Tänä vuonna Paavon hampaissa olivat jälleen odotetusti gallupit. Kuitenkin maalaisjärjellä ajateltuna huonojen gallup-ennusteiden pitäisi kannustaa heikompien ehdokkaiden torkkuvia kannattajia uurnille. Ainakin jenkeillä tästä on enemmän kokemuspohjaa. Yhdysvalloissa vaalityöntekijät eivät tervehdi ilolla oman ehdokkaansa ylivoimaista gallup-johtoa, sillä se tietää monen varman äänestäjän jäämistä kotiin. Nämä olettavat, että suosikki tulee kuitenkin valituksi.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO