Huikea playoff-kevät

 

Tiukoillehan se meni Kärppien kanssa, kuten viisaat asiantuntijat ennustivatkin. Pelsujen ja Kärppien välillä nähtiin huikea ottelusarja, joka venyi aina yhtä legendaariseen game seveniin. Seitsemännen ottelun viimeiset hetket olivat kyllä sellaista sydänjumppaa, ettei paremmasta väliä. Taisipa pumppu muutaman lyönnin jättää jopa väliin, kun Kärpät ahdisti Pelicansin nurkkaan viime hetkillä. Tällä kertaa selvittiin ja nyt on sitten Lahdessa edessä historialliset välierät. Kyllä muuten maistuu hyvältä!

Itse olen aloittanut lahtelaisen jääkiekon seuraamisen muistaakseni jo vuonna 1970, kun pikkumiehenä kävin isäni kanssa katsomassa Lahden Reippaan pelejä silloisella tekojääradalla, joka sijaitsi nykyisen jäähallin paikalla. Suurin suosikki silloisessa joukkueessa oli tietenkin Esko-setäni, joka viiletti kentällä tuulispäänä. Sen jälkeen on tullut koettua kaikki lahtelaisen jääkiekon nousut ja laskut. Ja onhan niitä riittänyt, niitä laskuja ainakin…

Vuosien saatossa Lahdessa on nähty monta legendaarista pelaajaa vai mitä sanotte seuraavasta listasta: Ilpo Koskela, Lauri ja Erkki Mononen, Erkki Laine, Hannu Koskinen, Kari Eloranta, Jarmo Mäkitalo, Olli Valek, Jaromir Sindel, Erkki Mäkelä, Marko Jantunen, Erik Kakko, Pasi Nurminen, Mikko Peltola, Tommi Turunen, Antti Niemi….Listaa voisi jatkaa vaikka pari sivua, mutta ymmärsitte varmasti pointin. Yksilöt ovat aina Lahdessa olleet loistavia, mutta se Joukkue isolla J:llä on tähän asti puuttunut, jollainen tarvitaan todelliseen menestykseen eli SM-kultaan.

Lahtelaisesta jääkiekosta on puhuttu vuosien varrella usein negatiivisessa sävyssä. Kaikki ne konkurssit, nimenvaihdot, menestymättömyys, liigaan nostamiset jne. tietysti vaikuttavat.
Viime vuodet lahtelainen jääkiekko on ollut kuitenkin yksi puhutuimmista tuhkimotarinoista liigassa. Täytyy nostaa hattua Pelicansin toimiston suuntaa ja erityisesti Ilkka Kaarnalle, johon kyllä vahvasti henkilöityy tämän päivän lahtelainen jääkiekko-osaaminen toimiston puolella.
Kaarna tunnetaan tarkan markan (tai euron) miehenä ja hyvä niin.

Organisaatiota on kasvatettu pikkuhiljaa kärsivällisesti, eikä höntyilemään ole lähdetty. Ainoa miinus viime vuosien tekemisessä oli Mika Toivolan palkkaaminen Aravirran seuraajaksi. Toivola ei vain yksinkertaisesti sopinut lahtelaiseen jääkiekkoon, sillä mieheltä puuttui näin jälkikäteen katsottuna uskottavuus ja kun sitä ei ole, ei ole mitään. Pelicansin onni oli, että viime keväänä Kari Jalonen teki oharit ja penkin taakse saatiin lätkäjätkien ykkösnimi, Kai Suikkanen. Viestit pelaajien joukosta vahvistavat tämän tosiseikan.

Pelicans on nyt mielestäni saavuttanut kauden vähimmäistavoitteensa, sillä hyvän runkosarjan jälkeen olisi ollut pettymys mikäli mitalipeleihin ei oltaisi päästy. Nyt joukkueella on jäljellä ainoastaan voitettavaa. Matkalla finaaliin on kuitenkin kaadettava tillilihaakin sitkeämpi Blues, joka yllättäen kampesi KalPan kesälomille.
Bluesilla on muutama playoff-pelaajan ruumiillistuma joukkueessaan. Seuratkaapa tarkkaan herroja Talaja, Sailio ja Huhtala. Siinä on kolmikko, joka ei anna missään vaihdossa periksi ja osaa pelata tarvittaessa hieman sikaakin. Lonkkavammaista Hovista on ehdottomasti varjeltava näiltä härskisti maalille ajavilta pelaajilta. Ei ole ihan kerta tai kaksi, kun ottelusarja on ratkennut siihen, että vastustajan ykkösmolari on ajeltu kylmäksi…


Jan Latvala näyttää nuoremmilleen mallia

Entäpä sitten meidän joukkueemme Pelicans?
Ehdoton ykkösnimi on ollut ikinuori Jan Latvala, joka komeilee peräti pudotuspelien pistepörssin ykkösenä. Hovinen on ollut oma varma itsensä vammasta huolimatta ja Paakkolanvaaran johtama neloskenttä on raatanut korkealla tasolla. Smolanek on noussut ratkaisijan rooliin ja sitä varmasti valmennus odottikin miehen palkatessaan tammikuun lopulla.

Keltä voisi sitten odottaa tason nostoa? Ainakin Lasch on ollut hieman hentoisen oloinen kovassa väännössä ja Seikola on ollut kovin vaisu ja vedot viuhuvat poikkeuksetta maalin ohi tai yli. Wärn varmasti nostaa tasoaan jatkossa ja toivottavasti myös ilkeä talonmies Pikkarainen, joka on Pelsujen vastine Bluesin ”rottakolmikolle”. Toisaalta finaalipaikka vaatii koko joukkueen tasonnostoa, sillä helpolla ei Blues kaadu. Olen silti erittäin toiveikas ja uskonkin, että Pelicans tästä parista tiensä finaaliin raivaa. Pelicans on ehdottomasti taitavampi näistä kahdesta joukkueesta, mutta focus tulee pitää pelaamisessa. Suunsoittoon ja tökkimiseen ei kannata lähteä mukaan, sillä sen Blues osaa.

Tätä lätkäherkkua on Lahdessa odoteltu jo vuosikymmeniä ja nyt se on totta. Tämä on näkynyt myös katsomossa, jossa lahtelainen kiekkoyleisö on pitänyt helvetillistä älämölöä ja kaupungilla ei muusta puhutakaan kuin jääkiekosta. Nyt Blues nurin ja sitten kohti finaalia.
Silloin viimeistään koko Lahti pukeutuu turkoosiin. Kiekko jäähän!!

Pete Salomaa

 

KOLUMNIT -arkisto

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011