Vaikka kuluvat viikot ovat olleet tukalia, eteenpäin mennään. Siitäkin huolimatta, että kotimainen iltapäivälehdistö on povannut maahamme vielä jonkin aikaa kestävää helleinfernoa. Helvetillisen termin käyttö sääjutuissa kertoo paitsi uutisaiheiden pulasta, myös kesätoimittajien lentävästä mielikuvituksesta.
Sen kerran, kun koko maassa on saatu iloita ennätyksellisen upeasta kesäsäästä, valittajia löytyy sieltä sun täältä. Ainoa varma asia Suomen säässä ja vuodenaikojen vaihtelussa on enää ainainen marmatus. Eletään ikään kuin aikaa, jolloin esimerkiksi Kanariansaarille ei myyty kesällä seuramatkoja, koska ajateltiin suomalaisten paistuvan siellä kuoliaaksi. Eiköhän meikäläiset ole jo pikku hiljaa tottuneet helteeseen. Siitä huolimatta monelle yksinäiselle miesturistille matka Thaimaahan ja yhtä usealle naisturistille Välimeren-matkan vaikuttimia ovat joku muu kuin auringonotto.
Ja pääsemmehän me lahtelaiset ainakin vilvoittelemaan maauimalaan, joka on kerrankin pitempään kesällä auki… Ai niin, emme pääsekään, koska siellähän palvotaan kohta oikein urakalla Cheekiä. Paikallinen valtalehti ei nähnyt asiassa kuitenkaan mitään ongelmaa, sillä sen mukaan Lahti on täynnä upeita hiekkarantoja – pahimmassa tapauksessa ainakin täynnä sinilevää. Sääolosuhteiden mukaan levätilanne voi vaihdella paljonkin ja yllättäen nopeasti.
Mahtui sitä kuluneeseen kuukauteen muutenkin vähän kaikenlaista, kuten jalkapallon MM-kisat Venäjällä. Moni oli sitä mieltä, ettei naapurimaa olisi kisoja ansainnut kulissien takaisten lahjontasyytteiden ja maan surkean ihmisoikeustilanteen vuoksi. Olen samaa mieltä. Innokkaimmat futisfanit vaimensivat vastaväitteet jyrähtämällä, etteivät urheilu ja politiikka kuulu yhteen, nautitaan nyt kerrankin. Raaka totuus on silti, että ilman poliittista kähmintää koko turnausta ei olisi edes järjestetty.
Joku ehti jo netissä ehdottaa kisojen käsikirjoittajalle Oscar-palkintoa, niin paljon kentällä sattui ja tapahtui. Hän oli huomiossaan aivan oikeassa, vaikka välillä lajin suurimmat tähdet menivät roolitulkinnoissaan aivan liian usein puskateatterin puolelle. Moni katsoja jäi varmasti miettimään, miten alhainen kipukynnys nykyisillä jalkapalloilijoilla oikein on, jos he kaatuvat valittaen pienimmästäkin kosketuksesta. Miten he ovat yleensäkään selviytyneet lääkärintarkastuksista tai pystyneet ottamaan näyttäviä tatuointeja iholleen?
Trumpin ja Putin pikaisella vierailulla, joka maksoi veronmaksajille maltaita, nähtiin taas, että suomalaiset tiedonvälittäjät eivät osaa lukea rivien välistä, mitä maailmalla todella tapahtuu. Kotimaan poliittiset asiantuntijat lausuivat jo yhteen ääneen kommenteissaan, että suurvaltajohtajien tapaaminen ei tuonut mitään uutta taivaan alle, kun Yhdysvaltain suunnassa ärähdettiin ja povattiin Trumpin lähtölaskennan jo alkaneen. Jopa osa republikaaneista oli sitä mieltä.
Mistäpä muusta niin sanotun vapaan maailman maasta löytyy valtionpäämies, joka uskoo mieluummin Venäjän presidenttiä kuin omaa tiedustelupalveluaan. Tällaista tuuliviiriä ja hänen talvitakkiin sonnustautunutta puolisoaan oli pääkaupungin helteessä, katujen varteen kokoontunut kunnioittamaan ällistyttävä määrä isähahmoa, puolijumalaa ja poliittista idolia kaipaavia suomalaisia, pitkienkin matkojen takaa.
Vierailun alla useammallakin taholla tiedusteltiin, mitä gourmet-herkkuja suomalaisten isäntien pitäisi tarjota poikkeuksellisen korkea-arvoisille vieraille. Teetä venäläiseen tapaan ei olisi varmastikaan tullut kysymykseen, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Ylivoimaisesti paras tarjous tuli mielestäni netissä eräältä koiranleualta: Nakkeja ja jaffaa.
Ilkka Isosaari