Meikäläinen on tällä kaudella viikosta toiseen joutunut kirjoittelemaan FC Lahden otteista pääosin negatiivisessa sävyssä. Syytäkin on ollut. Peli on suurimmalta osaltaan näyttänyt veltolta pallottelulta ilman päämäärää tai sitten päämääränä on ollut pallonhallintaprosenttien voittaminen pelien voittamisen sijaan. Heinäkuu kuitenkin yllättäen muutti joukkueen kurssin parempaan päin. Viimeiset neljä ottelua ovat tuoneet plakkariin 10 pistettä kahdestatoista mahdollisesta ja se on kyllä hyvä suoritus Korkeakunnaksen suojateilta.
Muutoksen taustalla on selkeästi ollut muutos pelitavassa. Siinä missä alkukaudella yritettiin hallita koko ajan palloa ja hyökättiin hitaasti, on viime peleissä palattu enemmän nopeaan pelin kääntämiseen ja laitojen hyväksikäyttöön. Nyt laitureille on annettu vapaus yrittää voittaa niitä elintärkeitä 1-1- vastaan tilanteita, joista vaarallisimmat maalintekotilanteet useasti syntyvät. Ja onhan niitä maaleja nyt sitten syntynytkin, tosin siinä olisi vieläkin petraamisen varaa.
Suurin yksittäinen syy tähän on ollut Rafaelin vaisuus. Rafun harteille oli ja on edelleen lastattu aika paljon maalintekovastuuta. Tällä hetkellä mies ei saa luottoa valmennukselta sen vertaa, että voisi olla aloittavassa kokoonpanossa. Usein Rafael jolkottelee kentälle viimeiseksi pariksikymmeneksi minuutiksi ja suurin osa siitäkin ajasta kuluu pelin ulkopuolella. En ihan jaksa uskoa, että viime vuonna maalikuninkuudesta taistellut Lahti-ikoni olisi yhtäkkiä huono pelaaja. Ehkäpä kyse on enemmän itseluottamuksesta ja onnistumisien puutteesta, jota ei pelaamattomuus ruoki. Toisaalta Alves on ollut tällä kaudella se parempi brassihyökkäjä.
Nyt kun Ääritalo ja Ristola, joilta ainakin valmennusjohto odotteli ennen kauden alkua tehoja, ovat näyttäneet tasonsa, voisi olettaa, että jatkossa Rafael saisi enemmän näyttöpaikkoja.Toivotaan Rafulle parempaa loppukautta, sillä silloin kun mies on pelipäällä, syntyy niitä elintärkeitä maaleja, joilla ottelut voitetaan. Ääritalo ja Ristola voivat jatkaa Akatemian riveissä kakkosessa vireen hakemista tai sitten miehet selkeästi myyntiin.
Nyt kentälle pitää saada paras mahdollinen kokoonpano, sillä lähiviikot ovat FC Lahdelle ja sen mitalitoiveille äärimmäisen tärkeitä. Seuraavaksi kohdataan sarjan kärkikaksikko eli RoPS ja HJK vieraissa sekä hännänhuippu VPS kotona. Näistä vähintään se kuusi pistettä, niin toive mitalista tai ainakin mahdollisesta europaikasta ( sarjan 4.) elää vielä.
Mikähän ihmeen sääkirous muuten FC Lahden kotipelejä vaivaa? Tuntuu siltä, että aina kun Kisapuistossa pelataan, sataa vettä? Jo senkin vuoksi Lahden yleisökeskiarvo on sanalla sanoen surkea. Lisäksi huonosti käyntiin lähtenyt kausi on varmasti karsinut satunnaisia kävijöitä. Koskahan aurinkokatsomoon saadaan edes jonkinlainen kevytkatos, joka voitaisiin asettaa paikoilleen sateen sattuessa? Nyt vain pikaisesti joku Lahden muotoiluinstituutin opiskelija suunnittelemaan tälläinen kevytkatos, niin homma hoituu oppilastyönä eikä maksa muuta kuin raaka-aineet. Kätevää vai mitä?
Pelicansin kausi käyntiin
Pelicans aloittaa kautensa jo perinteisesti Rauman Pitsiturnauksessa viikonloppuna. Vastassa alkulohkossa ovat HIFK ja TPS. Muut joukkueet turnauksessa ovat isäntäjoukkue Lukko, Ässät ja Sport. Ensimmäiset pelit tulevat vastaan kovin nopeasti, sillä vasta tämän viikon maanantaina pääsivät liigajoukkueet aloittamaan ohjatun jääharjoittelun.
Näin lätkähullulle on positiivista se, että Nelosen Ruutu-palvelu näyttää turnauksen kaikki pelit suorina. Niinpä perjantaina olen tv:n ääressä jo aamulla klo 9.00, kun Pelsut ja HIFk luistelevat jäälle. Peli tuskin näin kesän jälkeen on kovinkaan kummoista, mutta mielenkiintoista on nähdä ensi kertaa uudet Pelicans-vahvistukset jäällä. Onko Potulnyn rannari jäätävä? Onko Ben Blood nimensä veroinen peloite? Miten pärjää tanskalainen Lassen liigavauhdissa? Kuinka onnistuvat Erkinjuntin kiemurat? Onko Heinon hyökkäyspeli kohentunut vuosien saatossa? Onhan näitä mielenkiinnon kohteita.
Harmi, että osa nuorista pelaajista (Sopanen, Siikonen, Repo) on 20v-maajoukkuekomennuksella USA:ssa, sillä yleensä juuri nuoret pelaajat ovat näyttäneet taitojaan ja rymistelleet Pitsiturnauksessa vanhempien ja paikkansa vakiinnuttaneiden lähinnä välttäessä loukkaantumisia tässä vaiheessa kautta. Toivottavasti myös valmentajakaksikko Matikainen-Nurminen saadaan tv-haastatteluun, sillä molempien herrojen juttuja on aina mukava kuunnella. Varsinkin Nupe on varsinainen tarinaniskijä sille päälle sattuessaan.
Viime vuonna joukkue kaatui oikeastaan huimaan loukkaantumissumaan. Tänä vuonna siihen ei ole varaa ja voisi kai kuvitella ettei salama kahta kertaa samaan paikkaan lyö. Muussa tapauksessa syyttävä sormi voisi osoitella fysiikkavalmennusta. Tällä hetkellä sairastuvalla ei ole oikeastaan kuin Niko Tuhkanen. Saikulla ollut Marko Pöyhönen odottelee jo pelilupaa, joten sillä saralla kaikki näyttää toistaiseksi hyvältä.
Ensimmäisen kerran uusiutunut Pelicans näyttäytyy lahtelaisille kotihallissaan 14.8. jolloin vastaan luistelee JYP. Tervetuloa jääkiekkokausi 2015-2016!
-Pete Salomaa-