Ihan kuin vahingossa ja ohimennen Veikkausliigakautta on pelattu jo 21 kierrosta ja pelejä ei ole jäljellä enää kuin vaivaiset 12 kappaletta. HJK:n johto vaikuttaa ainakin toistaiseksi vahvalta, mutta kisa kakkossijasta on kova Lahden ja SJK:n välillä. Muut joukkueet tuntuvat pikkuhiljaa putoavan kolmen ensimmäisen kyydistä.
Lahti on kerännyt pisteensä pääosin vahvan puolustuksensa turvin. Päästettyjä maaleja on vain uskomattomat 10 kpl. Maaleilla ei ole mässäilty, sillä 21 ottelussa on syntynyt vain 23 maalia. Siinä selkeästi se ensimmäiseksi kuntoon saatettava yksityiskohta, jotta voidaan vielä haaveilla kenties jopa mestaruudesta. Niin, luit oikein, mestaruudestapa hyvinkin. Klubiin on kyllä matkaa, mutta yksi keskinäinenkin peli on vielä edessä ja HJK:lla on vielä omat Euro-pelinsäkin haittaamassa keskittymistä kotoiseen liigaan. Jospa se Klubi vielä kompastuisi…
Lahden puolustus vahvistuu entisestään, kun Petri Pasanen palaa Kuhnureiden riveihin 10.8. Kisapuistossa. Sen jälkeen Korkeakunnaksella onkin käsissään eittämättä liigan kovin puolustus. Vielä kun Tuco saa hinattua itsensä huippukuntoon ja Shala palaa ruotuun, uskon, että hyökkäyskin saadaan siihen kuosiin, että verkot pullistelevat vastustajan päädyssä.
Lahdelle taisi olla eräänlainen lottovoitto, että hiihtostadion joutui remontin alle ja loppukauden pelit piti siirtää pikahälytyksellä Kisapuistoon. Näin saadaan Kisapuisto nopeammin asialliseen kuntoon ja lahtelaisten jalkapallopyhättö arvoiseensa käyttöön. Itse ainakin nautin pelistä enemmän nostalgisessa Kisapuistossa kuin hiihtostadionilla. Ja ne kauan kaivatut valot saadaan muuten juuri siihen ehkä liigakauden kaikkein ratkaisevimpaan matsiin eli 17.9. pelattavaan HJK-peliin.
No joka tapauksessa Lahdella on nyt kaikki saumat päästä ensi kesänä pelaamaan niitä kaikkien haikailemia Euro-pelejä, sillä myös Suomen Cupissa on pullat hyvin uunissa. Mielenkiintoinen loppukausi tulossa!
Pelicans aloittelee kauttaan
Kaikki eivät jaksa innostua Suomi-futiksesta, vaan kohkaavat jo kovaa tulevasta lätkäkaudesta. Pelicansin joukkue on nyt valmis uuteen liigakauteen, kun viimeinen palanen Lämsän palapeliin loksahti kohdalleen Michal Repikin saapuessa mastokaupunkiin. Ehdottomasti lähtökohtaisesti todella kova vahvistus kotoiseen liigaan, mutta homman pilasi TPS, joka samana päivänä ilmoitti tehneensä sopimuksen Ryan Laschin kanssa.
Eikä kyse ollut pelkästään Laschistä, sillä aikaisemminhan jo Smolenak oli menetetty samaan suuntaan. Siis miten lahtelaisten kultapoju ja kaikkien aikojen ulkomaalaisvahvistus pystyttiin sössimään Turkuun, kysyi moni. Yksinkertainen vastaus on raha. Turusta löytyi ja Lahdesta ei. Turkulaiset ovat selkeästi nostamassa päätään pinnalle parin vuoden sukelluksen jälkeen ja nyt siellä satsataan joukkueeseen isolla rahalla.
Niinpä Lahdessa onkin syytä keskittyä omaan tekemiseen ja unohtaa nämä lässit ja smolenakit. Onhan meillä Repik, Smotherman, Redenbach, Sopanen, Myllyniemi, Leimu, Latvala jne… Itseäni lämmittää jo etukäteen ajatus nähdä Anrei Hakulinen kantamassa paitaa numero 23. Kun olin nuori mies samaista numeroa Kiekkoreippaan paidassa kantoi Anrein isä Markku ”Uma” Hakulinen, joka oli kyllä varsinainen lätkävirtuoosi aikanaan. Samassa ketjussa viiletti Markun veli eli Anrein setä Yrjö.
Lahdessa ja varmasti muillakin liigapaikkakunnilla duo tunnettiin nimellä ”Huojuvat Hakuliset” ja luulen etten ole ainoa jolle nuo asiat nousevat mieliin, kun nuori herra Hakulinen luistelee ensi kertaa Lahdessa SM-liigajäille.
Olisiko Hakulinen-Sopanen-duo mitään? Siinä sitä olisi yllätyksellisyyttä, huojumista ja virtuoosimaisuutta kylliksi lahtelaisille kiekkojännäreille. Kunhan vaan Lämsä muistaa laittaa keskushyökääjäksi jonkun joka myös puolustaa…
Ja hei, meillähän on pitkästä aikaa liigassa uusi, mielenkiintoinen joukkuekin eli Vaasan Sport. Tulossa on taas mielenkiintoinen lätkäkausi. Alkais jo!
-Pete Salomaa-