Vaikkei valmennusjohto sitä varmasti myönnäkään, on FC Lahdella pienen pieni sauma vielä mitaleille. Varsinkin nyt, kun joukkueesta vihdoinkin löytyy joku, joka osaa viimeistellä (lue: Tuco).
Tosin monta mutkaa on matkassa ja homma ei ole kiinni enää omista suorituksista. Toisaalta, jos kilpailevat joukkueet pelaavat sopivasti ristiin ja tasapelejä, on Lahdella mahdollisuus iskeä. Se vaatii kuitenkin kolmen pisteen voittoja.
Lahden otteluohjelma näyttää sikäli mielenkiintoiselta, että se kohtaa vielä neljä yläpuolellaan olevaa joukkuetta ( IFK Marieham, TPS, MyPa, HJK), joissa peleissä voitolla on suuri merkitys. Niillä kurotaan edelläolevien etumatkaa mukavasti, mutta myös ottelut jälkijoukkojen vartijoita ( JJK, Jaro, KuPs) vastaan tulee hoitaa kunnialla.
No, itse en ole pettynyt vaikkei Lahti mitaleille kurottaisikaan, sillä sarjassa säilyminen oli se pääasia tällä kaudella. Kaikki muu on plussaa. Mukavan lisän loppukauteen mitalimahdollisuus kuitenkin tuo.
Mitalinmetsästyksen Lahti aloittaa ensi sunnuntaina kotona kohtaamalla JJK:n. JJK on tällä kaudella ollut ylitsepääsemätön paikka Lahdelle, sillä turpiin on tullut jo kaksi kertaa. Nyt siihen ei ole varaa, jos unelma mitalista ja europaikasta halutaan pitää elossa.
Itse näytän pitävän mitaliunelmaa elossa alitajunnaisesti, sillä sana ”mitali” on mainittu tässä pienessä pätkässä jo seitsemän kertaa…
FC Lahti – JJK sunnuntaina 23.9. Klo 18.30
Sössivät pelikaanit
Pelicansin kausi ei ole lähtenyt käyntiin ihan odotetulla tasolla. Kolme matsia takana ja pisteitä kaksi. Kaikissa kolmessa pelissä Pelicans on johtanut peliä jo kahdella maalilla ja on silti onnistunut sössimään pelin vastustajalle. Blues-pelissä sentään päästiin rankkareihin, josta nuo kaksi pistettä saatiin.
Mistä sitten on kyse, kun maalivahtipeli ei toimi, puolustus ei toimi ja hyökkäyskin on kuin varjo viime kaudesta jne?
Selitys, johon itsekin haluaisin uskoa, on se, että Suikkanen on vetänyt vielä syyskuussakin kovaa perustreeniä ja porukka on vielä totaalisen jumissa ja luistin ei yksinkertaisesti luista. Kun luistin ei luista, ei joukkue pysty kentällä toteuttamaan Suikkasen nopeaa tempoa vaativaa pelityyliä ja peli menee puuroksi ja sähläilyksi. Toinen vaihtoehto on, että hopea on kesällä vaihtunut paskaksi, joka nyt valuu puntista…
Tässä vaiheessa kautta en haluaisi nostaa ketään erityisesti esiin, ainakaan negatiivisesti, sillä tällä hetkellä ei peli kulje kellään. Ei edes konkari-Latvalalla, jonka virheistä omassa päädyssä on harvinaista kyllä, maksettu jo pari kertaa. Silti en käsitä puolustaja Jaatisen mukanaoloa joukkueessa ja sitä että kyseiselle pelaajalle sorvattiin sopimus ilman try outtia. Mies ei mahtunut viime vuonna Tapparaan eikä Jyppiin, eikä peliesityksistä päätelleen pitäisi mahtua myöskään nyt Pelikaaneihin.
Myöskään maalivahtitilanne ei aiheuta hurraa-huutoja. Kuuselan Saipa-peliä en nähnyt, mutta Myllyniemen otteet maalilla eivät ole olleet kovin rohkaisevia. Juuri nyt, kun edes maalivahdin pitäisi yrittää edes jollain tapaa pitää kuritonta pelikaanilaumaa pystyssä.
Myös Markus Seikolalta odotetaan tasonnostoa.
Onneksi kautta on jäljellä vielä 57 ottelua ja kurssi voi kääntyä koska tahansa, sen verran kova usko meikäläisellä on Suikkasen tekemisiin.
Perjantaina saapuu Lahteen iso paha HIFK, jonka kausi on lähtenyt myös vuoristoratamaisesti käyntiin. Saas nähdä kumpi löytää oman hyvän tasonsa perjantai-iltana Isku areenassa?
Pete Salomaa