Ilmat kylmenevät ja panokset kasvavat, näin siis kotoisessa veikkausliigassa. Auki on tällä hetkellä kaikkien kolmen mitalin kohtalo, mikä on harvinaista herkkua. Viime vuosinahan ollaan saatu tottua siihen, että HJK on ratkaissut mestaruuden viimeistään elokuun aikana.
Todennäköisesti mitalien värit ratkaistaan SJK:n, HJK:n ja Rovaniemen kesken, mutta vielä on Lahdella ja Interilläkin pienet saumat vähintään pronssiin eikä kultakaan kimaltele kuin kahdeksan pisteen päässä. Pelejä on Lahdella jäljellä vielä kolme ja matkaa kolmossijaan kuusi pistettä. Kärkikolmikolla on jäljellä enää kaksi peliä, joten siinä piilee yllätyksen siemen. Lahdelle kolme voittoa putkeen kauden lopuksi ja kärkikolmikolle sopivia tappioita niin tilanne olisi herkulllinen. Varsinkin, kun Lahti kohtaa viimeisellä kierroksella Rovaniemen.
No realistina täytyy todeta, että todennäköisesti Lahti sössii pienetkin saumansa jo HIFK- ja Jaro-peleissä. Varsinkin Jarolla on nimittäin sarjapaikka katkolla, joten siellä pistetään kyllä kaikki peliin. Joka tapauksessa näyttää siltä, että kauden viimeisessä pelissä 25.10. Kisapuistossa juhlitaan mitalia. Ikävä kyllä se joka juhlii on Juha Malisen RoPS. Samassa matsissa päättyy Petri Pasasen kunniakas ja hieno ura. Harmi, että Peetun kausi on ollut kovasti alavireinen, sillä jotenkin miehen otteista on läpi kauden näkynyt tietyllä tapaa luovuttaminen ja haluttomuus, joten lopetuspäätös ei enää ollut kovinkaan suuri yllätys. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että Pasasen ura on on ollut varsin vakuuttava. Hyviä eläkepäiviä mr. Pasanen!
Pelicansin viime kausi meni pitkälti loukkaantumisten merkeissä. Uusi kausi on ikävä kyllä lähtenyt käyntiin samoilla askelmerkeillä. Tällä hetkellä kokoonpanosta puuttuvat monet tärkeät pelaajat. Esimerkiksi tulosyksikköön vahvasti sovitettua Sopasen Viliä ei ole nähty kertaakaan tällä kaudella kokoonpanossa ja tällä viikolla sairastuvalle putosivat kultakypärä DaCosta, epäonnen soturi Hakulinen ja puolustajat Lassen sekä Manelius. No ainakin DaCostaa ja sormensa murtanutta Henri Heinoa voitaneen odottaa takaisin jäälle jo ensi viikolla?
Siirtouutisiakin on jo kuultu. Maalitykiksi kaavailtu Antti Jaatinen (tehot 0+0) siirtyi Ilvekseen, josta paluupostissa saatiin kanadalaista osaamista Dane Byersin muodossa. Ilkka Kaarnalle tästä pisteet, sillä katson Pelicansin voittaneen tässä vaihtokaupassa. Byersin avulla yritetään varmastikin herätellä ”ykkössentteri” Potulnya, joka on ollut koko alkukauden todella vaisu. Miehet kun ovat pelanneet AHL:ssä samassa ketjussa. Toivottavasti Potulny pikkuhiljaa heräisi, sillä miehen panosta totisesti kaivattaisiin. 0+7 on ihan kivat pisteet, mutta enemmän tarvitaan.
Ennen kauden alkua puhuttiin mediassa äijämäisestä Pelicans-ryhmästä. Ihan aina ei kuitenkaan jäällä ole tältä näyttänyt. Ehkäpä Matikaisen olisi aika pistää moottorisaha laulamaan pukukopissa, jotta äijämäisyys pysyisi kantavana teemana ottelusta toiseen. Nyt äijämäisyys on näyttäytynyt pitkälti puukätisinä ratkaisuina maalipaikoissa ja typerinä jäähyinä. No, joka tapauksessa Pelicansin ilme ja peli näyttää jo tässä vaiheessa kautta paremmalta kuin viime vuonna kertaakaan. Kunhan miehiä saadaan takaisin sairastuvalta ja Matikaisen pelitapa iskostuu joka äijään, uskon että plyoff-paikasta taistellaan tiukasti.
Varsinkin keskiviikon Kärppä-peli näytti tappiosta huolimatta erittäin lupaavalta. Erkinjuntti näytti kapteenin esimerkkiä kahdella upealla maalillaan ja nuori Repo säestää ylivoimapiiskallaan. Kyllä tästä hyvä tulee. Huomiona keskiviikon pelistä vielä se, että Hovisen Niko on kaukana kevään 2012 kunnostaan. Hoviseen ei kaaduttu, mutta jotenkin miehestä huokuu epävarmuus ja liikkuminen maalilla on hitaanoloista. No, eiköhän Nupe kaiva vanhan Nikon jossain vaiheessa taas esiin. Siinä vaiheessa Pelicansilla on sarjan paras maalivahtikolmikko.
-Pete Salomaa-