Mustat kuhnurit aloittivat kautensa napapiirillä Rovaniemellä, josta kotiin tuotavana oli yksi piste. Etukäteen voittoa odottelin, mutta tasapelikin käy, varsinkin kun siihen tasapeliin noustiin viime hetkillä.
Lahti oli eilen torstaina tulessa Suomen Cupissa vastustajanaan KuPS. Tätä kirjoitettaessa (torstai-aamu) ottelun lopputulos ei ole tiedossa, joten luotetaan siihen, että Lahti jatkaa cupissa, koska FC Lahti ei ole ikinä historiansa aikana hävinnyt kuopiolaisille kotiotteluaan.
Liigassa seuraavan kerran Lahti pelaa sunnuntaina Jyväskylässä paikallista jalkapalloklubia vastaan. Kyseessä on siis pikauusinta Liigacupin finaalista parin viikon takaa. Saas nähdä ovatko voimasuhteet muuttuneet. Ensimmäinen kotiottelu pelataan 5.5. ja ketäpä muuta vastaan kuin Kuopion palloseuraa ja parin viikon päässä häämöttää jo ensimmäinen hegemonia-ottelu HJK:a vastaan (13.5.) Mielenkiintoista nähdä mitä sirkustirehtööri Hasse keksii ottelun markkinoimiseksi. Kutsutaanko paikalle Peppi Pitkätossu, strippareita vai Litmanen? Vai kaikki kolme?
FC Lahden tekemisessä on nyt mukavasti imua ja joukkue ja sen tekemiset kiinnostavat myös tavallista ”tuulipukukansaa” päivä päivältä enemmän. Kiitokset pitää laittaa toimistolle sosiaalisen median haltuunotosta, sillä kiitettävällä tahdilla facebookista löytyy kuvia ja uutisia joukkueesta.
Kunhan joukkue ei nyt vain itse sössi pientä buuminpoikasta kompastelemalla alkukaudesta.
Se on varmaa, että jos FC Lahti viihtyy vaikkapa viiden parhaan joukkueen joukossa liigassa kesään asti, voidaan Kisapuiston matseihin odottaa kunnon yleisöryntäystä. Saati sitten, jos ihan kärkipaikasta kilvoiteltaisiin… Lahtelaiset penkkiurheilijat janoavat nyt menestystä, kun Pelicans ei sitä tänä vuonna onnistunut Lahteen tuomaan. Pystyvätkö Kuhnurit vastaamaan huutoon, jää nähtäväksi.
Onnea Ässät!
Käsi ylös se, joka veikkasi ennen kautta Ässien voittavan kultaa tämän kauden SM-liigassa. Jahas eipä näy käsiä, joten voitaneen sanoa SM-liigan saaneen yllätysmestarin. Yllätysmestarit ovat aina tervetulleita ja varsinkin juuri tänä vuonna, sillä Jokerit ja HIFK melkein pilasivat SM-liigakauden tappelupelleilyineen ja käskytyksineen, mutta onneksi kauden kliimaksi oli komea. Ässät ja Tappara pelasivat upeat, tunnepitoiset finaalit, joissa parempi voitti.
Ässien tie mestaruuteen oli kivinen ( myös Karri Kivinen…heh!). Vielä tammikuussa joukkue kilvoitteli TPS:n ja Pelicansin kanssa sijoista 10-12. Sitten tapahtui jotain merkilllistä. Ässät myi parhaan pistemiehensä ja johtotähtensä Stephen Dixonin ja simsalabim! Peli alkoikin kulkea kuin unelma ja esiin nousivat joukkueen duunarit.
Ässien runkosarjan loppu oli liki täydellinen, sillä kovin montaa tappiota joukkue ei kärsinyt ja se pääsikin aloittamaan playoff-pelit hyvistä asemista. Pudotuspeleissä Ässät oli todella vakuuttava maalivahtinsa Antti Raannan johdolla ja niinpä 35 vuoden jälkeen Porissa nähtiin Kanada-malja kippari Uusitalon käsivarsilla.
Illan liikuttavin hetki koettiin, kun pitkään Ässien kanssa riidoissa ollut Suomi-kiekon legenda sekä Ässien iki-ikoni Vellu Ketola luovutti voittopokaalin Ässä-kipparille. Siinä monen lätkäfanin, muidenkin kuin porilaisten, silmäkulmat kostuivat. Se on sitä upeaa lätkäkulttuuria, jota jokaisella paikkakunnalla tulisi vaalia huolella. Pitää tuntea historia, jotta osaa arvostaa nykyhetkeä.
Tiedän kuinka paljon tämä mestaruus merkitsee hulluille porilaisille Ässä-faneille. Bileet kestävät varmuudella pari viikkoa, joillakin jopa ensi kauden alkuun asti. Porilaiset ovat mestaruutensa ansainneet, joten onnea Poriin! Ensi vuonna yritetään taas heitellä turkooseja kapuloita mestari-Ässien rattaisiin täältä Lahdesta. Kyllä mestaruus olisi mastokaupungissakin maistunut…
Pete Salomaa