Ennen Markkasen ja Susijengin syntymää

Vaikka olen elämässäni kokeillut urheilulajeja laidasta laitaan, ainoa arvokisamitalini on SM-pronssi petankissa 80-luvun loppupuolella. Sen rinnalla kalpenevat saavutukset uimarina ja vesipalloilijana Lahden Uimaseurassa, pari uhkarohkeaa kautta nopeuslaskijana sekä jalkapallo-ottelut Yhtyneitten Kuvalehtien (nykyinen Otavamedia) kärkihyökkääjänä eduskuntaa ja A-lehtiä vastaan. Futisinnostus laantui, kun jälkimmäistä firmaa edustanut, mainoshoitajaksi aktiiviuransa jälkeen opiskellut Aulis Rytkönen pyöritteli meitä mennen tullen. Nuoremmille sukupolville voi paljastaa sen verran, että Rytkönen oli ensimmäinen suomalainen, joka pelasi ulkomailla ammatikseen jalkapalloa.

Petankkihuuma kantoi sen verran, että pronssijoukkueemme pääsi samana vuonna Kööpenhaminaan, PM-kisoihin asti, mutta menestystä ei tullut. Suomen valtio jopa maksoi reissun. Tosin matkakorvausten tulo tilille kesti jonkin aikaa, sillä maksajapuolella ei päästy selvyyteen, momentoidaanko kulut urheilun vai kulttuurin puolelle.

Ikimuistoisimmat kokemukseni urheilusta niin sanotulla virallisella sarjatasolla ovat kuitenkin koripallon puolelta. Seura-lehteä ja Ilta-Sanomia avustanut värikäs, nyt jo edesmennyt toimittaja Hannu ”Möttö” Miettinen sai päähänsä kerätä entisistä huippu-urheilijoista ja silloisista urheilua harrastavista toimittajista koripallojoukkueen, ettei vapaa-aika menisi pelkästään kapakoissa istuessa. Möttö oli myös edelleenkin pyörivän, urheilutähtien oman tennisturnauksen, Bermudan Kannun isä.

Korisjoukkueemme kantoi samaa nimeä: Bermudan Kannu. Nimi tuli yhden selityksen mukaan siitä, että jokainen pelaajistamme asui vaarallisuudessaan lähestulkoon Bermudan kolmioon verrattavalla alueella. Eli lähellä sijaitsi vähintään kolme juottolaa, joihin oli suuri riski hukkua iltaisin. Maksoimme lisenssit ja aloitimme nousun huipulle kaikkein alimmalta sarjatasolta. En muista sen tarkkaa nimeä, mutta me pelaajat kutsuimme sitä mutasarjaksi, mitä se rehellisyyden nimissä meidän osaltamme olikin.

Harjoitukset pidettiin erään helsinkiläisen koulun urheilusalilla joka lauantaiaamu kello yhdeksän, minkä piti hillitä pelaajien perjantai-illan rientoja. Hyvä tarkoitus ei kuitenkaan aina toteutunut, sillä useimmiten jumppasalin puulattia oli liukas lonkeronhajuisista hikilammikoista. Joukkueen aloituskokoonpano rakennettiin puhtaasti pituuden mukaan, jonka vuoksi pelasin 184-senttisenä, eli porukan toiseksi lyhyimpänä, heittävänä takamiehenä. Vielä lyhyempi Pasi Rautiainen lähti rinnallani hyökkäyksiin pelintekijänä. Vaikka Pasi tunnetaankin meriiteistään jalkapallon puolelta, olimme kolmen ensimmäisen ottelumme jälkeen jumittuneet lohkomme viimeiseksi. Piste-eromme oli 99 – miinuspuolella.

Me köyhän miehen koripalloevankelistat olimme tuolloin vielä autuaan tietämättömiä, mitä Susijengi ja Lauri Markkanen tulisivat samaan aikaan. Siihen aikaan tunnettiin korkeintaan Kari Liimo ja Anssi Rauramo – ja hänetkin lähinnä kansanedustajana. Omana tavoitteenamme oli ainoastaan, ettei sadan miinuspisteen raja menisi rikki. Niinpä otimme käyttöömme salaisen aseen nimeltä Jouko Jokinen. Lähes kaksimetrinen Helsingin Sanomien urheilutoimittaja sijoitettiin sentteriksi, pysyvästi vastapuolen korirenkaan alle. Tarkoitus oli, että hän napsisi muita pidempänä suvereenisti pisteitä.

Taktiikka ei toiminut kuitenkaan odotetulla tavalla, sillä vielä tuolloin Jokisella oli pallosilmä hieman hakusessa. Valmentaja Miettisellä oli enää yksi valttikortti takataskussaan. Hän kehotti Jokista katsomaan elokuvan Yksi lensi yli käenpesän ja käski tätä ottamaan oppia sen koripallokohtauksesta, jossa Jack Nicholson jakeli syöttöjä jättimäisen intiaanipäällikön rooliin valitulle Will Sampsonille. ”Sä olet meidän jengin inkkari”, kuului ohjeistus.

Kuten olettaa saattaa, Bermudan Kannu ei tehnyt korishistoriaa. Oli kuitenkin hienoa lukea Suomen Kuvalehdestä Jouko Jokisen haastattelu. Lähdettyään Hesarista toimituspäälliköksi ylennetty Jokinen on jatkanut Satakunnan Kansan, Aamulehden ja nyt Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajana. Tähän päivään asti hän on kulkenut entisen joukkueemme viitoittamalla tiellä. Ylipainoa vastaan taisteleva Jokinen nimittäin mainitsee laajassa artikkelissa harrastavansa vapaa-aikanaan yhä kori- ja lentopalloa. Se tieto lämmitti mieltä kuin kolmen pisteen heitto silloin aikoinaan.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Osallisuuskoordinaattori Sanna Virta: Lahtelaiset ovat ottaneet hyvin vastaan osallistuvan budjetoinnin
Markkinagallup Päijät-Hämeen aluevaaliehdokkaille
Mato Valtonen: Lahti on potenut aina identiteettikriisiä, mutta se on hieno kaupunki
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Jumalanpalvelukset jatkuvat normaalisti, mutta kirkkosalin tiloja osastoidaan koronaturvallisiksi
Kestävän liikkumisen hankepäällikkö Anna Huttunen: Älypyörätielle asennettiin uudet infotaulut ja niitä lisätään eri puolille kaupunkia
Sote-keskustelu jatkuu: Seppo Korhonen vastaa Marina Erholalle
Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymän toimitusjohtaja Marina Erhola: Tietämys hyvinvointialueen valmistelusta ei vielä ole riittävällä tasolla
Pasi Tuomaila: Päihteiden helppo saatavuus on suurin ongelma Lahdessa
Valosuunnittelija Mikko Skyttä:
 Perhepuiston linnassa on paljon muotoja ja niiden kanssa on mukava leikkiä valoilla
Kaupunginvaltuutettu Maria Mäkynen: Ylisukupolvinen pahoinvointikierre on katkaistava Lahdessa
Kaupunginvaltuutettu Niko Liukkonen: Lahden kaupungin talousarvion tulisi olla plussalla
Lahden seudun työllisyyden kuntakokeilussa vaikeuksia
Kaupunginvaltuutettu Marju Markkanen: Haluan olla rakentamassa hyvinvoivaa ja elinvoimaista Lahtea
Erkki Nieminen: Liisu on liian kallis ja kehitys menee väärään suuntaan
Kaupunginvaltuutettu Martti Talja: Lahdesta tulee tehdä hyvä ja turvallinen kaupunki asua
Kaupunginvaltuutettu Anna Kupiainen: Lahdessa on paljon hyvää ja näitä asioita pitää nostaa esille
Kaupunginvaltuutettu Jari Rissanen: Toivon, että päihdeongelmaan on saatu kestäviä ratkaisuja vuoteen 2025 mennessä
Työministeri Haatainen vieraili Lahdessa
Kaupunginvaltuutettu Tuomas Sorsa: Haluaisin, että Lahti olisi Suomen houkuttelevin paikka yksityisille investoinneille
Toimitusjohtaja Jouni Lillman: Kuudennes Ali-Juhakkalan jätevedenpudistamon sähköstä tuotetaan tulevaisuudessa aurinkoenergialla
ARKISTO