Dopingin loputon kirous

Doping-aineet ovat nykyään Ruotsin toiseksi yleisin huume, heti alkoholin jälkeen. En tiedä tarkalleen, mikä tilanne on Suomessa, mutta uskoisin, että meillä on menossa sama kehityssuuntaus. Tämänkaltaiset tilastotiedot, jotka laahaavat aina reaaliaikaa jäljessä, kertovat kuitenkin, millainen uusi aikapommi dopingin piirissä on muhimassa.

Doping ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkästään huippu-urheiluun rajoittuva vitsaus. Se ei kuki ainoastaan olympia- tai MM-areenoilla, vaan rehottaa valtoimenaan tavallisten kuntoilijoiden olohuoneissa, eli kuntosaleilla. Eivätkä lihaksia kasvata kepulikonstein pelkästään amatööribodarit. Monet epävarmat nuoret turvautuvat laittomiin lisäaineisiin saadakseen kropalleen ympäristön ja vastakkaisen sukupuolen hyväksynnän. Lisäksi anaboliset steroidit ja muut hormonivalmisteet ovat tulleet lähtemättömäksi osaksi väkivaltaista jengikulttuuria.

Tämä oli pitkään vain epätodennäköinen visio, jota täydellistä dopingin vapauttamista vaativat tahot – näitä henkilöitä löytyy paljon myös urheilujournalistien piiristä – eivät koskaan tulleet ajatelleeksi. Lisäksi ei alun alkaenkaan ymmärretty, että doping tulee maailmanlaajuiseksi ongelmaksi kasvaessaan liittymään keskeiseksi osaksi järjestäytynyttä rikollisuutta. Sen valvonta sitoo entistä enemmän poliisin voimavaroja.

Kaikesta huolimatta suomalaisetkin ovat niin urheiluhullua kansaa, että suuren joukon mielestä dopingin valvominen pitäisi kerta kaikkiaan lopettaa ja sallia kaikille ja kaikkiin kisoihin osallistuville urheilijoille piristeiden ja lisäaineiden rajaton käyttö. Nähtäisiin kerrankin, mitä ihmisestä voi saada todellisuudessa loppuun rääkättynä irti. Kuka on oikeasti ykkönen! Kansa saisi sirkushuvia tarpeekseen ja unohtaisi siinä sivussa leivänkin syönnin. Nöösipojat ja -tytöt voisivat halutessaan perustaa keskuudessaan omat sarjansa.

Tällaisella ratkaisulla emme kuitenkaan testaisi enää ihmiskehon, vaan ennen muuta ja pelkästään kemian ja lääketieteen rajoja. Siitä lienee jo epäilemättä tarpeeksi järkyttäviä kokemuksia entuudestaan. Kaikki urheilua tarkemmin seuranneet tietävät, millaisia ihmishirviöitä ja -raunioita entisen Itä-Saksan urheiluteollisuus onnistui tuottamaan. Epähumaaneilla ihmislaboratorioilla oli vahva maaperä, jo toiseen maailmansotaan ulottuvat juurensa.

Jos edellä esitettyä sairasta ajatusleikkiä jatkettaisiin, kuka takaisi sitten niin sanotuissa puhtaissa sarjoissa kilpailevien urheilijoiden rikkeettömyyden? Todennäköisesti nykyisenkaltainen huijaus ja peittely jatkuisivat sielläkin. Siirrettäisiinkö dopingista kiinni jäänyt kisaaja vain kylmänrauhallisesti ”mestaruussarjaan”, jossa käyttö on sallittua? Ja missä vaiheessa moraalinen vastuu nuoresta urheilijasta siirtyisi vanhemmilta valmentajalle? Elämme jo aikaa, jossa edes urheilija itse ei voi mennä takuuseen omasta puhtaudestaan.

Doping on yhä uudelleen päätään nostava rikkaruoho, jota ei saada kuriin kertaheitolla tai sopeutumalla urheiluentusiastien vaatimuksiin. Ongelman kitkeminen loppuun vaatii edelleenkin pitkäjänteistä tutkimustyötä ja tarkkaa valvontaa, minkä ovat Pyeongchangin olympiakisatkin osoittaneet.

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO