Avunanto – vaarallinen tehtävä



Tällä viikolla yksi tärkeä asia täytti tasavuosia. Maanantaina tuli nimittäin kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun sodan oikeussäännöiksi kutsutut Geneven sopimukset solmittiin. Sopimukset sisältävät sääntöjä muun muassa siitä, miten sodan aikana maalla tai merellä haavoittuneita sotilaita tulee kohdella, mitkä ovat sotavankien oikeudet ja miten sodan alta paennutta tai miehityksen alla olevaa siviiliväestöä tulee suojella. Geneven sopimukset suojaavat myös humanitaarista työtä tekeviä ihmisiä. Lisäksi sopimuksissa määritellään Punaisen Ristin, Punaisen Puolikuun ja Punaisen Kristallin tunnukset kansainvälisiksi suojamerkeiksi. 

Käytännössä kaikki maailman valtiot ovat hyväksyneet Geneven sopimukset, mikä tarkoittaa sitä, että niiden rikkominen luokitellaan sotarikokseksi.

Todellisuus ei kuitenkaan ole yhtä mustavalkoista kuin teksti sopimuspaperilla. Suomen Punainen Risti kertoo nettisivuillaan, että viimeisen 30 vuoden aikana sodissa ja konflikteissa on kuollut 9 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa on ollut siviilejä. 

Tänä päivänä avunanto on vaarallisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Suomen ulkoministeriön mukaan pelkästään kuluneen vuoden aikana 399 humanitaarisen työn tekijää on joutunut vakavan hyökkäyksen uhriksi ja heistä 126 menettänyt henkensä yrittäessään pelastaa konfliktin ja luonnonkatastrofin uhreja. Näissä tilastoissa kyse ei ole ainoastaan siitä tragediasta, että avustustyöntekijöitä kuolee. Kyse on samalla siitä, että miljoonia ihmisiä kärsii koska he eivät saa tarpeeksi nopeasti apua kriisitilanteessa. Geneven sopimuksia rikotaan konflikteissa myös käyttämällä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun tunnuksia hyväksi muissa tarkoituksissa kuin lääkintäjoukkojen ja hoitolaitoksien suojaamisessa.

Osallistun joulukuussa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen kansainväliseen konferenssiin. Pidän sitä Suomelle tärkeänä tilaisuutena suunnata maailmanlaajuinen huomio tämän päivän humanitaarisen oikeuden haasteisiin. Myös EU-puheenjohtajamaana Suomi voi vaikuttaa siihen, että EU antaa vahvan viestin humanitaarisen oikeuden tueksi. Humanitaarisen oikeuden puolustaminen on olennainen osa Suomen roolia humanitaarisen avun myöntäjänä.

Ville Skinnari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO