Apu, Seura ja Suomen Kuvalehti

Suomen Kuvalehteä pidettiin pitkään ainoana, hieman laajemman lukijakunnan tavoittavana asiallisena aikakauslehtenä. Koska viikkolehdet jäävät juorujen metsästämisessä auttamattomasti iltapäivälehtien varjoon, jotkut niistä ovat alkaneet reivata linjaansa ja sisältöään entistä epäviihteellisempään suuntaan. Apu on ollut tässä jo jonkin aikaa tiennäyttäjänä, Seura on tullut perässä. Viihdelehdissä työskentelevät ovat taas aina vitsailleet, että Suomen Kuvalehden tilaus on kulkenut sukupolvelta toiselle ilman, että kukaan on koskaan lukenut lehteä.

Äskettäin politiikan toimittaja Matti Simula pohdiskeli Seurassa varsin mielenkiintoisella tavalla, miten poliittiseksi kummajaiseksi osoittautuneella Sinisellä tulevaisuudella ei näytäkään olevan tulevaisuutta. Peräti viiden ministerin ja 19 kansanedustajan puolue saattaa pudota seuraavissa eduskuntavaaleissa kokonaan parlamentin ulkopuolelle. Sen kannatus on ollut gallupeissa ainoastaan parin prosentin luokkaa. Moni puolueen kansanedustajista onkin luultavasti ottanut jo varasuunnitelman käyttöönsä.

Se tarkoittaa käytännössä loikkauksien virtaa muihin, lähinnä porvaripuolueisiin. Tosin entiseen emäpuolueeseen, perussuomalaisiin kaikilla sen entisillä, vetovoimaisimmilla nimilläkin näyttäisi olevan porttikielto. Siitä pitää Jussi Halla-aho portsarina taatusti huolen. Simulan täysin spekulatiivinen teksti perustuu useamman hänen haastattelemansa politiikan asiantuntijan arvioon. He ovat halunneet kuitenkin esiintyä nimettömänä, mikä on tässä yhteydessä täysin ymmärrettävää.

Avainasemassa on tietysti pääjehu Timo Soini, joka voisi vetää Uudeltamaalta imussaan ainakin yhden ehdokkaan mukaansa. Simula kuitenkin veikkaa, että mies löytää seuraavan hillotolppansa viran tai pestin muodossa jostain kansainvälisestä organisaatiosta. Pääkaupunkiseudun muista nimistä hän arvelee Jussi Niinistön uudeksi kodiksi kokoomusta. Simon Elo valinnee kokoomuksen ja entisen puolueensa, kristillisten väliltä. Sampo Terholla olisi kokoomuksen ohella ottajia mahdollisesti myös keskustassa.

Todennäköisimpinä keskustan listoille siirtyjinä Simula pitää Pirkko Mattilaa ja Kimmo Kivelää. Sen sijaan demareihin ovet eivät tunnu olevan kovinkaan monelle avoinna. Esimerkiksi Jari Lindströmiä ei mielletä kokoomuslaiseksi, eikä keskustalaiseksi, eikä aktiivimallin raivokas puolustaja kiinnosta varmasti myöskään vasemmistopuolueita. Ainoana nimekkäämpänä sinisenä demarien leirissä Simula voisi nähdä Tiina Elovaaran. Voisiko joku sinisistä loikata vihreisiin? Se olisi jo kovan mittapuun uutinen.

Apu-lehteen kirjoittava Kari Väänänen käsittelee tuoreessa kolumnissaan epäsuorasti Rovaniemen teatterissa syntynyttä kohua, jonka seurauksena hän päätti hakea eroa teatterinjohtajan tehtävistään. Hänen aiheenaan ovat työpaikoilla piilovaikuttavat narsistit, jotka ovat manipuloinnin mestareita. Väänäsen mukaan heitä on ensin vaikea havaita työyhteisössä, koska he ovat miellyttäviä, itseään vaivihkaa tykö tekeviä, mutta lopulta vähätunteisia ja kylmäsilmäisiä ihmisiä. He rakastavat valtaa ylitse kaiken ja haluavat asioiden menevän mielensä mukaan.

”Jos joku vastustaa heitä, he aloittavat ajojahdin ja käyvät vastustajansa kimppuun lakeijoiden voimin, jotka raatelevat uhrin joukolla. Itse he pysyttelevät taka-alalla jättämättä mitään hajujälkiä, jotka voisivat kääntää epäilykset heihin. Kiinni jäädessään naisnarsistit turvautuvat itkuun. Miehet yrittävät ensin päästä pinteestä huumorilla, ja jos se ei tehoa, he alkavat käyttäytyä uhkaavasti, jopa fyysisellä tasolla”, Väänänen kirjoittaa ja antaa varmasti työpaikoille laajemmaltikin ajattelemisen aihetta.

Myös kirjallisuuden tutkija ja itsekin kirjailija, Panu Rajala ampuu kotisivuillaan kovilla, kun seksuaalisesta häirinnästä vihjanneen Suomen Kuvalehden päätoimittaja ilmoitti, että lehti ei julkaise hänen lähettämäänsä vastinetta sen sisältämien virheiden ja epätarkkuuksien vuoksi. Rajala toteaa, että hänet on tuomittu syylliseksi, puolustuksen puheenvuoroa lainkaan kuuntelematta. Niinpä hän on päättänyt rangaista lehteä muulla tavoin: ”Suomen Kuvalehti on tullut kotiini niin kauan kuin muistan. Isäni sitä jo tilasi. Hän minunkin kestotilauksestani vastasi eläessään. Faija kuule siellä taivaassa, kai se nyt täytyy lopettaa. Vahinko ei toisaalta ole kovinkaan suuri. Yhä nopeammin lehti tulee nykyisin selatuksi.”

Ilkka Isosaari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO