Kuhnurit kuhnii
Viime maanantain Klubi-matsissa nähtiin aneeminen lahtelaisjoukkue, joka oli liki koko peliajan täysin Klubin pihdeissä. Käytännössä Lahdella oli yksi oikea maalipaikka, josta maaliverkko olisi voinut soida. No ei soinut ei… Sen sijaan Klubi vyörytti hyökkäyksiään jatkuvalla syötöllä Jesse Jorosen vartioiman maalin eteen. Paremmalla tuurilla ja kelillä peli olisi ollut helposti HJK:lle 3-0.
Varsinkin lahtelaisten hyökkäyspeli oli kaiken kaikkiaan hyvin aneemista ja onnetonta. Tilanteiden rakentelu ontui varmasti Joni Kaukon ja Mika Mäkitalon puuttuessa kokoonpanosta, mutta silti…Jääkiekossa pelaajia moititaan usein kädettömiksi, kun he eivät saa mitään kiekon kanssa aikaiseksi, niin onko futiksessa sitten jalattomia pelaajia?
Kautosella on iso savotta edessään, jotta hyökkäyspeli saadaan jatkossa toimimaan siten, että pisteitäkin olisi odotettavissa. Maalintekijäksi ostettu Dantas on ollut uskomattoman surkea kärjessä tai sitten yksinkertaisesti joukkuekaverit eivät saa edes järjestettyä palloa Vinille maalintekopaikkaan. Tee siinä sitten maaleja, kun pallo pelataan aina alakerran kautta, vaikka tilaisuus olisi lähteä nopeaan vastahyökkäykseen. Sen lisäksi Klubi-pelissä silmiinpistävää oli syöttöjen huono laatu, johon kyllä varmasti vaikutti myös surkea keli.
Positiivisinta meikäläisen silmään oli uuden maalivahdin Jesse Jorosen peli. Eihän Tuomikaan ole missään nimessä huono ollut, mutta Jorosesta huokuu osaaminen ja vahva itsetunto. Plussana vielä yksi torjuttu rankkari.
Lahti on valunut sarjassa nyt jo kolmen viimeisen joukkoon ja Kautosen jengi on hukkaamassa kovaa vauhtia sitä hyvää hypeä, joka joukkueen ympärillä vielä liigacupin voiton jälkeen Lahdessa nousi. Nyt on pikaisesti saatava pari-kolme voittoa plakkariin tai lahtelainen gloryhunter-tuulipukukansa hylkää joukkueen ja siirtyy odottamaan jo Pelicansin ensi kautta. Tosin sekin on jo nyt lytätty epäonnistuneeksi, kun taaskaan ei joukkueeseen ole tullut ketään NHL:stä tai KHL:stä.
Lahtelainen penkkiurheilija on vaativa. Epäonnistumisista nopeasti pelaaja tai jopa koko joukkue leimataan luuseriksi. Ikävä tosiasia on se, että lahtelaiset penkkiurheilijat kaipaavat nyt todella paljon niitä voittojen iloisia ja humalluttavia hetkiä ja se joukkue, joka niitä ensimmäisenä pystyy tuottamaan on jatkossakin vahvoilla. Eipä ihme, että klubimatsin jälkeen hiihtiksellä kaikuivatkin jo rytmikkäät ”Auge ulos” -huudot…
Mr. Ilmaveivaaja
Jääkiekon MM-kisoissa aletaan pikkuhiljaa pääsemään ratkaisuotteluihin asti. Suomi yllätti lätkäkansan ja nipisti niukasti itselleen Helsingin lohkon ykkössijan Venäjän ja USA:n nenän edestä. Aika hyvä näpäytys joukkueelta, jota haukuttiin ennen kisoja lähihistorian surkeimmaksi maajoukkueeksi. Tosin tappio Slovakialle puolivälierissä, niin johan pääsevät nämä ns. asiantuntijat taas hehkuttamaan sitä, että minähän sanoin, että ei pärjätä.
Tottahan toki turnaus on tulokseltaan huono, jos välieriin ei päästä, toisaalta välierät lienee juuri se minne ennakkoon saattoi parhaimmissa kuvitelmissaan kuvitella joukkueen yltävän. Harmi ettei minulla ole kristallipalloa, mistä näkisin torstain-pelin tuloksen, sillä kirjoitan tätä keskiviikkona…Uskon kuitenkin, että Suomi nähdään välierissä, sillä niin huonosti Suomi ei enää näissä kisoissa pelaa kuin Latvia-peli oli.
Eipä ole muuten helppo olla Mikael Granlund. Kaveri tuli rapakon takaa auttamaan Suomea ratkaisupeleihin. Puoli Suomea jumaloi tätä nuorta ilmaveivaajaa ja odottaa hänen yksin ratkaisevan kaikki lätkämatsit ihmetempuillaan. Toinen puoli suomalaisista toivoo Granlundin epäonnistuvan ja tuovat esiin kilvan sitä, kuinka kaveri epäonnistui totaalisesti jo NHL:ssa ja paluu maitojunalla on jo lähellä.
Totuushan on se, että Granlund on Suomen mittakaavassa harvinaisen lahjakas pelaaja, muttei vielä lähellekään valmis pelaajana. Sen tietää tervejärkinen nuori herra myös itse, vaikka Suomessa peliura lähtikin komeasti lentoon parin viime vuoden sisällä, kun hän oli mukana voittamassa Suomen mestaruutta HIFK:n paidassa ja tietenkin sitä maailmanmestaruutta. Ikääkin Granlundilla on vasta 21 vuotta, mikä olisi syytä muistaa, kun miehen harteille ladataan uskomattomia odotuksia.
Tulevaisuus näyttää onko Granlundista pelaamaan NHL:ssä ratkaisijan roolissa vai sopiiko hänen pelityylinsä paremmin Euroopan kaukaloihin. Sen sijaan on varmaa, että noilla lahjoilla hän tulee tekemään hienon uran, missä tahansa sitten loppujen lopuksi pelaakaan. Viime kädessä kysymys on kuitenkin vain pelistä, jääkiekosta. Ei kenenkään elämä siihen lopu, jos Suomi joskus epäonnistuisikin lätkän MM-kisoissa. Itse asiassa aika usein sen tulevan suuren onnistumisen siemen kylvetään pahimman epäonnistumisen hetkellä.
Pete Salomaa