Pelicans pelasi uskomattoman komean kauden. Varsinkin jos kautta tutkaillaan vain runkosarjan osalta. Kolmas sija tarkoittaa seuran toiseksi parasta runkosarjasijoitusta ja ensi syksynä Lahdessa nähdäänkin tämän seurauksena ensimmäistä kertaa kansainvälisiä CHL-pelejä.
Odotukset playoff-pelejä kohtaan olivat syystäkin armottoman kovat. Vastassa lempivihollinen HIFK ja runkosarjassa pelit 4-0 Pelicansille. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin välieriin pääseminen. Toisin kävi. Ensimmäinen peli oli vielä selkeästi Pelicansin heiniä ja komea 6-0 voitto sai kaikki maan kiekkoasiantuntijat hehkuttamaan Pelicansin peliä. Pelicans nostettiin jopa Kärppien ainoaksi varteenotettavaksi haastajaksi. Sitten joukkue ajoi miinaan nimeltä luulotauti. Luultiin, että sarja on taputeltu ja parantaa ei pidä. Varmasti niin pelaajat kuin valmentajatkin yrittivät työntää tällaiset ajatukset pois pääkopastaan, mutta nähtävästi ajatus jäi alitajuntaan elämään ja seuraavia pelejä veivät helsinkiläiset mielin määrin. Vasta kahteen viimeiseen peliin Pelicans pääsi mukaan taisteluun, mutta HIFK oli saanut jo liian monta eräpalloa ja noutaja tuli turkoosipaidoille.
Jäkitulemaksi kaudesta jäi näin liiankin väljähtänyt maku. Upea runkosarja, surkeat pleijarit. Henkilökohtaisella tasolla kausi oli monelle pelaajalle täysosuma ja yli kymmenen pelaajaa tekikin oman piste-ennätyksensä. Jotain valmentajakaksikko Nieminen – Nurminen siis tekivät oikein, sillä se, että saa pelaajat pelaamaan oman osaamisensa ylärajoilla illasta toiseen on nimenomaan näyttö valmennuksen osaamisesta. Toivotaan ja uskotaan, että Nieminen jatkaa meillä myös tulevina vuosina, vaikka siitäkin on jo ehditty peistä taittamaan valtakunnan mediassa. Pelicansin olisikin syytä mahdollisimman pian julkaista Niemisen sopimus.
Koko joukkue ylisuoritti. Esimerkiksi itse taisin ennakoida Pelicansia sijalle 10. ennen kautta, sillä kysymysmerkkejä oli kauden alussa mielestäni liikaa. Onnistujia voisi listata helposti montakin, mutta otetaan esille nyt vain todellinen joukkueen kerma.
Maalivahtikaksikko Olkinuora-Skarek oli vahva, eikä heihin pelejä oikeastaan hävitty kertaakaan. Olkinuora on varmasti yksi viihdyttävimmistä molareista liigassa, niin hyvässä kuin pahassakin. Lisäksi uskon, että Skarekin tulevaisuus löytyy NHL:n puolelta. Sitten se tasonnostaja numero yksi eli Oliwer Kaski. Uskomaton kausi ja näillä näytöillä mies kurvailee ensi kaudella NHL:n puolella. Puolustuksen todellinen liideri taisi kuitenkin olla peliaikakunkku Mikko ”Keke” Kousa.
Hyökkääjistä koko kauden mittapuulla tarkasteltuna on nostettava esiin nimet Saarinen, Zohorna ja Björninen. Vakuuttavaa tekemistä läpi kauden kaikilta kolmelta. Kapteeni Björninen muuten tuo allekirjoittaneelle vahvasti mieleeni lahtelaisikoni Hannu ”Pile” Koskisen, niin pelityyliltään kuin johtamistaidoiltaankin. Ei huono sanois Jorma!
Vuoden nuori pelaaja-maininta menee itseoikeutetusti Jesse Ylöselle. Harvoin jos koskaan olen Lahdessa nähnyt pelaajaa, joka painaa täysillä joka ainoa sekunti ja omaa vielä sen päälle hyvän kudin ja taidokkaat kädet. Nuorella miehellä on edessään hieno tulevaisuus. Toivon todellakin, ettei Ylönen vielä ensi vuodeksi karkaa ison meren toiselle puolelle, sillä ensi kaudeksi olisi tarjolla iso rooli.
Haasteet ensi kauden joukkueen rakentamisessa ovat kovat. Hyvän kauden jälkeen pelaajilla on kysyntää rahakkaimmissa joukkueissa ja liigoissa, joten jostain olisi kaivettava korvaajat ainakin Olkinuoralle, Skarekille, Kaskelle, Kousalle, Zohornalle, Saariselle ja Siikoselle. Pikkulinnut ovat laulelleet mm. hyökkääjien Jonatan Tanuksen (SaiPa) ja Otto Niemisen (TPS) siirtyvän turkoosipaitaan. Ei lainkaan huonoja korvaajia, jos vain toteutuvat. Ja pitää muistaa, että Juhis Aaltonen on meidän miehiä jo kauden alusta. Uskon, että Juhiksesta on vielä paljon iloa lahtelaiskannattajille, kunhan vain saa alleen hyvän harjoituskauden Niemisen ja Nurmisen vaativassa opissa.
Jäämme odottamaan Pelicansin pelaajauutisia mielenkiinnolla, koska loppukausi välierineen ja finaaleineen ei enää nappaa. Kärpät vie kuitenkin loppujen lopuksi ja se jos mikä ottaa pattiin. Tällä viikolla siirrynkin sulavasti vihreän veran ääreen seuraamaan ja jännäämään FC Lahden edesottamuksia. Josko sillä puolella sitten onnistuttaisiin?
Pete Salomaa