Pelicans hyytyi kalkkiviivoilla

Pelicans pelasi uskomattoman komean kauden. Varsinkin jos kautta tutkaillaan vain runkosarjan osalta. Kolmas sija tarkoittaa seuran toiseksi parasta runkosarjasijoitusta ja ensi syksynä Lahdessa nähdäänkin tämän seurauksena ensimmäistä kertaa kansainvälisiä CHL-pelejä.

Odotukset playoff-pelejä kohtaan olivat syystäkin armottoman kovat. Vastassa lempivihollinen HIFK ja runkosarjassa pelit 4-0 Pelicansille. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin välieriin pääseminen. Toisin kävi. Ensimmäinen peli oli vielä selkeästi Pelicansin heiniä ja komea 6-0 voitto sai kaikki maan kiekkoasiantuntijat hehkuttamaan Pelicansin peliä. Pelicans nostettiin jopa Kärppien ainoaksi varteenotettavaksi haastajaksi. Sitten joukkue ajoi miinaan nimeltä luulotauti. Luultiin, että sarja on taputeltu ja parantaa ei pidä. Varmasti niin pelaajat kuin valmentajatkin yrittivät työntää tällaiset ajatukset pois pääkopastaan, mutta nähtävästi ajatus jäi alitajuntaan elämään ja seuraavia pelejä veivät helsinkiläiset mielin määrin. Vasta kahteen viimeiseen peliin Pelicans pääsi mukaan taisteluun, mutta HIFK oli saanut jo liian monta eräpalloa ja noutaja tuli turkoosipaidoille.

Jäkitulemaksi kaudesta jäi näin liiankin väljähtänyt maku. Upea runkosarja, surkeat pleijarit. Henkilökohtaisella tasolla kausi oli monelle pelaajalle täysosuma ja yli kymmenen pelaajaa tekikin oman piste-ennätyksensä. Jotain valmentajakaksikko Nieminen – Nurminen siis tekivät oikein, sillä se, että saa pelaajat pelaamaan oman osaamisensa ylärajoilla illasta toiseen on nimenomaan näyttö valmennuksen osaamisesta. Toivotaan ja uskotaan, että Nieminen jatkaa meillä myös tulevina vuosina, vaikka siitäkin on jo ehditty peistä taittamaan valtakunnan mediassa. Pelicansin olisikin syytä mahdollisimman pian julkaista Niemisen sopimus.

Koko joukkue ylisuoritti. Esimerkiksi itse taisin ennakoida Pelicansia sijalle 10. ennen kautta, sillä kysymysmerkkejä oli kauden alussa mielestäni liikaa. Onnistujia voisi listata helposti montakin, mutta otetaan esille nyt vain todellinen joukkueen kerma.

Maalivahtikaksikko Olkinuora-Skarek oli vahva, eikä heihin pelejä oikeastaan hävitty kertaakaan. Olkinuora on varmasti yksi viihdyttävimmistä molareista liigassa, niin hyvässä kuin pahassakin. Lisäksi uskon, että Skarekin tulevaisuus löytyy NHL:n puolelta. Sitten se tasonnostaja numero yksi eli Oliwer Kaski. Uskomaton kausi ja näillä näytöillä mies kurvailee ensi kaudella NHL:n puolella. Puolustuksen todellinen liideri taisi kuitenkin olla peliaikakunkku Mikko ”Keke” Kousa.

Hyökkääjistä koko kauden mittapuulla tarkasteltuna on nostettava esiin nimet Saarinen, Zohorna ja Björninen. Vakuuttavaa tekemistä läpi kauden kaikilta kolmelta. Kapteeni Björninen muuten tuo allekirjoittaneelle vahvasti mieleeni lahtelaisikoni Hannu ”Pile” Koskisen, niin pelityyliltään kuin johtamistaidoiltaankin. Ei huono sanois Jorma!

Vuoden nuori pelaaja-maininta menee itseoikeutetusti Jesse Ylöselle. Harvoin jos koskaan olen Lahdessa nähnyt pelaajaa, joka painaa täysillä joka ainoa sekunti ja omaa vielä sen päälle hyvän kudin ja taidokkaat kädet. Nuorella miehellä on edessään hieno tulevaisuus. Toivon todellakin, ettei Ylönen vielä ensi vuodeksi karkaa ison meren toiselle puolelle, sillä ensi kaudeksi olisi tarjolla iso rooli.

Haasteet ensi kauden joukkueen rakentamisessa ovat kovat. Hyvän kauden jälkeen pelaajilla on kysyntää rahakkaimmissa joukkueissa ja liigoissa, joten jostain olisi kaivettava korvaajat ainakin Olkinuoralle, Skarekille, Kaskelle, Kousalle, Zohornalle, Saariselle ja Siikoselle. Pikkulinnut ovat laulelleet mm. hyökkääjien Jonatan Tanuksen (SaiPa) ja Otto Niemisen (TPS) siirtyvän turkoosipaitaan. Ei lainkaan huonoja korvaajia, jos vain toteutuvat. Ja pitää muistaa, että Juhis Aaltonen on meidän miehiä jo kauden alusta. Uskon, että Juhiksesta on vielä paljon iloa lahtelaiskannattajille, kunhan vain saa alleen hyvän harjoituskauden Niemisen ja Nurmisen vaativassa opissa.

Jäämme odottamaan Pelicansin pelaajauutisia mielenkiinnolla, koska loppukausi välierineen ja finaaleineen ei enää nappaa. Kärpät vie kuitenkin loppujen lopuksi ja se jos mikä ottaa pattiin. Tällä viikolla siirrynkin sulavasti vihreän veran ääreen seuraamaan ja jännäämään FC Lahden edesottamuksia. Josko sillä puolella sitten onnistuttaisiin?

Pete Salomaa

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Kolumnistin muut kolumnit:

    KOLUMNISTIT

    Ilen Hajatelmat

    Melastelua

    Papin Palsta

    Sporttinurkka

    Ville Skinnari

    ARTIKKELIT

    Hallituksen jäsen Juha-Pekka Forsman: Laune on paras paikka Lahdessa
    Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunta jatkaa vuokralaisena Liipolassa
    Perhepäivähoitaja Marika Rosti: Perhepäivähoito on lapselle paras vaihtoehto
    Kirsikankukkajuhlasta on tarkoitus tehdä perinne
    Opiskelija Nea Pellinen Juliste ei ole todellakaan heti valmis
    FC Lahti uusien haasteiden edessä
    Vanhempi konstaapeli Teppo Rainio: Poliisi haluaa läsnäolollaan vaikuttaa, että mopomiitit ovat rauhallisia
    Liikunnanopettaja Pertti Vartiainen: Kisapuisto on ainutlaatuinen liikuntakeidas keskellä kaupunkia
    Lähikuvassa: ”Demokratian terrieri” valtuutettu Pertti Arvaja
    Jorma Ratian valtuustokysymyksen taustat
    Kansanedustaja Mira Nieminen: Olen haaveillut kansanedustajan työstä pitkään
    Matti Kataja ei lämpene Lahti Energian myynnille
    Tutkintomestarit haluavat olla varmistamassa ammattiopetuksen laatua
    Pääministeri Sanna Marin Lahdessa: Nyt teillä on mahdollisuus antaa tilinpäätös hallitukselle
    Salpausselän kisat 100 vuotta: Yli tuhat vapaaehtoista mahdollistavat Salpausselän kisat
    Pelicansin urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen: Nälkää on vielä jäljellä!
    Nuoret yrittäjät perustivat yrityksen ja laajentavat toimintaansa Lahden alueelle
    Eduskuntavaaliehdokas Tuija Saloranta: Ansiotulojen verotusta on vähitellen kevennettävä, jotta kulutusta saadaan kasvuun
    Jorma Ratia: Tämä on puhtaasti noitavainoa muistuttava henkilökohtainen ajojahti
    Marko Haavisto: Toivottavasti yhteiskeikasta muodostuu meille jokavuotinen perinne
    ARKISTO