Voidaan sanoa, että me tavalliset kansalaiset kaikkialla maailmassa olemme täysin tietoisen vaikuttamisen kohteina useilta eri taholta. Näitä tapoja kutsutaan hybridivaikuttamiseksi. Tyypillinen esimerkki trollivaikuttamisessa on Venäjä, joka aloitti brutaalin hyökkäyssodan Ukrainaa kohtaan. Venäjä ei kaihda mitään keinoja saada omaa sanomansa ja agendansa läpi kaikilla eri tavoilla. Somessa kannattaa olla tarkkana ja suhtautua arveluttaviin sähköpostiviesteihin kriittisesti. Bottien avulla Venäjä yrittää saada vahvistettua viestejään ja aiheuttaa tunteen siitä, että asiasta keskusteli moni eri henkilö ja taho, vaikka botit matkivat sitä, mitä niiden isäntä tekee.
Botit syöttävät tuhansia viestejä nettiverkkoon ja yrittävät sytyttää ”tulipaloja”, joissa väärää tietoa saadaan leviämään mahdollisemman laajalle. Suomalaiset ovat kaikkein epäileväisempiä Venäjältä tulevaan viestintään totuuksista. Muita kansakuntia useammin he selvittävät tekstin kirjoittajan sekä googlaavat paljon tiedonlähteitä ja tarkistavat tekstien asiasisällön. Outoja linkkejä ei kannata avata eikä varsinkaan jakaa epäilyttävää tietoa. Kannattaa muistaa, että algoritmit ohjailevat sitä, mitä omissa somepalveluissasi näytetään. Disinformaatiota toimitetaan täysin harkitusti ja poikkeuksetta sellaisissa totalitaarisissa valtioissa, kuten Kiina, Pohjois-Korea, Turkki, Unkari ja noin 15 Afrikan valtiota, joissa ei toimi demokratia, lehdistön vapaus ja puolueeton oikeuslaitos. Myös Amerikassa ”trumpismi” ammentaa voimansa juuri ääriliikkeiden omista
trolleista, jotka yritetään saada näyttämään muka kansalaisten enemmistön mielipiteiltä. Vaalituloksen kieltäminen oli ehkä tyypillisin esimerkki tästä vaikuttamisesta ja johti jopa Capitolin valtaukseen.
Erittäin paljon valtaa käyttävät myös erilaiset viestintätoimistot, joiden valtaa on tutkittu viime
vuonna ilmestyneessä Matti Ylösen; Mona Mannervuon ja Niina Karin tutkimuksessa ”Viestintätoimistojen valta”. Joka käsittelee juuri näitä näkymättömiä vallankäyttäjiä. Tutkimus selvittää juuri, miten tärkeää on, että vaikuttajaviestinnän ytimessä on juuri ns. näkymättömyys. Jokin mielipide tai käsitys pyritään kasvattamaan konsensukseksi ilman, että kukaan huomaa olevansa vaikuttamisen kohteena. Viestinnän keinoin pyritään muokkaamaan julkisia asenteita, joiden kautta vaikutetaan päättäjiin. Kampanjat sijoitetaan taitavasti juuri ennen vaaleja tai päätöksenteon alle. Tärkeää on saada aikaan tarvittava media- tai julkkiskohu.
Viestintätoimistoja brändätään ulospäin muutoksen tekijöiksi. Mielikuvilla suvaitsevaisuudesta, ilmastotietoisuudesta tai ihmisarvosta julkista mielipidettä ohjataan sellaiseksi, että viestintätoimistot muka ajaisivat edistyksen asiaa. Kuitenkin paljon puhutun demokratian kriisin ytimessä on syvä epistemologinen eli tietohistoriallinen kriisi. Viestintätoimistot haluavat hämärtää käsitystämme luotettavasta tiedosta. Esille nostettu tieto valikoidaan ja kehystetään halutun tavoitteen mukaiseksi eli ”maksajan”. Se esitetään tutkittuna tietona ja samanarvoisena kuin tilattu tieto. Viestit rakennetaan tarinoiksi, joilla vedotaan tunteisiin. Myös tutkimuslaitokset ja viranomaiset ostavat tätä strategista viestinnän osaamista. Jokainen tiedote on markkinointiviestintää, jonka tavoitteena on saada haluttu viesti läpi huomiotaloudessa. Vastustajat brändätään negatiivisesti ja sen esittäjä pyritään tekemään epäluotettavaksi. Kyseessä on siis vallan
tavoittelu ja paljon maksavan asiakkaan agendaa nostaminen muiden edelle kohti konsensusta, sillä
näin tilaaja saavuttaa poliittisetta tai taloudelliset tavoitteensa. Totuus häviää jonnekin, josta sitä on mahdoton enää kaivaa esiin, sillä Some toimii omalla logiikallaan. Kohu vaatii valitsemaan puolensa!
Erittäin ovela tapa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen on luoda ns. kollektiivisia illuusioita. Tämä toimii siten, että joku kiusallinen vaikuttajayksilö halutaan oikean tiedon peittelyn valossa eristää omasta ryhmästään väärällä tiedolla ja manipuloinnilla. Paras tapa on tehdä hänestä tahallaan syyllinen vedoten johonkin ikävään lausuntoon tai tietoon, jonka hän on saattanut demokraattisesti ja julkisesti ryhmänsä tietoon. Mutta, jos tieto osoittautuu muille kiusalliseksi, ryhdytään toimimaan.
Erinomainen esimerkki Lahdessa poliittisesta kollektiivista illuusiovaikuttamisesta on juuri Ripatin tekemä valtuustokysymys, jossa valtuutettujen omat huonot päätökset ja taloudellinen vastuu yritetään haihduttaa ilmaan ja vastuu siirtää sellaisille henkilöille syyksi, joka todellisuudessa toimii lahtelaisten veronmaksajien edunmukaisesti ja käytännössä toimii avoimen päätöksenteon saarnamiehenä ja kaupungin johdon salailupolitiikan paljastajana. Kyse Lahdessa on päättäjien pelosta. Jorma Ratia on toiminnallaan tuonut esiin valtuutettujen olemattoman kompetenssin ja kyvyn hahmottaa sitä, mistä heidän pitäisi olla päättämässä eli Lahti Eventsin ja KymiRingin kannattamattomasta toiminnasta. Käytännössä he haluavat kieltää Jorma
Ratian sananvapauden ja haluavat haudata demokraattisen päätöksenteon ja siirtyä salailun verhon
taakse.
Juhani Melanen
