Olin viime viikonloppuna hiljaisuuden retriitissä. Hiljaisuus alkoi perjantai-iltana ja jatkui sunnuntai-iltapäivään. Viikonloppua rytmittivät rukoushetket kappelissa, yhteiset ateriat, luonnossa liikkuminen, rukouslaulut ja lepohetket. Oli hyvä olla hiljaa yhdessä toisten kanssa.
Kappelin rukousalttarilla oli kuva, jossa on kolme miestä. He istuvat pöydän ympärillä kuin käymässä yhteiselle aterialle. Tuo kuva on nimeltään Pyhän Kolminaisuuden ikoni. Andrei Rublevin maalaamasta ikonista on monenlaisia tulkintoja. Yhdessä niistä nuo kolme miestä ovat enkeleitä, jotka tulivat tuomaan viestiä Abrahamille ja Saaralle Mamren tammistoon. He olivat tervetulleita kylään ja saivat nauttia isäntäväen vieraanvaraisuudesta.
Näemme pöydän ääressä Pyhän Kolminaisuuden. Siinä on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kun kuvan äärelle pysähtyy, tulee tunne, että pöydässä on tilaa vielä yhdelle vieraalle. Kun katson ikonia, katson suoraan Jeesukseen, joka istuu kolmikon keskellä. Saan istua samaan pöytään Vapahtajani kanssa, hänen, joka näkee minut kokonaan.
Retriitissä laskeudutaan sydämen hiljaisuuteen ja ollaan lähellä kolmiyhteistä Jumalaa. Rukouksessa tuodaan Jumalalle myös mielessä olevat läheiset ja maailman hätä. Yhteisen pöydän ääressä on tilaa myös heille, joita tämän vuoden Yhteisvastuu-keräys auttaa: Jordanian pakolaisleirillä syntyneelle lapselle, Palestiinassa koko elämänsä sodan keskellä eläneelle nuorelle, ihmiskaupan uhriksi joutuneelle naiselle. Myös he ovat tervetulleita samaan pöytään, yhteiselle aterialle. Jeesus katsoo myös heihin ja näkee heidät, kokonaan.
Jeesus, Vapahtajani.
Auta minuakin näkemään ympärilläni ne ihmiset,
jotka tarvitsevat apua.
Kiitos, että voimme kaikki olla saman pöydän äärellä
jakamassa yhteistä ateriaa sinun kanssasi.
Katso meihin lempeästi
ja paranna meidät sinun rakkaudellasi.
Aamen

Pauliina Hatakka
Sosialidemokraattinen liike on ollut viimeisen vuosikymmenen vaikeuksissa Suomessa ja kansainvälisesti. Oikeistopuolueet ovat ottaneet vallan monissa Euroopan maissa. Samaan aikaan maahanmuuttovastaisuus on nostanut populistipuolueet pintaan ainakin hetkellisesti. Suomessa hallitusvastuuta eli pääministeripuolueena ovat pitkään jo oikeastaan koko tämän vuosituhannen pitäneet Keskusta ja Kokoomus. SDP:n on edellisen kerran ollut hallituksen pääministeripuolue kaudella 1999 – 2003. Pääministeripuolueen mielipiteillä on suuri merkitys, koska hallitusohjelmaa tehtäessä hän viime kädessä johtaa neuvotteluja ja suuria linjauksia. Se näkyy myös Juha Sipilän johtamassa hallituksessa, joka on tehnyt kirjaimellisesti pääministerin näköistä politiikkaa. Näin hallituksen puoliväliriihen alla tuloksista ja toimintatavoista voi olla sitten montaa mieltä.
SDP:n kannatus on noussut hitaasti, mutta tasaisen varmasti puheenjohtaja Antti Rinteen aikakaudella. Olen toiminut puolejohdossa puoluehallituksen jäsenenä toukokuusta 2014. Eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen jäsenenä olen ollut tiivisti mukana puolueen tulevaisuus – ja ohjelmatyössä. Muuttavussa maailmassa myös SDP:n on puolueena pystyttäyvä uusiutumaan ja uudistamaan toimintatapojaan unohtamatta kuitenkaan arvojaan. Tehtävämme on ollut ja tulee olemaan heikompien puolustaminen. Epätasa-arvon, työttömyyden ja syrjäytymisen maailmassa tehtävämme on edelleen ajankohtainen. Demokratian, ihmisarvon ja rauhan puolustaminen pitää olla edelleen keskiössä. Riidankylvväjiä riittä aina. Rauhan ja yhteistyön rakentajista on puute.
Lauantaina valitaan Lahdessa SDP:n uusi puoluejohto eli puheenjohtaja, varapuheenjohtajat, puoluesihteeri ja puoluehallituksen jäsenet. SDP:llä on kaikki mahdollisuudet tulla valituksi pääministeripuolueeksi seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Eduskuntavaalit pidetään vuonna 2019 ellei hallitus syystä tai toisesta hajoa ennen sitä. Itse olen ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi.
Puoluekokouksessa on yhteensä 500 äänivaltaista edustajaa 13 eri piiristä. Suurimaat piirit ovat Kaakkois-Suomi (66 edustajaa, Uusimaa 63 edustajaa ja Pirkanmaa 52 edustajaa). Pääkaupunki Helsingillä on 44 edustajaa. Meillä Hämeen piirissa on 39 puoluekokousedustajaa. Pienimmät ovat Lappi (14 edustajaa) ja ruotsikielinen FSD (18 edustajaa). Ennen kokousta piirit neuvottelut erilaisista ratkaisuista, joissa haetaan mm. alueellista tasapainoa. Perinteisesti 7 suurinta piiriä ovat omalla kannallaan ratkaiseet paljon. Ajat on kuitenkiin muuttuneet. Piirien omilla ehdokkuuksilla on merkitystä, mutta samalla korostuu yksittäisten ehdokkaiden kyky käydä kampanjaa ja vakuuttaa kokosväki omassa puheenvuorossaan.
Hämeen piiri esitti minua yksimielisesti varapuheenjohtajaksi. Se tarkoittaa, että Lahden ja Päijät-Hämeen lisäksi myös Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan alue tukee minua yksimielisesti. Se ei yksin riitä, koska Häme ei ole kaikkein suurimpien piirien joukossa. Uskon silti, että minulla on mahdollisuuksia menestyä. Kaikille ehdokkaille pidetään nk. kannatuspuheenvuoroja. Saan tukea kaikkien puheenjohtajaehdokkaiden taustajoukoista ja ympäri Suomea.
Riittääkö se valintaan saakka nähdään lauantaina Lahdessa.
Ville Skinnari