Pääkirjoitus 2.11.2018

Veropornoa

Tällä viikolla pääsemme jälleen kieriskelemään veropornossa eli tirkistelemään oikein kunnolla ihmisten verotietoja. Paljonkohan se naapurin Erkki oikein tienaa, kun on niin helvatan leuhka? No eipäs tuokaan julkkis paljoa ansaitse tai millähän ihmeellä se tuokin ns. laulaja on tuollaiset tulot kerännyt? Ihmeteltävää riittää ja media paukuttaa vähintään viikon raflaavia otsikoita.

Itse en oikein ymmärrä mitä iloa moisesta mahdollisuudesta on. Jokainen on ansainnut omat tulonsa työnteollaan ja turha niistä toisen tuloista on kateellinen olla. Toisaalta mahdollisuus tirkistellä toisten elämää ja tulotasoa taitaa olla oiva katalysaattori meidän suomalaisten niin usein harrastamalle kateuskeskustelulle. Ja Suomessahan tunnetusti kateus voittaa jopa kiiman. Mediassa verotiedoista revitään kaikki mahdollinen irti. Otsikot kirkuvat joka vuosi sitä, kuka on minkäkin alan palkkakunkku ja kuka on viime vuonna tienannut yllättävän vähän.

Itse en kaipaa tietoa siitä mitä muut tienaavat. Minun puolestani verotiedot voitaisiin julistaa salaisiksi niinkuin esimerkiksi Saksassa on tehty. Mielestäni tietojen julkistaminen loukkaa ihmisten yksityisyyttä. Verotietojen julkaisua puolustetaan vetoamalla avoimen yhteiskunnan periaatteeseen. Verotietoja julkaisemalla saadaan kuulemma tärkeää tietoa muun muassa tuloeroista ja niiden muutoksesta. Voihan se niinkin olla, mutta mielestäni verotietojen julkisuus lisää aivan turhaan tirkistelyä yksityisasioihin ja samalla kasvattaa kateutta toisten menestyksestä. Suomessa ei mielestäni tarvita yhtään enempää lisää kateutta, sitä meiltä löytyy jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan positiivisuutta yhteiskuntamme tarvitsisi edelleen roppakaupalla lisää.

No, jotain positiivistakin näistä verotiedoista sentään irtoaa. Pelifirmoilla menee edelleen komeasti, josta hyvänä esimerkkinä videopelejä kehittävä Supercell, jonka johtohenkilöt edelleen miehittävät Suomen suurituloisten top kymppiä. Jatkossa ei lapsia kannatakaan enää patistaa jalkapallon tai jääkiekon pariin isojen ammattilaissopimusten toivossa, vaan annetaan niiden lasten rauhassa touhuta tietokoneellaan. Fiksumpaa ja taloudellisesti ajatellen järkevämpää on siis tehdä NHL-videopeli kuin pelata siellä oikeasti. Eikä tule niin hikikään. Osta siis pikku piltillesi joululahjaksi sen jokavuotisen jääkiekkomailan sijaan kirja, joka opastaa lapsesi ohjelmoinnin ja koodauksen ihmeelliseen maailmaan. Lapsesi kiittää sinua sitten 20 vuoden päästä tienattuaan ensimmäisen miljoonansa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari